Nykypäivän nuorten tarinat köyhyydestä

Nykypäivän köyhä on aivan eri viivalla kuin menneen ajan köyhä. Toimeentulotukea kun saa, jos tulot ovat pienet. Eri asia sitten on, jos on sössinyt raha-asiansa niin, että ulosotto vie osansa tuloista. Sitten voi ollakin, että maistaa sitä entisajan köyhyyttä.

Tunnen itse aika montakin "köyhää" perhettä, jos mittarina pidetään sitä, että saavat toimeentulotukea eli sitä tukea, jota saa vain, jos mitkään muut tulot ja tuet eivät riitä. Näillä perheillä on kivasti sisustettu asunto, auto, lapsilla harrastuksia ja kerran vuodessa tehdään lomamatka etelään (tosin halpakohteisiin). Koulutovereistaan eivät eroa millään mittarilla, ehkä lapsilla ei vain ole käytössä yhtä paljon rahaa kuin jollakin toisella, mutta toisaalta tiedän varakkaitakin perheitä, jotka eivät anna ylettömästi rahaa lapsilleen eivätkä osta uusimman muodin mukaisia kännyköitä tai muotivaatteita.

En väitä, ettäkö kaikilla köyhillä olisi näin, mutta aika monella. Toinen tuntemani köyhä perhe on velkakierteessä, mutta asuvat silti omakotitalossa ja käyttävät kahta autoa. Eivät vain osaa hoitaa raha-asioitaan kuntoon, joten ovat ottaneet pikavippejä ja menettäneet luottotietonsa. Silti jostain revitään rahaa viikonloppureissuihin ja muotivaatteisiin.

Ainoan todella köyhä lapsi, jonka tunsin, oli alkoholistiperheen lapsi. Hänellä ei ollut koskaan asianmukaisia vaatteita päällä, ei ikinä rahaa eikä ruokaa iltaisin. Mutta tämähän oli täysin vanhempien laiminlyönnin takia.

Kyllä köyhyys on muuttunut nykyään aivan toisenlaiseksi kuin ennen.

Nykypäivän Suomessa ei kyllä ole enää absoluuttista köyhyyttä. Köyhyys on suhteellista.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 18:07"]

Jos on luottotiedot menneet, ei sitä muutaman euron nettiyhteyttäkään saa ilman satojen eurojen panttia.

[/quote]

No se on sitten ihan omaa tyhmyyttä, jos on luottotiedot menny. Ei heru sääliä multa.

[/quote]

No kuule se voi olla aika paljon muutakin kuin omaa tyhmyyttä.. Minun luottotietoni esim. menivät niin että olin avoliitossa miehen kanssa, jonka kanssa oli sovittu että minä maksan vuokran ja hän maksaa lainan lyhennyksen. Eräänä päivänä tuli tieto käräjäoikeudesta, että olen jättänyt lainat maksamatta, joten luottotietoni on mennyttä. Minulla ei siis ollut osaa eikä arpaa asiaan, exä vaan oli mulkku, joka pimitti multa laskut, karhukirjeet yms..

Kyllä mä tajusin pointin mitä ap yritti sanoa. Se ei vaan toimi, koska nykyään elintasoerot on niin suuret, sen lisäksi monilta puuttuu toivo. Enää koulutus ei automaattisesti paranna tilannetta samalla tavalla kuin 1970-luvulla. 

Hirveä tilitys täällä! Ihan FAKTA on se, että täällä kuvailtu köyhyys johtuu tasan tarkkaan siitä, että elämänhallintataidot puuttuvat!

Kuten joku täällä on useaan otteeseen kertonutkin, on IHAN JOKAISELLA Suomessa varaa nettiin. Ja myös ruokaan, jos vähän miettii rahojensa käyttöä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 11:11"]

Tuttuni pääkaupunkiseudulla, jolla omakotitalo, kesämökki, autot ja vene (velattomia),  oli kertonut lapsenlapsilleen, että mummi ja pappa ovat köyhiä. Oli aidosti hämmästynyt, kun ihmettelin asiaa.  

