Lue keskustelun säännöt.
Kinkkinen tilanne rakkausrintamalla
18.10.2013 |
Mulla on todella läheinen ystävä (mies), jonka kanssa joskus 10 vuotta sitten pariinkin kertaan koitettiin seurustelua. Olin itse aika kuutamolla silloin, eikä jutusta tullut mitään.. Ystävyys säilyi kuitenkin. Vietämme paljon aikaa kahdestaan, ja hänen kanssaan olo on turvallinen ja helppo.
Olemme molemmat seurustelleet tahoillamme tässä 10 v aikana, minä jopa olen pyöräyttänyt lapsen ja ollut naimisissa (mies jätti sitten toisen naisen takia). Tämä ystäväni sanoi puolisen vuotta sitten mulle että haluaa kanssani naimisiin. että eiköhän tässä ole toilailut toilailtu. Ystäväni on tunnettu naisten mies. Tai no, siis moni nainen ystäväpiirissämme on häneen ollut ihastunut jossain vaiheessa. Olen vuosien varrella seurannut hänen naisjuttujaan, ja vaikka hänellä olisi kuinka pitkä suhde ollut takana, on hän joka kerta sanonut mulle että minun kanssani hän kuuluisi yhteen. Olen toki kokoajan tiennyt että hän minusta tykkää.
Ystävältäni saisin turvallinen ja rakastavan parisuhteen. Taloudelliset huolet olisi takana päin, hän on melko varakas. Viihdymme mitä parhaiten yhdessä, meillä on aina kivaa.
Mutta. En koe suurta intohimoa ja tunteiden paloa tätä miestä kohtaan. Kaipaan häntä kun emme ole yhdessä, mutta en esim. himoitse häntä suunnattomasti. Ystäväni pitää lapsestani ja lapseni hänestä.
Onko ihan älytöntä edes kokeilla tulisiko tästä jotain?
Kommentit (5)
joo toi on hankalaa koska jos se ei toimi niin ystävyyteen tuskin on palaamista.
joskus se intohimo tulee ajan kanssa ja aina se suhde ei tarvi mitään hirveää hormonihimo-hirmumyrsky-tunteenpaloa. oikeesti! mun kaveri on tämmöinen ihana mies mutta ei mee jalat alta- hörhö ja siltä on mennyt monta luultavasti upeaa suhdetta ja mahtavaa miestä "ohi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suudelkaa! Jos on edes kivaa, voi sitä enemmänkin vipinää syntyä. Rakkaus kasvaa myös ajan kanssa. Mut tosiaan jos fyysinen läheisyys on vielä kokeilematta, olis varmaan aika.
Aika suuri osa parisuhteen rakkaudesta on sitä, että itse valitsee ja päättää rakastaa toista. En minäkään tunne mitään suurta intohimoa miestäni kohtaan, enkä tiedä olenko koskaan suuresti tuntenutkaan. Meillä on silti hyvä olla yhdessä, turvallista ja levollista elämää. Luotamme toisiimme ja rakastamme arjessa. Ei se sen kummallisempaa tarvitse olla. Kokeilkaa ihmeessä, siitä voi tulla elämäsi paras kokeilu. :)
Wau :)
Odotin ihan päinvastaisia vastauksia! Mutta siis, olen ollut jo kerran naimisissa miehen kanssa jonka kanssa alkuun oli sitä tajutonta fyysistä himoa, joka sitten hiipui.
Olemme me aikanaan sänkyyn menneet. Silloin reilu 10v sitten kun kokeilimme seurustelua. Tänä kesänä olemme pussanneet ja kyllä se vatsanpohjassa tuntui.
Musta on jotenkin hauskaa että mies puhuu itsestään selvänä että "sitten kun me muutetaan.." on pyytänyt mua katsomaan yhteistä kotia, sanoi että valitse paikka, sinne sitten mennään.
Hän oli sanonut ystävälleni kun olin exän kanssa naimisissa ja yhteydenpito oli vähäistä että ei hän ole lainkaan huolissaan siitä että tapaa mua nyt vähemmän, hän tietää että takaisin se xxx (minä) tulen vielä joskus ja että hänellä on kyllä aikaa odottaa. :)
ap
Kokeile ihmeessä. Ei mikään älytön intohimo ja tunteen palo ole todellakaan välttämätöntä että suhteesta voi tulla hyvä. Suhteita on erilaisia, ja itselläni ne missä ei ole ollut sellaista tunteen paloa on olltu parhaita ja tasapainoisimpia.
Etpä siinä juuri mitään menetä jos kokeilet. Sitten jos ei toimi, lopetatte vaan kokeilun.