Työttömät kertokaa, miksi ette mene töihin!?!
Kommentit (41)
täyspäiväsiä töitä on vähän tarjolla.
ja, työtä, jota inhoan (esim siivoaminen), en suostu tekemään.
On niin kiva antaa teidän ahkerien työläisten maksaa meidän laiskottelut. Etkös ole kuullut sanontaa ' hullu paljon töitä tekee...'
Tätähän vastausta hait?
pitää huolen tukityöllistäminen. Oletko ap muuten katsonut ikinä uutisia?
En opiskellut vuosia ja taas vuosia päästäkseni joskus siivoamaan. Siksi.
Koska niitä töitä ei ole.. Kaikille ei riitä työt ja se on täysin totta.
Meidän kunnalla on 2vuoden aikana ollut 2työpaikkaa. molemmat opettajan hommia ja niihin ei koulutus riitä. Edes paskapöntön siivousta ei ole..
Muutto edessä. jospa muualta löytyisi.
kertoi että hänen on sama töistä jäädä pois,kun saa työttömänäkin niin hyvät tuet..
- minulla on pieni, alle 3-vuotias lapsi.
- ottaisin kotihoidontuen, mutta työttömänä saan vähän enemmän (harmi sinänsä), ja olen kuitenkin valmis menemään töihin jos joku töitä tarjoaa.
- Olen lähiaikoina hakenut pariin paikkaan, eikä kummastakaan kuulunut mitään, odotin edes " pahoittelukirjettä" ( tyyliin valittettavasti emme valinneet sinua), niin eipä paljon huvita, sen kun joku tarjoaa töitä niin heti lähden
- saan täyden asumistuen, jos menen töihin asumistuki tippuu, joudun luultavasti maksamaan lapsen hoitopaikasta, joten käteen ei välttämättä jäisi yhtään enempää..
haluan painottaa, että jos minulla ei olisi (pientä) lasta, niin ehdottomasti hakisin varmaan joka ikiseen " huonoimpaankin" siivoustyöhön tms ei oman alan töihin, mutta olen nyt mieluummin lapsen kanssa kotona ja odotan sitä kun lähden opiskelemaan!
ja koska ei ole tarjolla ku pätkätöitä joilla saa mukavasti raha-asiat sekasin. Niin ja vuorotyötä en voi tehä viel lapsen takia...
T: Lähihoitaja, yh
on vuosien opiskelut takana ja korkeakoulututkinto. En opiskellut sen takia, että päätyisin siivoamaan jotain vessoja.
Ja täytyy myöntää kyllä, että minulle kelpaisi siivoushommakin, JOS siitä maksettaisiin inhimillistä palkkaa (=raha, jolla pystyy elämään), mutta kun ei.
Olen harkinnut ihan vakavissani, että lähden oppisopimuksella opiskelemaan lähihoitajaksi (niillä kuulemma on töitä...), kun siten edes saisin jonkunlaista palkkaa. Harmittaa vaan vietävästi, kun siten kaikki aiempaan opiskeluun uhraamani vuodet ja vaiva ovat menneet täysin hukkaan!
Ei mahdollisuutta lähteä satojen kilometrien päähän. Ei edes kymmenien, kun ei ole ajokorttia eikä autoa. Eikä töitä ole edes lähikunnissa.
Kesän jälkeen takaisin töihin...
Olen onnenpekka. Saan olla työttömänä kesäkuun lopusta elokuun puoleenväliin. Ei haittaa, vaikka joutuu menoista vähän tinkimään, kun saa nauttia ihanasta kesästä. Ja työtä on tiedossa.
Mulle sopii pätkätyö, koska antaa vapauden matkustella jonkun verran; ennen uuden sopimuksen alkua matkavaraus menemään uuden sopimuksen aikakaudelle, jollon ei tarvitse ilmoittaa työnantajalle kun että silloin ja silloin en ole käytettävissä. Palkatonta on se vapaa tietenkin.
Mutta olen alalla, mistä työt ei lopu, eikä työnantajalla ole varaa luopua...
Yhtään koulutustani täysin vastaavaa työpaikkaa ei paikkakunnallamme ole ollut avoinna vuoteen (jonka ajan olen ollut työttömänä).
Tämä on jo kolmas kerta elämäni aikana. Työnantajat haluavat ilmaisia harjoittelijoita, eivätkä maksaa työntekijöille mitään. Ja halvaksi tulee myös pitää useita paljon osa-aikaisia, eli töitä 15-30 tuntia viikossa, vaikka töitä on niin paljon, että voisi hyvin työllistää muutaman kokoaikaisen, joka eläisikin palkallaan. Osa-aikatyössä jää lasten kanssa alle minimitoimeentulon, eli sossusta pitää hakea loput.
Tämä kaikki vain siksi, jotta työnantaja saisi mahdollisimman suuret voitot ja halvan työvoiman.