[/quote]

Eihän siitä ole kuin reilu vuosi aikaa, kun iltapäivälehdissä oli parikin perhettä, jotka itkusilmässä valittivat, kun eivät tule toimeen 100 000 euron vuosituloillaan.

Kaikki edellä kerrottu todentaa yhtä tiukkaa faktaa: Suomessa ei ole todellista, absoluuttista köyhyyttä joka tarkoittaa asunnon, lämmön, vaatteiden, alaikäisten huolenpidon ja ravinnon totaalista puuttumista ja josta on seurauksena hengen menettäminen tai terveyden vakava vaarantuminen. Suomalainen köyhyys on suhteellista köyhyyttä, joka ei johda kuolemaan.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 12:11"]

Kaikki edellä kerrottu todentaa yhtä tiukkaa faktaa: Suomessa ei ole todellista, absoluuttista köyhyyttä joka tarkoittaa asunnon, lämmön, vaatteiden, alaikäisten huolenpidon ja ravinnon totaalista puuttumista ja josta on seurauksena hengen menettäminen tai terveyden vakava vaarantuminen. Suomalainen köyhyys on suhteellista köyhyyttä, joka ei johda kuolemaan.

[/quote]

Missä pumpulilinnassa asut? Kuljetko kaupungilla laput silmillä?

Noista iphone5, canadagoose, vuitton, kaukomatka -lapsistakin suuri osa kokee itsensä köyhiksi. Em. tavaroiden hankinta ei poista perussyytä tunteen takana.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:43"]

Tietokoneita on tarjolla ilmaiseksi jatkuvasti, nettipalstat täynnä ilmoituksia.  

[/quote]

Missä on toimivia tietokoneita ilmaiseksi tarjolla?

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 11:11"]

Tuttuni pääkaupunkiseudulla, jolla omakotitalo, kesämökki, autot ja vene (velattomia),  oli kertonut lapsenlapsilleen, että mummi ja pappa ovat köyhiä. Oli aidosti hämmästynyt, kun ihmettelin asiaa.  

[/quote]

Eihän siitä ole kuin reilu vuosi aikaa, kun iltapäivälehdissä oli parikin perhettä, jotka itkusilmässä valittivat, kun eivät tule toimeen 100 000 euron vuosituloillaan.

[/quote]

Joo, ja sitten kun hämmästelin näitä 100 000 euron vuosituloilla itkeskeleviä tyyppejä (eikös toinen näistä perheistä tienannut 300 000 euroa vuodessa ja olivat mielestään köyhiä?), niin sain erään tutun melkein silmilleni. Kuulemma tässä maassa on niin vaikeaa olla varakas ihminen ja se on nii-iin väärin, jos ei ole varaa keskustan 5h+keittiö (arvo noin miljoona euroa) lisäksi isoon purjeveneeseen ja kunnolliseen merenrantahuvilaan. Kyseinen perhe harrastaa erittäin kalliita harrastuksia. Omasta mielestään tämä tuttavaperheeni on siis köyhä.

Vertailun vuoksi kerron, että itse olen yksinhuoltajavanhempi lähiöstä. Minulla ei ole varaa harrastaa kuin ilmaisia asioita. Silti olen aina pitänyt perhettämme hyväosaisena: olen aina voinut ostaa ruokaa, mitä haluan ja lapsillakin on merkkivaatteet. Kyllä jäin suu auki tuon mielestäni todella varakkaan ihmisen räjähtämisestä. Köyhyys on todellakin suhteellista.

