Lue keskustelun säännöt.
Älyllisesti lahjakkaiden lasetn vanhemmilta neuvoja ja vinkkejä kaivataan
14.10.2013 |
Hei!
3-vuotias poikani on päiväkodin opettajien mukaan älyllisesti lahjakas, mutta ei osaa ottaa kontaktia toisiin lapsiin ja kyllästyy helposti leikkeihin ja muihin puuhiin, ellei kyseessä ole laulut, palapelit, rakentelu legoilla/junaradalla, muovailu tai muu vastaava touhu. Pihalla ei piittaa leikkiä, vaan katselee toisten touhuja ja on paljon omissa oloissaan. Ei pidä kovasta metelistä. Luonteeltaan on hyväntahtoinen ja todella utelias niin sanallisesti kuin fyysisesti. Tutkii kuinka asiat/esineet toimivat, esim. lukot, valot, kellot. Mutta saimme kehotuksen ottaa yhteyttä perheneuvolaan, josta jo varasinkin ajan.
Arkipäivän tilanteet ovat kuitenkin monesti haastavia, kun ei halua yksinkään leikkiä, mutta 1.5- vuotias sisarkin vaatii oman aikansa kotitöistä puhumattakaan. Ovat hoidossa n. 10 päivää kuussa, ja siellä meinaa olla myös ongelmallisia tilanteita. Varsinkin nukkumaan rauhoittuminen, sääntöjen noudattaminen....Onko kellään antaa vinkkiä, kuinka ohjata ja tukea lasta sekä kehittää vuorovaikutustaitoja neuvola-aikaa odotellessa? Muunkinlaiset kokemukset (niin hyvät kuin huonot) kiinnostavat kovasti :).
Kommentit (16)
Ehkäpä se 'älyllinen lahjakkuus' ei olekaan pointti tässä. Tädit on varmaan sanoneet että teillä on niiin fiksu lapsi, MUTTA...
Eli keskity nyt opettamaan lastasi tavoille ihan ilman mitään erityishuomiota siihen älykkyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei meillä ole ollut moisia ongelmia... sori, en voi auttaa.
Kuulostaa siis aspergeilta?
Otsikoksi;
sosiaalisesti heikkojen lasten vanhemmat, auttakaa?
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:45"]
Ehkäpä se 'älyllinen lahjakkuus' ei olekaan pointti tässä. Tädit on varmaan sanoneet että teillä on niiin fiksu lapsi, MUTTA...
Eli keskity nyt opettamaan lastasi tavoille ihan ilman mitään erityishuomiota siihen älykkyyteen.
[/quote]
juurikin näin ap, tuo tuli minunkin mieleeni tarhatätit esitti vaan kauniisti asiansa :)
eli ottivat esille ensin hyvän puolen ja sitten sen huonon...
mistäpä ne 3 v älykkyydestä mittään tietäisivät, ihan normiälyinen varmasti.
eli halusivat tuon tuoda esille ensin, että älyssä ei vikaa, MUTTA......
keskityppä siis siihen mutt kohtaan
Ei kun he nimenomaan painottivat tätä, ja sanoivat että monilta osilta on 5-vuotiaan tasolla ja imee itseensä kaiken tiedon mitä kuulee ja näkee. Ja että olisi hyvä ottaa yhteyttä sinne perheneuvolaan, jotta näitä taitoja ei tukahduteta vaan opittaisiin kohdistamaan mielenkiinto myös muihin toimintoihin. Ja sanoivat myös, että voi olla, että lapsi saa liikaa ärsykkeitä päiväkodissa, eikä osaa keskittää huomiotaan koviin moniin asioihin sen vuoksi. Ja tottelee kyllä suhteellisen hyvin ja on hyvätapainen, mutta vuorovaikutus ikätovereihin on heikkoa, aikuisille kyllä juttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta sitä tehdään ongelma päiksyssä. 3-vuotias!
Mikä tässä se ongelma oli? Että 3-vuotias ei osaa ottaa kontaktia muihin lapsiin? Eikö se ole ikään kuuluvaa? Tarvitteassa osaa siis keskittyä ja tehdä mieluista juttua. Ei noudata sääntöjä? Normaalia 3-vuotiaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa minäkin mietin kuin 9. Minun poikani on kanssa tuollainen fiksu, rauhallinen, ujo, tarkkailija. Kuuluu perusluonteeseen ja tulee varmaan muuttumaan ajan kanssa. Osaa leikkiä jonkun hyvin tutun lapsen kanssa, jota on nähnyt lähes päivittäin, muiden kanssa ei ota kontaktia, mutta seuraa hyvin tarkkaan tapahtumia. Pitää samantyyppisistä leikeistä kuin ap:n poika, ulkona leikkii kivasti hiekkalaatikolla itsekseen.
