Jokaisen lihavan lapsen taustalla on lihava äiti

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:43"]

Jaaha, no miksi kaikki kolme lastani ovat sitten laihoja? :)

[/quote]

Hoho, onko sun laihat tyttäret siis lihavien lasten äitejä vai...?

Ei vaan, onhan toi ap:n heitto ihan typerä. Tai ehkä, omalta osaltani, voisin sanoa että oli joo minunkin lihavuuteni "taustalla" lihava äiti, hän vain oli ollut lihava muutaman vuoden elämästään ennen teini-ikää. Sittemmin välillä alipainoinen. Kai sekin lasketaan lihavuudeksi silti, vai mitä ap?

Ei todellakaan ole, ihan höpö höpöä. Tunnen muutamankin perheen joissa äiti ja isä hoikkia, ovat olleet lapsesta asti. Kahdessa perheessä muut lapset ihan tikunlaihoja ja joukossa yksi pullukka, millä sen ap selittää?

Mun äiti ei ole koskaan ollut lihava. Mä olen.

Äitini on AINA ollut normaalipainoinen, minä olin lapsena pulukka. Itse olen aikuisena ollut koko ajan normaalipainoinen ellei lasketa raskausaikojen kiloja jotka olen heti laihduttanut pois. Molemmat tyttäreni ovat pullukoita. Ruokavalio vähintäänkin terveellinen että revi siitä sitten!!

Mun äiti oli melkein 50 vuotiaaksi ihan hiton pieni. Kokoa 34/36. Mä taas olen ylipainoinen ollut jo lapsesta asti. Että joo.

Tiedän useita lihavia tyttölapsia ja vain yhdellä heistä äiti on normaalipainoinen.Ja jsotain syystä vain tämä näistä lihavista tytöistä harrastaa tavoitteellista liikuntaa ja tiedän, että perheessä syödään terveellisesti. Joten tässä todennäköisesti taustalla lihavuusgeeni tai aineenvaihduntasairaus.

Ohiksena on huvittavaa, kun jotkut, joilla koko perhe lihavia, perustelevat ylipainoa geeneillä. On todella harvinaista, että tämä geeni olisi jokaisella perheenjäsenellä!

Minä olen lihava, mutta lapset laihoja, kaksosista toinen jopa liian pieni. Mutta en minäkään lapsena ollut lihava, vaan olen lihonut vasta aikuisena. Minä en antaisi ikinä lapseni lihoa, nytkin on todella kauhea syyllisyys että annan lapsilleni herkkuja, mutta onneksi he ovat niin kovia liikkumaan että kuluttavat kaiken.

Minulla oli "lihava" lapsi eli lapseni oli ylipainoinen lapsena. Itse olen 171cm ja painoni on ollut 51-58kg välillä koko aikuisikäni. Lapseni oli siis ylipainoinen aina tuonne 11-12-vuotiaaksi asti, sitten laihtui ja nykyään on hoikka aikuinen mies.

Myönnän kyllä nyt, että tein virheen silloin, kun annoin lapseni lihoa, liikaa karkkia ja liian vähän liikuntaa. Sitä tulee helposti sokeaksi moisille asioille. Onneksi sitten lapsi alkoi harrastamaan liikuntaa ihan omasta tahdosta ja minäkin tulin järkiini ruokavalion suhteen. Nuoremmat lapset ovat olleet hoikkia/normaalipainoisia aina.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 01:44"]

Tiedän useita lihavia tyttölapsia ja vain yhdellä heistä äiti on normaalipainoinen.Ja jsotain syystä vain tämä näistä lihavista tytöistä harrastaa tavoitteellista liikuntaa ja tiedän, että perheessä syödään terveellisesti. Joten tässä todennäköisesti taustalla lihavuusgeeni tai aineenvaihduntasairaus.

Ohiksena on huvittavaa, kun jotkut, joilla koko perhe lihavia, perustelevat ylipainoa geeneillä. On todella harvinaista, että tämä geeni olisi jokaisella perheenjäsenellä!

[/quote]

Anteeks mut miksi sä puhut vain tyttölapsista? Että lapsuudesta se jo alkaa, tyttöjen pitää olla laihoja... huhhuh. Äitien vika, että tyttö on lihava...juu mutta mites isät? Eikö ole lihavia poikalapsia?

Onkohan tällä palstalla vain yksi lihavuusfetissin valtaan joutunut vai onko niitä monta. Joku tekee aloituksen lähes joka päivä jonkun painosta milloin milläkin tekosyyllä. 

Sinulle ap: voit saada korvaamatonta vahinkoa aikaan tällä proamisellasi. Paino on hyvin henkilökohtainen asia ja jokainen kantaa kilonsa itse. Jos et oikeasti näe pintaa syvemmälle ainoa todellinen menettäjä olet sinä itse. Suosittelisin, että istuisit rauhassa alas ja miettisit mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja millainen ihminen haluat olla. Voisit vaikka huomata että hunaja houkuttelee paljon paremmin kuin etikka.

