Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea isäsuhde aikuisella naisella
11.10.2013 |
Mitä olette mieltä tilanteestani? Olen niin vihainen,pettynyt,kaikkea,etten osaa ihan selkeästi ajatella.
Olen 38v nainen ja isäni 65. Näen hänet n. 4 kertaa vuodessa, välimme ovat viileät eikä isäni tunne minua/ tiedä mitään elämästäni,koska emme ole koskaan jutelleet. Vanhempani ovat eronneet. Kun tapaamme,puhumme muutaman lauseen, tai isäni puhuu, hän syyllistää minua ja arvostelee elämäntapaani (olen työtön tällähetkellä, ei hyväksy sitä,eikä muitakaan valintojani). Kuuntelen,mutta en jaksa riidellä. Olen silti ajatellut että sanon pian rehellisesti ja suoraan mitä olen suhteestamme mieltä.
Isäni tapaa lapsiani kun ehdotan itse, itse tapaan häntä tuon tapaamisen yhteydessä,siis n. 3krt/vuosi.
Kommentit (2)
Hyh, mulle tulee mieleen vain Tuksu ja sen viha isäänsä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Aika yleistä meille 60-70 luvulla syntyneille ja johtuu siitä että meidän sukupolven isät eivät pahemmin osallistuneet lasten kanssa olemiseen aikoinaan, etenkään tytärten kanssa. Monessa perheessä isä oli vanhanajan auktoriteetti, jonka sana oli laki ja persoona siksi vähän narsistinen. Aikuisiällä suhdetta on enää mahdotonta saada läheisemmäksi. Myös syyllistäminen kuului 'entisajan' kasvatusmetodeihin, joista etenkään suurten ikäluokkien vanhemmat eivät tunnu pääsevän isovanhempinakaan irti. Olen jopa kuullut sellaisista tapauksista että vanhemmat syyttävät lasta kaikista heidän aikuisikänsä vastoinkäymisistä siksi että se aiheuttaa heille murhetta, siis jopa sairastumisista joihin ei voi itse vaikuttaa! Sinulla on runsaasti kohtalotovereita, jos se yhtään lohduttaa.