Lue keskustelun säännöt.
Ongelmallinen tilanne miehen vanhempien kanssa
12.10.2013 |
Kysynpä nyt neuvoa, millä voisi kireää tilannetta helpottaa...
Eli tilanne on tämä: olen menossa naimisiin ihanan miehen kanssa muutaman kuukauden kuluttua, mutta onneamme varjostaa se, että mieheni vanhemmat eivät hyväksy minua. Konkreettista syytä en tiedä, muuten kuin sen, että tienaan vähemmän kuin mieheni, sillä valmistuin kolmannen asteen koulusta vasta vuosi sitten, kun taas kolme vuotta vanhempi mieheni ammattikouluasteen koulutuksen hankkineena on ehtinyt olla työelämässä jo useita vuosia ja ehtinyt nousta omalla alallaan hyvään asemaan ja tienaamaan hyvää palkkaa. Raha ei meille kahdelle ole ongelma, sillä maksamme molemmat omat menomme ja huvittelumme ja osallistumme yhteisen talouden kuluihin tasavertaisesti. Mieheni vanhemmat ovat usein sanoneet miehelleni, että tuhlaamme rahaa liikaa panostaessamme esimerkiksi kotiimme (ollana puolitoista vuotta sitten muutettu isompaan asuntoon ja hankittu muutamia huonekaluja ja uusittu pintoja, sekä hankittu mm. uusi tv) ja matkustamiseen (1-2 kertaa vuodessa n. viikon reissuja, joiden kulut menevät puoliksi), ja että heidän mielestään minä käytän miestä hyväkseni.
Mieheni kosi minua kesällä, ja juhlimme häitä perheidemme kesken helmikuussa, minkä jälkeen lähdemme häämatkalle. Kosintaan miehen vanhemmat suhtautuivat ynseästi, totesivat vain puhelimessa "jaa", ja nyt kun häiden ajankohta on varmistunut, ovat taas puhuneet miehelleni siitä, miten heidän mielestään miehen ei pitäisi mennä naimisiin kanssani.
Tilanne on niin tulehtunut, että mieheni ei olisi halunnut edes kutsua perhettään paikalle. Minä sain kuitenkin miehen kutsumaan heidät, jotta heillä olisi edes mahdollisuus osallistua lapsensa häihin, sillä miehen sisarusten kohdalla heille ei sitä tilaisuutta tullut. Emme juurikaan vietä aikaa miehen vanhempien luona, ja niinä harvoina kertoina, kun käymme heillä, tunnelma on kireä ja lähdemme pian.
Miehen muu suku on ottanut minut hyvin vastaan, samoin kuin oma sukuni on ottanut mieheni erittäin lämpimästi vastaan. Oma äitini itki onnesta kuullessaan kosinnasta ja itki onnesta uudestaan, kun kuuli, että hääpäivä on lyöty lukkoon.
Haluaisin kovasti tulla toimeen mieheni vanhempien kanssa, mutta en vain keksi, millä saisin heidät hyväksymään minut. Yritän tavatessamme aina parhaani mukaan olla kohtelias ja keksiä keskustelunaiheita, jotta tunnelma ei olisi niin kireä. En kuitenkaan juurikaan saa vastakaikua. Olen erittäin perhekeskeinen, enkä haluaisi, että mieheni suhde vanhempiinsa kärsii minun takiani, mutta mies on tosiaan tällä hetkellä siinä pisteessä, että katkaisee pian välit heihin. Oma olo on voimaton, sillä en tiedä, millä korjaisin tilanteen ja saisin vanhemmat hyväksymään minut. Jos olisin tehnyt jotain konkreettisesti väärin, olisi asia paljon yksinkertaisempi, sillä voisin pyytää anteeksi. Nyt en kuitenkaan oikein voi pyydellä anteeksi sitä, että tienaan vähemmän rahaa koska olen tosiaan vasta vajaa kaksi vuotta sitten valmistunut. En kuitenkaan ole huijannut miestä suhteeseen, en käytä häntä hyväksi, enkä ole pakottanut miestä naimisiin kanssani. Mies itse teki aloitteen avioliitosta, ja vastasin myöntävästi, sillä rakastan häntä. En missään nimessä haluaisi kieltää mieheltäni ja itseltäni onnea vain siksi, että miehen vanhemmat eivät hyväksy minua.
Olisiko kellään antaa vinkkejä tilanteeseen?