Olen itse ollut tarhanopettaja työltäni, ja sanoisin, että monia tuollaisia lapsia on huomattu. Perheneuvola on hyvä idea, mutta mitäs jos lapsellasi on vain joitain oireita, käyttäydytäänkö perheessä kunnolla? Oletko eronnut miehestäsi? ... Nämä voisivat olla joitain syytä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen kolmevuotiaana vastasi aika lailla kuvaustasi; joskin otti kyllä kontaktia muihin lapsiin eikä ollut laisinkaan käytöshäiriöitä. On tosiaan edelleen ns älyllisesti ja motorisesti lahjakas, mutta ei meitä kyllä neuvolaan neuvottu silloin kolmivuotiaana. Pyydettiin sitä vastoin päiväkodissa nk tukilapseksi pienryhmään - eli erityislapsille (puheen, motoriikan häiriöitä ym) esimerkkiä näyttämään.
Minulla itselläni on lapsi, olemme luonteeltamme hyvin siistejä. Mutta perheessämme sattui jotain joka loukkaannutti lastani syvästi. Hän huomasi kun minä ja hänen isänsä riitelimme, ja nyt olen eronnut miehestäni, ja lapseni on ihan kamalan omituinen. Hän ei edes enää vapaa-ajallansa leiki kavereidensa kanssa, niinkuin ennen. Menemme joku päivä perheneuvolaan, ja yritämme saada asiamme kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höh - ei tuolla kuvauksella sentään asperger-diagnoosia tehdä. Meilläkin esikoinen on aina saanut pk:sta vastaavaa kommenttia: on fiksu ja kiltti tutkijatyyppi, mutta sosiaalisissa taidoissa ei kovin taitava. On aina viihtynyt hyvin aikuisten ja isompien lasten kanssa. Pk:ssa ohjasivat välillä pöytäpuuhien sijaan muihin leikkeihin, ja joskus hajoittivat kuviota "määräämällä" leikkikaverit. Kukaan ei missään vaiheessa ole ehdottanut minkäänlaista terapiaa. Sisarusten kanssa leikit sujuu hyvin. Ollaan molemmat vanhemmat myös leikitty lapsena mieluiten "rakennusleikkejä" ja puuhailtu kaikenlaista yksin. Ei se omena kauas puusta putoa.
Oma esimerkki ja paljon keskustelua ja puuhastelua. Heti kiinni elämän tosiasioihin eli siis lässytystä lainkaan. Pistä Nietzscheä, fysiikkaa ja matematiikkaa peliin luettavaksi. Eiköhän turhautumat poistu per heti ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viimeisistä viesteistä varsinkin. Emme ole eronneet tai eroamassa. Eikä perheessä muutenkaan ongelmia. Ei kotonakaan halua leikkiä yksikseen, vaan on hyvin kiintynyt aikuisiin (vanhempiin, isovanhempiin, muihin tuttuihin aikuisiin). Ihan normaaliakin toimintaa esiintyy, mutta on myös paljon haastavia tilanteita, joissa omat ja hoitajien keinot rupeaa loppumaan. Toivottavasti perheneuvolasta saa jotain vinkkejä ja apuja, että kuinka lasta voisi parhaiten kasvattaa ja tukea. Onko sitten vanhemmissa vika, tiedä häntä, mutta saadaanpa sitten sekin asia kuntoon siellä (toivon mukaan :D).
Kuulostaa ihan mieheni pojalta (nyt 10v) ja ei me ikinä mitään perheneuvolaa olla tarvittu. Se on vaan ollut meidän hajamielinen professori ja oppinut ajan kanssa sosiaalisiakin taitoja. Oli ääniyliherkkyyttä (mennyt ohi) oli kosketusyliherkkyyttä (ei saanut koskettaa kuin harvat ja valitut) Leikit olivat sitä että halusi määrätä muita ja suistui totaalisesti tasapainosta jos vaikka legoleikeissä mun poika päätti että joku ukkeli osaisikin lentää, ei voinut käsittää miksi se muka lentäisi ja että ei sääntöjä voi muuttaa :) Vielä ekalla luokalla tuli usein itkien sisään kun kukaan ei leiki hänen kanssaan, moneen kertaan selitin lapselle että ei kukaan halua leikkiä jos sä aina määräät mitä tehdään ja toimit siellä tuomarina ja leikin ohjaajana ja pysäytät tapahtuma jo ennenkuin ne ehtivät alkaa, sun täytyy antaa muidenkin ehdottaa leikkejä ja miten ne kulkevat.. ja oppihan se kun tarpeeksi monta kertaa kerroin hänelle nämä asiat, ei se lapsi tyhmä ole vaan ajatusmaailma erilainen ja tarvitsi enemmän opastusta. Jos tämä poika olisi tutkittu olen melko varma että lievää asbergeriä olisi taustalla mutta ongelmat on suurimmaksi osaksi ohi.. onhan se hajamielinen vieläkin ja unelmoija eikä meinaa ehtiä ajoissa minnekkään yms. mutta kun on asennoitunut siihen että lapsi on omanlaisensa sen kanssa pärjää :)
ja esille :)