Minun painoindeksi on ainoastaan raskaana ollessa ylittänyt 20. Yksi lapsistani on tullut isäänsä joka on taistellut painon kanssa koko ikänsä, paino nousee kun katsookin herkkuja. Minä taas voin syödä sen herkun ja paino ei vaan nouse.

Teini-iän lähestyessä lapseni paino alkoi nousta. Saimme painonnousun asettumaan järkyttävän suurella liikuntamäärällä ja syömisen tarkkailulla (lapsen halusta).

Joskus painonnousun taustalla on sukurasite ja siihen ei meinaa auttaa runsas liikunta ja normaali/terveellinen syöminen.

No yritän olla lyttäämättä tätä heti. Ehkä riski silloin on isompi. Mutta ei pidä paikkaa omassa perheessäni, jossa meillä hoikilla vanhemmilla on yksi muita pulleampi lapsi. Tuntemieni lihavien ihmisten lapset ovat kaikki hoikkia. En tiedä yhtään ns. 'lihavaa perhettä'.

Mutta toisaalta monella lihavalla äidillä voi olla myös varsin hentoinen ja hoikkanen lapsi. Olen törmännyt tällaiseen aika usein.

Minä olen ollut hoikan äidin lihava lapsi.

Nyt olen lihavahko laihan teinin äiti.

Ei muuten ole. Työkaverini on n. 60kg painoinen (tiedän, koska muistaa väliajoin aina ilmoittaa..), mutta hänen 12-v. tyttärensä on 95kg. Että sillee..

Joopa joooo..Ja tällä pasltalla normaalipainoinen on noin 40 kiloa, pituuteen katsomatta. Kaikki muut ioavt läskejä! Tämä on fakta.

Terveisin: av:n mielestä varmasti läski!

Paskapuhetta.

Minun äiti oli jokaista suupalaansa vahtiva langanlaiha ja erittäin ulkonäkökeskeinen. Lapsille syötti herkkuja ja olin pullukka. Siitä kuitenkin huomauteltiin koko ajan. Saattoi tokasta spontaanisti minulle, että ohhoh mitkä makkarat sulla mahassa. Olin siis jotain 8 v silloin.

Teininä laihduin ja sillon se vinoilu vasta alkoikin. Edelleen tuputtaa roskaruokaa meille, kun kyläillään ja itse aina "just syöny" joten kahvia vaan hörppii.

Totta toinen puoli... mutta tiedän monta hoikkaa äitiä, jolla lihava lapsi.

Itse olen sairaaloisen lihava, lapseni ovat pelkkää luuta ja nahkaa. Voihan nuo olla, että lihoovat jossain vaiheessa (nyt 8- ja 6- vuotiaat). Että kumminkin päin voi olla.

Ap on näemmä kovin mustavalkoinen (lue yksinkertainen) ihminen.

Minun lapseni oli varmaan silmissäsi hyvin epämiellyttävä, sillä hän oli "lihava". Raukka turposi lääkityksensä takia ensin kokonaan ja lopulta jäi todella pyöreät kasvot kortisonin takia.

Kun lapseni oli suurimmillaan, olin minä 44kg. Pituuteni on 167, joten kovinkaan lihavana en osannut itseäni pitää.

Nyt olen yli 50kg ja lapseni on vielä lääkityksellä, joka aiheuttaa kuukasvoisuutta. Sinun silmissäsi hän on siis läski lapsi, sillä olen huomannut, että kaltaisesi saattavat katsoa vain nopeasti ja tehdä rumat tulkintansa. Lapseni vartalo on nimittäin aina vaan kovin hentoinen, mutta kasvothan näkyvät.

Jos olisin lääkäri, määräisin ap:lle empatiaa vähintään 3 kertaa päivässä. Muista ap myös se, että sinulla ei ole tiedossa kaikkien ihmisten historiaa. Jos olisi. et kirjoittelisi tuollaisia joutavuuksia.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 18:32"]

Paskapuhetta.

Minun äiti oli jokaista suupalaansa vahtiva langanlaiha ja erittäin ulkonäkökeskeinen. Lapsille syötti herkkuja ja olin pullukka. Siitä kuitenkin huomauteltiin koko ajan. Saattoi tokasta spontaanisti minulle, että ohhoh mitkä makkarat sulla mahassa. Olin siis jotain 8 v silloin.

Teininä laihduin ja sillon se vinoilu vasta alkoikin. Edelleen tuputtaa roskaruokaa meille, kun kyläillään ja itse aina "just syöny" joten kahvia vaan hörppii.

[/quote]

Kuvailit juuri myös minun äitini :)

Itse olin pullea lapsi, nykyään tosin normaalipainoinen. Äitini oli, ja on edelleen vanhana, hyvin hoikka ja erittäin tarkka syömisestään ja ulkonäöstään. Kun käyn hänen luonaan kylässä, on siellä tarjolla sen seitsemää sorttia kakkua, pullaa, piirakkaa, suklaata... Äiti itse lipittää kahvia, näykkii puolikasta sämpylää ilman päällisiä ja vahtaa, kun minä kohteliaana vieraana syön.