Kommentit (34)
Kirjoita toki se kirje, mutta älä lähetä sitä. Kirjeen tarkoitus on purkaa tunteesi niin, että pystyt suhtautumaan heihin neutraalimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välejä tarvi katkaista, pidät ne vaan kohteliaan etäisinä. Ehkä he ovat pettyneitä miehen kaikkiin valintoihin ja sitä myötä myös sinuun.
30, täältä voit ladata pdf:n Suomen koulutusjärjestelmän asteluokituksesta. Luokkia riittää siellä kahdeksaan asti. Olepa hyvä!
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 14:08"]
MIkä on koklmanne asteen koulu????? UFO-koulu?
[/quote]
Kai kaikki tietää, että kolmannen asteen koulutus tarkoittaa alempaa amk-tutkintoa tai kandia yliopistossa?
Yritä vain olla välittämättä. Et saa pakotettua heitä pitämään itsestäsi, ja teet vain oman olosi huonoksi jos yrität väkisin mielistellä heitä. Sinuna jättäisin heidät täysin omaan arvoonsa. Jos miehesikin on valmis ottamaan heihin etäisyyttä, asia on mielestäni selvä. Häihin tulkoon jos ovat tullakseen, mutta en lähtisi anelemaan ainakaan. Myöhemmin ehkä yajuavat oman tyhmyytensä, ja jos eivät tajua, niin onko siitäkään haittaa - eivät sitten olleet sen arvoisia että yhteyttä olisi kannattanukaan pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisille vanhemmille ei varmaan kelpaa kukaan miniäksi. Tarpeeksi hyvää naista heidän pojalleen ei vain ole olemassa.
Tiedän NIIIIIN hyvin, miltä sinusta tuntuu! Mulla oli lähestulkoon samanlainen tilanne, paitsi että appivanhemmat väheksyivät minua koska minulla oli liian tavallinen työpaikka (kahvilan kassa) ja koska olen miestä 10 vuotta nuorempi.
Miehen serkut ym. halailivat ja olivat innoissaan kun kuulivat että mies on kosinut ja ollaan menty kihloihin ja toivottelivat tervetulleeksi sukuun, appivanhemmat eivät. Soittelivat miehelleni ja yrittivät puhua ettei mennä naimisiin. No, mentiin silti ja tulivat kyllä häihimme, joskin tunnelma ei ollut kovin lämmin.
Mutta kas, muutama viikko häistämme kaikki muuttui! Sanoivat miehelle jossain vaiheessa, että minä olen muka niin muuttunut häiden jälkeen ja olen oikein mukava ja kiva ihminen ja plaaplaa. Miehen kanssa naureskeltiin että mikähän lääkitys niillä on lähtenyt käyntiin kun minä en ollut mitenkään muuttunut ja aina olin heitä kohtaan kohtelias ja ystävällinen vaikka näistä heidän tunteistaan tiesinkin. Nyt ollaan eletty näissä paremmissa väleissä jo 8 vuotta. Ei meistä sydänystäviä tule mutta pärjätään näin. Luulen, että tajusivat vasta häiden jälkeen, että minun ja mieheni suhde ei oikeastaan heille kuulu, ja että mieheni ei heidän mielipidettään asiassa kuuntele ja päättivät sopeutua tilanteeseen.
Siispä, tsemppiä ja jaksamista, ja tehkää oman päänne mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävä tilanne. Ovatko miehesi vanhemmat dementoituneita? Onko miehesi aiemmin seurustellut sellaisen naisen kanssa, joka hyötyi hänen tuloistaan?
Inhottava tilanne. Meillä oli niin päin, etteivät vanhempani hyväksyneet miestäni. Lopulta sanoin suoraan vanhemmilleni, että olen aikuinen ihminen ja osaan valita kumppanini itse, ilman heidän mielipiteitään. Ja että jos heitä kiinnostaa olla kanssani tekemisissä, heidän on hyväksyttävä myös mieheni, jos taas minun on valittava joko mies tai vanhemmat, valitsen miehen. Seuraavan kerran oltiin puheväleissä yli vuotta myöhemmin. Eivät tulleet häihinkään.
Olisi asian voinut hoitaa fiksumminkin, kyllä, mutta jossain vaiheessa vanhempien on tajuttava päästää lapisistaan irti. Toisilla se näköjään vaatii jämerämpiä toimenpiteitä.
Ehkä miehesi voisi keskustella vanhempiensa kanssa kolmistaan ja tähdentää, että hän valitsee puolison itselleen eikä heille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 22:59"]
Inhottava tilanne. Meillä oli niin päin, etteivät vanhempani hyväksyneet miestäni. Lopulta sanoin suoraan vanhemmilleni, että olen aikuinen ihminen ja osaan valita kumppanini itse, ilman heidän mielipiteitään. Ja että jos heitä kiinnostaa olla kanssani tekemisissä, heidän on hyväksyttävä myös mieheni, jos taas minun on valittava joko mies tai vanhemmat, valitsen miehen. Seuraavan kerran oltiin puheväleissä yli vuotta myöhemmin. Eivät tulleet häihinkään.