Ai miksi olen työtön nyt? Yritän toipua tuosta edellisestä irtisanomisesta, ja suoraan sanottuna vituttaa niin, että on mennyt luotto kaikkiin työnantajiin tässä maassa. Ei riitä, että tekee työnsä hyvin, on kiva ja reilu työntekijä, ja etenkin joustava, sillä työnantaja ei arvosta sitä pätkääkään, kun haluaa säästää.
Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy.
Haen töitä kun olen täysin kypsä kotona oloon. Pidän työnteosta, mutta en siitä, että työtäni ja ihmistä ei pidetä missään arvossa, matto voidaan vetää alta koska vain, ja että työllä ei elä. Mieluummin olen köyhä ja stressitön, kuin köyhä joka yrittää parhaansa ja stressaa, ja pelkää potkuja koko ajan, ja käy sen työn ja kodinhoidon lisäksi sossussa kerjäämässä rahaa joka kuukausi. Kun sen työn jättää pois, sattuu vähän vähemmän.
Ja sitäpaitsi siitä saa niin vähän rahaa, eli ihan sama olla työttömänä. Eipähän stressaa niin paljoo.
Mulla ei ole kuin ylioppilastutkinto mutta sairaalassa on paljon sairaanhoitajan ja lääkärin virkoja auki. Millaisen työhakemuksen rustaisi jos vaikka haluis mennä lääkärin hommiin?? Auttaisko se, että oon aiemmin ollut koulunkäyntiavustajana ja porrassiivoojana?? Haittaako se hommia jos on mielenterveysongelma?? Mulla on moooonta vuotta potilaanaolo kokemusta psykiatriselta polilta, auttaisko se?
olen työtön työnhakija, ja minä käyn työssä.!!!
Mulla on osa-aikatyö ollut reilun vuoden. Ihan kivasti on mennyt ja tuntejakin on ihan mukavasti kertynyt. Nyt kesällä on reilut 30 tuntia viikossa ja talvikaudella vähän vähemmän.
Eikä ole kerran kertaa vuoden aikana tarjottu kokoaikatyötä työkkäristä. Työhakemuksenkin voin uusia puhelimitse.
Mulla korkeakoulututkinto ja 1,5 vuotta hain duunia, mutta en saanut. Aina oli syynä : olet pienten lasten äiti ja lapses kuitenkin sairastaa ja olet sitten pois töistä, saatat tehdä vielä kolmannen lapsen ja jäädä äitiyslomalle.
Arvaa menikö luotto työnantajiin. En jaksa enää juosta haastatteluissa ja soveltuvuusarvioissa, menee niin paljon aikaa hukkaan. Ja kaupan päälle saa haukut siitä, että on tehnyt lapsia.
Menisin töihin heti, kun tarjolla olisi kokopäivätyö tai edes n. 6 tuntia päivässä osa-aikatyö, jossa ei myöskään mene terveys (oon tehnyt joskus sellaista työtä jota ei selkä kestänyt).
Syy, miksi töitä ei löydy lienee kokemuksen puute. Kokemuksen puute taas tuntuu johtuvan siitä, että saadakseen töitä pitää olla kokemusta, jota saa vain tekemällä töitä, joita saa vain jos on kokemusta.... varsinainen noidankehä siis. Tuntuu myös siltä, että työhakemuksissa ja haastatteluissa pitäisi valehdella suut ja silmät täyteen omaa täydellisyyttään. Työnantajat haluaa rehellisen työntekijän mutta palkkaa kuitenkin niitä jotka silmät kirkkaina kiillottaa totuutta hakemuksissa ja haastatteluissa.
Ehkä vähän kärjistetysti, mutta juuri nyt tämä aihe suututtaa...
Kun kerran saan ansiosidonnaista n 1000 e/kk käteen, ei ihan millä tahansa palkalla kannata töihin lähteä. Lisäksi tykkään olla kotona enkä menisi töihin ikinä, jos tuo ansiosidonnainen ei joskus vuoden päästä loppuisi. Aika kuluu hyvin näinkin :)
Toiseksi oman alani töitä ei ole tarjolla (olen aineenopettaja). Puolen vuoden sisällä on ollut kaksi paikka haussa, molempiin monta kymmentä hakijaa eikä minulla ole riittävää työkokemusta. Lienee alan vaihto edessä minullakin... Jos syksyllä hakisi vaikka johonkin työvoimakoulutukseen, niin säästyisi ansiosidonnaisen päivissä...
on 3 lasten yh (5,7 ja 11v) ja syy hänelle on ainakin se että olisi liian stressistä elämää koska jäisi käteen vain n 50 euroa enemmän kuin nyt jos olisi työssä. Ymmärrän täysin häntä. Jos menisi töihin tarvitsisi hoitopaikan nuorimmalle, asumistukea ei saisi ym.