Miten olette ottaneet sen että ette ole päässeet hakemaanne työhön?

No niinhän on käynyt kymmeniä kertoja. Useimmiten se on vaan "aha, no yksi verkko vedestä pois". Mutta toki silloin kun olet oikeasti jo haaveillut itsesi siihen paikkaan ja vuodattanut sydänvertasi siihen hakemukseen, niin tottakai se on ikävää ja tulee sellainen olo, että "mitä ne ei tajunneet?" Mutta joidenkin huonojen työkokemusten jälkeen olen alkanut ajatella niin, että jos minua ei koeta sopivaksi, niin sitten en yksinkertaisesti ole sopiva. Ehkä joudun etsiä kauemmin, mutta väistän jonkun miinan.

Pahinta kun tietää olevansa työhön se täydellinen ja sitten sen saa joku kehittyjä.

No harmittaahan se, mutta silloin ei ainakaan saa mitään jos ei hae. Mitä häviät siinä vaikka haetkin? Parhaimmassa tapauksessa saat sen duunin! Kyllähän se aluksi kirpaisee, jos ei saa kovasti haluamaansa paikkaa, mutta elämä on. Eteen päin vaan sanoi mummokin lumessa.

Harvalla työpaikanvaihtajalla tärppää ensimmäisellä yrittämällä, ellei hae liian helppoja hommia alipalkalla. Itse hain viimeksi kolmen kuukauden aikana 15 paikkaa ja pääsin 6 kertaa haastatteluun, ennen kuin tärppäsi. Seuraavana päivänä sain toisenkin paikan ja kolmen kuukauden päästä vielä soitettiin kolmannesta, että vieläkö olen kiinnostunut. 

Ehdin kuitenkin siis pettyä tuon 13 kertaa, ennen kuin tärppäsi. Silti tuo meni mielestäni todella hyvin. Moni on lähettänyt satoja hakemuksia vuosien ajan turhaan.