Olisi asian voinut hoitaa fiksumminkin, kyllä, mutta jossain vaiheessa vanhempien on tajuttava päästää lapisistaan irti. Toisilla se näköjään vaatii jämerämpiä toimenpiteitä.
Ehkä miehesi voisi keskustella vanhempiensa kanssa kolmistaan ja tähdentää, että hän valitsee puolison itselleen eikä heille?
[/quote]
Mies on kyllä aktiivisesti alleviivannut vanhemmilleen sitä, että hänen parisuhteensa on hänen päätöksensä, ja että hän tietää kyllä, että haluaa minut vaimokseen. Ei vain tunnu auttavan, valitettavasti.
Tavallaan ymmärrän, että miehen vanhempien voi olla vaikea "luopua" kuopuksestaan, sillä miehen vanhempi sisarus menehtyi pari vuotta sitten yllättäen, mutta vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän, että tuomitsemalla poikansa elämäntavan ja puolison (eli minut) he vain työntävät poikaansa kauemmas itsestään...
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 22:59"]
Inhottava tilanne. Meillä oli niin päin, etteivät vanhempani hyväksyneet miestäni. Lopulta sanoin suoraan vanhemmilleni, että olen aikuinen ihminen ja osaan valita kumppanini itse, ilman heidän mielipiteitään. Ja että jos heitä kiinnostaa olla kanssani tekemisissä, heidän on hyväksyttävä myös mieheni, jos taas minun on valittava joko mies tai vanhemmat, valitsen miehen. Seuraavan kerran oltiin puheväleissä yli vuotta myöhemmin. Eivät tulleet häihinkään.
Olisi asian voinut hoitaa fiksumminkin, kyllä, mutta jossain vaiheessa vanhempien on tajuttava päästää lapisistaan irti. Toisilla se näköjään vaatii jämerämpiä toimenpiteitä.
Ehkä miehesi voisi keskustella vanhempiensa kanssa kolmistaan ja tähdentää, että hän valitsee puolison itselleen eikä heille?
[/quote]
Mies on kyllä aktiivisesti alleviivannut vanhemmilleen sitä, että hänen parisuhteensa on hänen päätöksensä, ja että hän tietää kyllä, että haluaa minut vaimokseen. Ei vain tunnu auttavan, valitettavasti.
Tavallaan ymmärrän, että miehen vanhempien voi olla vaikea "luopua" kuopuksestaan, sillä miehen vanhempi sisarus menehtyi pari vuotta sitten yllättäen, mutta vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän, että tuomitsemalla poikansa elämäntavan ja puolison (eli minut) he vain työntävät poikaansa kauemmas itsestään...
[/quote]
tämä siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa et voi tehdä oikein mitään. Olet luonnollinen, normaali ja pidät huolen ettet provosoidu, vaikka kuinka nyppisi.
Tuo aikuisen lapsen kuolema selittää paljon. lapsen kuolema ja suru taatusti vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. Suru voi tulla vihana ja aggressiona ulos ja siksi sinäkin täysin sivullisena saatat joutua puun ja kuoren väliin.
Syy miehen vanhempien tunteisiin on joku muu kuin mitä ounastelet. Olet niin vähän miestäsi "jäljessä" taloudellisesti, ettei sillä ole mitään käytännön merkitystä. Ennemminkin kyse on siitä, että heidän tunne-elämänsä on jäätynyt lapsen kuoleman myötä. Onko miehelläsi elossa olevia sukulaisia? Jos on, mikseivät vanhemmat olleet heidän häissään? Jos ei, vanhemmat katsovat varmaankin jollakin tiedostamattomalla tasolla, että miehesi tulee korvata sinulle myös menetetty veli eikä sinulla ole oikeutta viedä miestä pois heidän perheestään.
Avioliiton solmiva mies jättää vanhempansa ja perustaa uuden perheen. Tämä on se, mitä miehesi vanhemmat kammoksuvat. He haluavat pitää miehesi edes symbolisella tasolla oman perheensä sisällä, koska ovat menettäneet jo yhden.
Et voi kuin odottaa, että heidän surutyönsä etenee. Voi olla, ettei se tapahdu koskaan.
MIkä on koklmanne asteen koulu????? UFO-koulu?