Miksi pelkäämme toisiamme?

Törmäämme yllättäen ja näytät hermostuneelta, pelokkaalta. Mietin miksi, yleensä olet reipas ja tervehdit ihmisiä iloisesti. Minulle et enää nykyisin niin tee, olenko loukannut sinua jotenkin?

Joudumme vihdoin pitkän ajan kuluttua kohtaamaan toisemme, jakamaan saman tilan hetkellisesti. Jännitys joka on ilmassa tuntuu sietämättömältä. Saan vihdoin kerättyä rohkeuteni ja katson sinuun. Et tee samoin, olet vetäytynyt kuoreesi, todennäköiseti lasket sekunteja että tilanne olisi ohi. Haluaisin sanoa jotain mutta en saa sanoja suustani. Karkaat paikalta.

Muistan vielä etäisesti... kun joskus vielä näimme satunnaisten illanviettojen lomassa, näin sinusta toisen puolen, olit kuin toinen ihminen. Olimme rennompia, meillä oli hauskaa yhdessä. Ihastuin sinuun. Oliko se alkoholin vaikutusta vain? En tiedä. 

Ehkä olisi parempi vain unohtaa koko asia, mutta en voi. Aina kun katseemme vahingossa kohtaavat se tapahtuu, en voi kääntyä pois etkä käänny sinäkään, tuntuu kuin sielumme vetäisivät toisiaan puoleensa. Silloin olen taas koukussa, elättelen toiveita jostain mitä tiedän ettei voi koskaan tulla todeksi..