Suomessa asiat ovat vielä ihan hyvin. Katsoin jokunen vuosi sitten pysäyttävän dokumentin Britannian köyhistä lapsista. Perheet asuivat alkeellisissa bunkkerimaisissa lähiöissä. Talot olivat kosteita, kylmiä. Maalit ja tapetit lohkeilivat kosteudessa. Aina ei ollut rahaa sähköön tai lämmitykseen. Näissä olosuhteissa lapsilla oli järkyttävän pahannäköisiä ihosairauksia ja muita puutostauteja. Plus se kiusaaminen koulussa, kun piti käyttää vanhaa, huonosti istuvaa koulupukua, kun perheellä ei ollut varaa hankkia uutta. Nämä lapset pinnistelivät ja taistelivat jo alakoulussa yrittäen salata oman taustansa, koska köyhyyden tultua esiin, heidät suljettiin heti ulkopuolelle. Koulukavereiden vanhemmat kielsivät omia lapsiaan olemasta missään tekemisissä köyhien lasten kanssa.

Vieläkin muistan tuon ohjelman. Siihen nähden meillä menee hyvin.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 10:58"]

Olimme niin köyhiä, että

- minulla ei ole iphone vitosta. On vain halpa Samsungin älykänny

- en saanut DrDeminin farkkuja, vaan farkut ostettiin Hm:stä

- en saanut Ganada Goosea. Tilattiin netistä feikkiversio 250 eurolla

- talvilomalla emme menneet Thaimaaseen. Kävimme vain Tukholmassa shoppailemassa

[/quote]

On aidosti köyhiäkin joissa ainoat tulot ovat Kelasta ja sossusta.

Meillä ainoat tulot ovat juurikin Kelasta ja sossusta. Ja elämä on oikeasti köyhää, loppu kuusta saat aina miettiä että ostatko sen vessanpaperin vai kahvipaketin. Itsellemme emme osta vaatteita yms, lapsille kirppareilta ja huutonetistä.

Vaikka meillä onkin lämmin koti ja sähköt niin silti pidän meitä köyhinä! Ruoka loppuu aika ajoin ja sitten mietitään että mitäs nyt. Bensaae ole vara ostaa ja lähimmät sukulaiset asuvat 80km päässä..

Eiköhän ap:n tarkoitus ollutkin kritisoida.mä en halua yleistää, mutta melkoista kilpavarustelua tuo teinien elämä on, ja kellään ei tunnu rahaa olevan tarpeeksi.sit kun keskituloisten lapset, jotka tottuneet saamaan kaiken, on täysi-ikäisiä, rahaa ei 8sata käyttää lainkaan.oma elämä maksatetaan vanhemmilla, vaikka asutaan omillaan.ärytään ja vikistään, ja masennutaan.onneksi en sattunut syntymään 90luvulla.

Minä olen elänyt köyhän lapsuuden 90-luvun lopulla. En sitä osannut silloin ajatella, meitä köyhiä oli muitakin. Ero näihin muihin köyhiin oli se, että olivat kotoisin rikkonaisista alkoholistiperheistä. Meidän perhe oli muuten normaali, mutta paljon lapsia (viisi).

Lapsena köyhyys ei haitannut. Meistä kukaan ei saanut harrastaa mitään maksullista, vanhoilla tutun ravihevosilla saatiin kesäisin humputella. Tallilla kävin pyörällä 10km matkoja joka päivä auttelemassa hevosten hoidossa.  Harrastusten puutetta en osannut kaivata, kukaan ystävistäni ei harrastanut mitään erikoista. 

Teininä köyhyys sitten ilmeni kiusaamisena. Minulla ei ollut muodikkaita vaatteita. Olin se perheen kiltti tyttö. Tiesin, että rahat oli tiukilla. En kehdannut pyytää rahaa uusiin housuihin tai talvitakkiin. Ompelin itse vaatteita jopa vanhposta verhoista. Yhden talven kuljin farkkutakissa, sillä en kehdannut pyytää rahaa talvitakkiin. Aikuisena ostin ensimmäiset talvikengät kymmeneen vuoteen. Ensimmäisen puhelimen sain 18 vuotiaana, kaverin vanhan 3210. 

Kun muutin poia kotoa, jouduin sossun paikille. Vanhemmilla ei ollut varaa auttaa takuuvuokrissa jne. Vaatemerkkejä en tunnistanut, enkä muitakaan merkkejä ennen kuin sain talouteni kuntoon 25 vuotiaana. Täysin uusi maailma avautui.