Lue keskustelun säännöt.
Minä en koskaan asunut vuokralla kun olin lapsi.
12.10.2013 |
Eli pääsin aika helpolla sitten.Ei tarvinnut pelätä mitään noloja juttuja että oltaisiin oltu sossun asiakkaita.En myöskään ollut erolapsi.Vanhempani ovat yhä edelleen naimisissa.
Kommentit (8)
Minä olen ollut kaikkea tuota. Enkä ollut ainoa. En kokenut häpeää, sehän vasta noloa olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotain positiivisia muistoja sentään löytyy.
Mielestäsi vuokralla asujat ovat automaattisesti jollain tavalla epäonnistuneita ja/tai onnettomia? Huh-huh...
En minäkään eikä kukaan kavereistanikaan, onko siinä jotain erikoista vai?
Minäpä olen. Asuttiin vuokralla kolmessakin eri paikassa minun lapsuudessani. Jokainen tiesi, että me lapset olimme sen uuden kunnanlääkärin ja opettajarouvan lapsia.
Sossun asiakkaitakin oltiin: Kerran oli isällä päivystys ja samaan aikaan äiti joutui sairaalaan. Saatiin kotiin oikein sosiaalitoimiston lähettämä kodinhoitaja meitä lapsia hoitamaan. Tuo samainen kodinhoitaja oli sitten meillä noin kuukauden päivät vaikka äiti sitten jo toipilaana kotonakin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perhe taisi asua vuokralla silloin kun olin vauva. Myöhemmin asuttiin omassa omakotitalossa. Ei kyllä lapsena tullut mieleen kysellä kavereilta että käykö teidän perhe sossussa.
Nyt aikuisena asun kerrostalossa vuokralla ja olen oikein tyytyväinen. :) Sossussa olen käynyt kerran opiskelija-aikana mut ei ne mulle siletä mitään antaneet; käskivät pyytää vanhemmilta vaikka olin täysi-ikäinen ja kirjoilla ihan toisella paikkakunnalla. Se oli musta nolompaa kuin sossussa käyminen.
Olen asunut elämäni kolme ensimmäistä vuotta kerrostalossa, silloin se oli talonmiehen työsuhdeasunto. Sen jälkeen loppu aika meni omakotitalossa. Muutamassa vuokra-asunnossa tuli asuttua omilleen muuton jälkeen, mutta nyt ollaan taas omakotitalossa.
Vanhempani edelleen naimisissa, olleet 44 vuotta ja itse olen ollut naimisissa 21 vuotta.
en minäkään, mutta entäs sitten?