Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En siedä äitini käytöstä. Soittelee, tulee ilmoittamatta yms
06.09.2020 |
Olen ehkä liian ilkeä häntä kohtaan mutta hänen kohdallaan minun on todella vaikea hallita ärsyyntymistäni.
Jotain mielenterveysongelmia aina ollut ja on alkoholisti.
Tottakai rakastan häntä enkä missään nimessä haluaisi loukata mutta en vain kestä sitä ihmisrauniota ja ihmeellistä käytöstä.
En jaksa edes avata sen koomin hänen kipuiluaan, kovin pitkä ja monimutkainen juttu kaiken kaikkiaan.
Joka tapauksessa tunnen ahdistusta kun soittelee lähes päivittäin.
Enää en edes vastaa, en jaksa jutella jonninjoutavia. Ärsyynnyn jo siitäkin.
Kun en vastaa, jatkaa soittelua siitä huolimatta useita kertoja peräkkäin ja viimeistään parin päivän päästä taas uudestaan sama juttu.
Olen pyytänyt ettei soittelisi, ilkeästi ja vihaisesti olen myös pyytänyt ja sanonut haluavani olla rauhassa. Laittaisi viestiä jos on jotain tärkeää.
Muutama päivä sitten vastasin puhelimeen ja ei ollut mitään tärkeää. Lopetin puhelun lyhyeen.
Nyt en vastannut ja tuli sitten oven taakse, soitti ovikelloa ja kun en avannut niin tuli sisään (meillä on ovet yleensä auki) ja raivostuin. Pyysin poistumaan.
Tämä on tapahtunut ennenkin ja olen sanonut, että ilmoittaa tai kysyy jos on tulossa. Ei ilmoittamatta todellakaan ole asiaa.
En vain siedä tällaista. Ahdistaa.
Tahtoisin olla hänen kanssaan väleissä, on sentään äitini mutta tarvitsen tilaa enkä väkinäistä yhteydenpitoa.
Tiedän olevani ilkeä ja tulee huono omatunto tällaisista tilanteista ja harmitti, että hän oli niin iloisen näköinen kun näki minut ja todella harmistui kun pyysin poistumaan.
Sanoi vielä jotain, että eikö voida olla tekemisissä ja paiskoi sitten oven kiinni lähtiessään.
Tiedän, että on masentunut ja on vaikeaa mutta en vain nyt pysty yhtään olemaan hänen kanssaan. En tällä tavalla. Tarvitsen hieman etäisyyttä.
Tekisi mieli pyytää anteeksi mutta toisaalta en jaksa tuntea syyllisyyttä koko ajan hänen vuokseen.
Mitähän tämän asian kanssa tulisi tehdä..
Kommentit (8)
Älä avaa ovea jos ilmoittamatta tulee. Älä vastaa puhelimeen jokapäivä. Ota vaikka tavaksi vastata ma, ke, su.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano äidille että hän ei voi tukeutua omaan lapseensa tuolla tapaa. Että äidin tehtävä on tukea lasta, ei toisinpäin. Ja että hänen pitää ratkoa omat ongelmat.
Hän ei opi pärjäämään ilman lapsensa tukea jos hän sitä tukea jatkuvasti saa.
Masennukseen hän saa tukea tahoilta, jotka siinä osaa auttaa. Monet käyttää masennuskorttia saadakseen itsekkään tahtonsa läpi. Älä mene siihen halpaan.
Jos tuntuu pahalta katkaista välit, se kertoo siitä että olet hänen otteessaan ja se on luonnollista koska olet niin kauan ollut läheinen hänelle.
Voit toki seurailla tilannetta jos jaksat, että muuttuuko käytös kun äiti joutuu itsekseen olemaan.
Itse en ottaisi elämään ketään alkoholistia, oli sukua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Sano äidille että hän ei voi tukeutua omaan lapseensa tuolla tapaa. Että äidin tehtävä on tukea lasta, ei toisinpäin. Ja että hänen pitää ratkoa omat ongelmat.
Hän ei opi pärjäämään ilman lapsensa tukea jos hän sitä tukea jatkuvasti saa.
Masennukseen hän saa tukea tahoilta, jotka siinä osaa auttaa. Monet käyttää masennuskorttia saadakseen itsekkään tahtonsa läpi. Älä mene siihen halpaan.
Jos tuntuu pahalta katkaista välit, se kertoo siitä että olet hänen otteessaan ja se on luonnollista koska olet niin kauan ollut läheinen hänelle.
Voit toki seurailla tilannetta jos jaksat, että muuttuuko käytös kun äiti joutuu itsekseen olemaan.
Itse en ottaisi elämään ketään alkoholistia, oli sukua tai ei.
En ole mikään paras mahdollinen lapsikaan, sillä en osaa hallita vihan tunteita häntä kohtaan. Olen usein sanonut todella kärkkäästi asioista, kuten tänään.
Pyysin anteeksi kyllä sitäkin sillä tunnen syyllisyyttä mutta myöskin tiedän ihan aiheesta sanovani.
En vastaile puhelimeen läheskään joka kerta kun soittaa, en sovi tapaamisia kovin usein.
En ole kovin ystävällinen enää ja todella näkee ja aistii turhautumiseni.
Olen myöskin pyytänyt, että ei tule varsinkaan ilmoittamatta. Useasti olen sanonut asiasta.
Tunnen todellakin, että hän on lapsi ja minä aikuinen joka yrittää asettaa rajat mutta rajoja rikotaan, sitten loukkaannutaan ja minä saan syypään roolin.
Todella kuluttavaa ja turhauttavaa.
Ristiriitaiset tunteet. Hän ei vain ymmärrä miksi olen niin ärsyyntynyt vaikka mielestäni se on ilmiselvää.
Pitäisi uskaltaa olla vieläkin etäisempi mutta toisinaan pelkään hänen masentuvan lisää, aika Ilkikurista tämä leikki.
Ap
Pidä ovi lukossa et ei pääse sisään jos ei sovi. Älä vastaa joka päivä puhelimeen, mutta v
lähetä kuitenkin viesti että oot kiireinen ei nyt sovi tulla käymään.. Ole vaan etäisempi, koska muuten et jaksa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysin anteeksi ja sanoin, että voi tulla käymään kahvilla halutessaan.
Tuli ja oli itkeneen näköinen. Tullessaan halasi.
Puhui hajanaisesti ja outoja, käytöksestään päätellen kärsii sisäisesti.. no masentunut hän on.
Harmi kun tätä ei saa hakemaan apua. Ei usko auttavaan tahoon.
Tiedä sitten mikä olisi minun roolini tässä ja miten jaksan. En tiedä oikein mikä tässä on vialla ja kun hän on sellainen, ettei puhu asioistaan. Lähinnä kaikki näkyy epämääräisessä käytöksessä ja oudoissa puheissa sitten.
Ap
Minun äidilläni alkava muistisairaus. Ilkeile LPe (enemmän kuin aiemmin), ei koskaan soita kysyäkseen mitä kuuluu tms. Soitot ovat joko ilkeilyä pääosin nykyään. Olen pyytänyt että soittaa kun kokee olonsa pirteäksi lähtemään haluamilleen asioille kirjastoon jne. Ei soita. Sitten vinoilee, että hän on odottanut koko pvän minua tulevaksi. Paga olla, kipeä ja yksinäinen mutta silti kun soittaa pitää joka lauseeseen sisällyttää jokin piikikäs ilkeily. En jaksa enkä tiedä mitä teen.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa lukea kuin otsikon. Soittelemisessa ei ole mitään vikaa, mutta tuleminen ilmoittamatta on tuomittavaa.