Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Roikkuva työtoveri, miten teen?
20.10.2013 |
Hei!
Olen saanut riesakseni työtoverin, joka ilmeisesti haluaisi olla ystäväni. Päivästä toiseen pitäisi mennä yhdessä syömään lounastauolla. Olen pidemmän aikaa onnistunut skippaamaan tapaamiset ja ajattelin jo, että nyt viesti on mennyt perille. Mutta ei, nyt tuli taas viestiä, että kun ei olla nähty pitkään aikaan...
Työtoverini on tosi raskas tyyppi. Haluaan aina kertoa miten HÄN ja MEIDÄN perhe sitä ja tätä. Kun menemme syömään, niin hän haluaa päättää, minne menemme. Sitten, kun sanon oman mielipiteeni, niin alkaa tyyppisesti mököttämään, kun HÄNEN tahtoaan ei nyt otettu huomioon.
En haluaisi sanoa suoraan, että en ole kiinnostunut. Mutta koska välttely ei auta, niin ei kai ole muuta vaihtoehtoa? Vinkkejä, kiitos :).
Kommentit (3)
Voi ei, onnea sinulle, ettei tarvitse moista ihmistä sinun enää tapailla :)!!
Aijemmin oli kausi, kun pystyin väistelemään tätä ihmistä ja sitten tyhmänä lupauduin lähtemään hänen kanssaan syömään... ei puhunut minulle koko lounaan aikana mitään, ellen itse pitänyt keskustelua yllä. Huhhuh. Aikuinen ihminen kyseessä siis, ei mikään teini edes.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoitteluni ap. Kannattaa ainakin pitää jonkinlaisia rajoja sen suhteen mitä itsestäsi jaat hänelle. On paljon mahdollista, että jos alat näkyvästi rajoittamaan kanssakäymistänne, seurauksena on se, että hän kääntyy jonkun toisen puoleen ja kääntää sitten selkänsä sinulle täysin ja koittaa saada muutkin tekemään samoin. Eli voit jäädä kokonaan yksin ja päästä pahojen puheiden kohteeksi.
Yhdyn kakkoseen siinä, että mulla samantyyppisestä umpiegoistisesta ja tunkeilevasta ihmisestä kokemuksia, ja diagnosoin hänet narsistiksi. Poikkiteloin asettuminen aiheutti mustamaalauskampanjan ja ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Otan osaa! Mulla oli samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Minä uuvuin hänen kaatopaikkana olemiseen ja itsekkääseen määräilyyn ja aloin kerta kaikkiaan väistellä häntä. Nyt en ole enää samassa työpaikassa. Olen kai ilkeä, mutta olen lakannut vastaamasta hänen tekstiviesteihinsä ja soittoihinsa. Luulin jo, että olen päässyt eroon tyypistä kokonaan, mutta eikö mitä, kaupunkireissulla törmättiin kadulla. No käytiin sitten kahvilla ja sain taas täyslaidallisen väärinymmärrettyä neroa. Onneksi hänellä oli pian sovittu tapaaminen jonkun tuttavansa kanssa, joten kahvihetki jäi lyhyeksi. Sain pyyhkeitä siitä, kun minua ei kuulemma tavoita puhelimellakaan. Syyttelin puhelinta, joka on siitä kumma, että se poistaa varsin nopeasti vastaamattomat viestit ja puhelut, mikä sinänsä pitää osittain paikkansakin. Mutta en aio elvyttää vanhaa tuttavuutta, kun olen siitä eroon päässyt. Narskut pysykööt etäällä!