Näkeekö heikkolahjaisuuden kasvoista?

Niin ja kiinnostaisi, miten heikkolahjaisuus sitten näkyy kasvoista?

Ap

Mä en tiedä poliisiampujista mutta vammaisten kanssa työskennellyt äitini sanoi aina että lievän kehitysvamman näkee silmistä. Ja niin näkeekin. Se on sellainen yksinkertainen tarkentumaton katse.

Monesti.

Poliisiampujat voivat näyttää siltä myös lääkkeiden/huumeiden käytön takia.

Voi myös olla ettei osaa katsoa silmillä, vaan aina pitää myös kääntää pää. Tietysti myös silmälasien käyttäjillä tämä tapahtuu.

Uskon tuohon katseeseen, eläimen katse.

Vierailija kirjoitti:

Poliisiampujat voivat näyttää siltä myös lääkkeiden/huumeiden käytön takia.

En huomannut mitään, varsin hyvännäköisiä itseasiassa. 

Noissa poliisiampujissa ei ole sellaisia merkkejä, mutta kyllähän downin syndrooma näkyy kasvoissa. Pienet lähellä toisiaan olevat silmät, taikinaiset kasvot.

Kyllä sen osittain näkee. Sellainen kiinnostuksen ja valppauden pilke puuttuu tyystin, ilme on usein tylsä = dull. Tuo eng.kielinen sana kuvaakin alhaisen äo:n ihmisiä. Olemus on usein muutenkin jotenkin "löysä" ja passiivinen, kaikki toimet ovat jotenkin kömpelöitä ja ulkoinen olemus kaikiaan homsuinen.

Keskimääräistä matalamman äo:n ihminen voi olla muutoin aktiivinen ja aikaansaava, silloin haasteet eivät näy ulospäin. Vain heikkolahjaisuus yhdistettynä passiivisuuteen näkyy päällepäin. Toisaalta, hidas ja passiivinen ei ole välttämättä heikkolahjainen, mutta yleensä tämän kyllä jotenkin vaistonvaraisesti erottaa, varsinkin kun asian huomioiminen kuuluu työhön.

Jostain syystä vahvat kulmakarvat ja jotenkin poikkeava (ulkoneva) otsa on myös melko usein yhdistävä piirre. Muistelen nähneeni tähän liittyviä tutkimustuloksiakin joskus, en alkanut nyt tätä googlaamaan.

Silmät ovat sielun peili. Näillä poliisiampujilla on katse tyhjää täynnä. En tiedä onko niin ollut syntymästä saakka vai onko huumeet tuhonneet sielun.

Niin ihmiset tuntuvat usein luulevan. Minulla on kasvohermohalvaus, eivätkä silmätkään liiku kunnolla ja on häkellyttävää, miten usein minua pidetään jotenkin kehitysvammaisena, yksinkertaisena tai muulla tavoin vajaana. Nuorempana jopa pääsykoehaastattelussa kysyttiin, että olenko kehitysvammainen.

En tiedä pahentaako se vielä asiaa, että olen suht hiljainen. Kerran kampaajakin kysyi, että opiskelenko jossain erityisoppilaitoksessa ja nosti esimerkiksi paikallisen kehitysvammaisten suosiman ammattikoulun. Seurasi kohtuullisen kiusallinen hiljaisuus kun totesin viimeisteleväni silloisen pääaineeni gradua ja aloittelevani samalla suorittamieni toisten opintojeni gradua.

Kyllä sen näkee.

Loittoneva takaraivo, isot huulet, kuonomainen leuka ja musta iho ovat tieteellisesti todistettu olevan yhteinen tekijä vähä-älyisempien yksilöiden keskuudessa.

Mutta en ole siis yhtään rasisti.

Suu auki