Ootteko huomanneet, että joillakin ihmisillä on sellainen puhetyyli,

Joo mun kaveri. Mulla menee järki. Puolentunnin sisään saattaa jaaritella 20 kertaa samaa asiaa, mutta eritavalla. 

on näitä ihmisiä, työpaikalla tietysti ärsyttää eniten.

Kyllä. Olen vähän alkanut kadehtia sitä kykyä. He osaavat pitää puheenvuoron itsellään ja heidät varmasti muistetaan.

Joskus kun joku kamala vääryys on tapahtunut eikä siitä ole päässyt yli, tuntuu, että jauhaminen auttaa, tunnustan. 

En. Jos puhuu samasta aiheesta niin mitä sitten jos vaihtaa jotain tyyliä? Itse kuuntelen sitä aihetta, en tapaa jolla puhutaan. Ehkä teinien tapa puhua on erilainen kuin vaikkapa lääkärin mutta minusta se puhetapa on yhdentekevä, sisältö ratkaisee.

Ehkä puhuja ei ole varma että ymmärrät asian jonka selitti ja hän muuttaa sen? Tai koittaa perustella asiaa monelta kantilta? Mutta eihän se silloin ole saman asian kertaamista enää?

Ehkä puhujaa vaivaa se kyseinen asia? Tai ei ole saanut tilannetta selväksi. Siksi puhuu siitä paljon?

Jokkut ihmiset kiinnittää vähän liikaa huomiota yksityiskohtiin ja se vie aikaa kokonaisuudesta?

Jos joku aihe on sinusta koluttu riittävästi niin voisiko siihen tehdä pikasen yhteenvedon ja siirtyä toiseen aiheeseen?

Jos ihminen ei ymmärrä vaan palaa siihen uudestaan niin mikään ei estä sinua ystävällisesti mutta napakasti sanomaan että aikaa on vähän ja kohta tarttee mennä mutta sinulla on asiaa aiheesta X.

Ja sitten lopuksi vielä ennen lähtöä jotain mukavaa ystävällistä sanaa ja olet mukava niin ei jää toiselle kurja mieli. Tarkoitus ei varmaan sinunkaan olla kurja ja osoittaa vaan kaapinpaikkaa. Sillä kyllähän joku asia voi olla toiselle tärkeä vaikka se ei sinusta sitä olisi?

Mulla on tällainen pyhetyyli. Ikäänkuin korostan asian tärkeyttä kertaamalla sen. Tosin, nyt kun olen sen asian tiedostanut, olen myöskin oppinut muuttamaan sitä.

Jotkut tosiaan ovat taipuvaisia jaaritteluun. Että sanotaan jotakin, ja sitten sanotaan se sama vähän eri tavoin. Sillä lailla saa varattua itselleen enemmän aikaan. Voi olla pitempään äänessä. Muut voivat kyllä ärsyyntyä tähän. Tästä voivat kyllä muut ottaa vähän nokkiinsa. Tämä voi hermostuttaa muita. Että kannattaa olla tietoinen, jos itsellä on taipumusta tähän. Että jos tietää itse tekevänsä näin, niin kannattaa olla tietoinen eli kannattaa tiedostaa se, ja pyrkiä tekemään asialle jotakin. Että muuttaisi omaa käyttäytyistään, niin ettei tule turhaan käyneeksi kenenkään hermoille työpaikalla, jaarittelua siis.

Haha! Juuri tätä tarkoitan :D ap

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 12:08"]

Jotkut tosiaan ovat taipuvaisia jaaritteluun. Että sanotaan jotakin, ja sitten sanotaan se sama vähän eri tavoin. Sillä lailla saa varattua itselleen enemmän aikaan. Voi olla pitempään äänessä. Muut voivat kyllä ärsyyntyä tähän. Tästä voivat kyllä muut ottaa vähän nokkiinsa. Tämä voi hermostuttaa muita. Että kannattaa olla tietoinen, jos itsellä on taipumusta tähän. Että jos tietää itse tekevänsä näin, niin kannattaa olla tietoinen eli kannattaa tiedostaa se, ja pyrkiä tekemään asialle jotakin. Että muuttaisi omaa käyttäytyistään, niin ettei tule turhaan käyneeksi kenenkään hermoille työpaikalla, jaarittelua siis.

[/quote]

Alakoulunopettajan tyyli toistaa sama juttu pari kolme kertaa aina hieman eri sanoja käyttäen.

Olen opettaja, ja tuo voi jäädä kyllä päälle. Saa huomauttaa. :)

Tiedän ihmistyypin, heti tulee mieleen kolme ihmisitä. He vievät kaiken hengitysilman huoneesta. Tulee tunne kuin rakastaisivat oman äänensä sointia niin, että sitä pitää tarkastella joka kulmasta. Ei kyllä anna mitenkään sosiaalisesti taitavan ihmisen vaikutelmaa. Heidän seurassaan ei viihdy!

Pahinta on, kun tällainen ihminen sattuu harrastusryhmään, jossa olisi tärkeätä saada kaikkien mielipiteet kuuluville. Jokin lukupiiri esimerkiksi on ihan mahdoton. Toinen paha paikka ovat illanvietot, joissa olisi kivaa jutella kaikkien kanssa, mutta hieman humaltunut hjaarittelija senkun lisää löylyä. Yksi ihminen vie kaikkien suunvuoron, ei malta kuunnella yhtään.

Ja puhelut..... Ei tarvitse välttämättä sanoa edes MM-m myötäilläkseen. Puhetta riittää, vaikka panisi luurin pöydälle ja alkaisi ruuanlaittoon.

Sehän on kalevalainen tyyli :) kaikki aina kahteen kertaan eri sanoilla.

AArgh, kaikki mun sukulaiset ovat tällaisia! Meillä on opettajasuku ja joka ikisessä perheessä on vähintään yksi opettaja, useimmiten se puolisokin on löytynyt koulusta.

Joka joulu ja sukujuhla ja pääsiäinen ja synttäri ja ties mitä on sitä samaa! Joskus tekee mieli sanoa, että juu, kuulin jo ensimmäisellä kerralla. Mutta siis ne puhuvat joka asian kahteen, kolmeen kertaan läpi. 

Tulee ainakin synonyymit tutuiksi.

Tiedän tyypin. Kun tuon yhdistää siihen, ettei meinaa päästä asiaan ja sitten eksyvät välillä sivupoluille puhuessaan ja näitä tyyppejä kasaa useamman taloyhtiön yhtiökokoukseen, meinaa puheenjohtajalta lähteä järki.

Pakkohan ihmisten on saada sanoa mielipiteensä, mutta kun eivät osaa tiivistää vaikka päällään seisoisi. Eikä tiedä mistä kohtaa sen puheen laittaisi poikki, kun ei tiedä oliko tämä nyt aiemman kertausta vai onko se vain johdanto toiseen varsinaiseen asiaan. Aika monta vuotta on saanut tehdä työtä, että ihmiset pysyvät edes suunnilleen aiheessa. Siitä huolimatta kaiken puheen saisi helposti tiivistettyä yhä puoleen, eikä mitään jäisi sanomatta.

Muutamalla tutulla tapana toistaa samaa juttua ja se todella noloa ja ärsyttävää, ekalla kerralla voi naurahtaa tai kommentoida mutta kun toisto tulee heti perään niin tulee hyvin kiusallinen olo kuulijallekkin.