Harrastus ujolle ja aralle 10 vuotiaalle, jolla ei ole kavereita?

Rumpujen soitto? Uinti? Yleisurheilu? Jotain yksilölajeja missä kuitenkin tapaa muitakin...

Sun pitää vaan laittaa se johonkin harrastkseen kokeilemaan jotain ja katsoa sitten, missä viihtyy.

Vaikka partio tai joku seurakunnan kerho voisi tarjota mukavaa puuhaa ja yhdessäoloa kavereiden kanssa. Onko koululla kerhoja? Jalkapalloa? uintia?

Mihin pojalla on taipumuksia - onko liikunnallinen tai musikaalinen tms.?

Vapaapalokunta. Ilmainen harrastus. Oppii paljon ja saa kavereita.

Jokin on vain valittava. Annat ensin pojan miettiä itse ja jos ei onnistu, niin sinä keksit harrastuksen. Kannattaa muuten selvitellä, miten kulkee ja mihin aikaan harjoitukset on ennen kuin ilmoittautuu.

EI ole kovin liikunnallinen, eikä kätevä käsistää. Enemmän teoreettinen. En vain keksi mitään harrastusta, joka sopisi hänelle.

partio tuli mullekin ekana mieleen.

Voi että, sun olis pitänyt ekasta luokasta lähtien hieman patistaa sitä lasta soittamaan luokkakavereille ja pyytämään ulos. Nyt kaikki kaveripiirit on muokkaantuneet jo ja niihin on vaikea päästä sisälle. Näin olisi käynyt myös mieheni pojalle jollei me oltaisi pidetty huolta hänen kaverisuhteista. Alkuun mä sovin näiden kavereiden äitien kanssa treffejä.  (tämä siis opiksi kaikkien ujojen lasten äideille, älkää jääkö katsomaan sitä että lapsi on yksin vaan auttakaa saamaan kaverisuhteita)

Tilanteeseesi ei ole helppoa ratkaisua, nyt sun täytyy jutella lapsesi kanssa mikä häntä kiinnostaisi, oli se sitten jalkapallo tai kitaran soitto niin jotain täytyy ruveta tekemään, sanot lapsellesi että käy edes kokeilemassa, jos ei tykkää niin sitten keksitte jotain muuta :) tsemppiä !

Voiko partioon mennä vielä 10 vuotiaana?

Ensiapukerho? Asutteko jossain missä voisi olla jotain tiedekerhoa, pelikerhoa tai vaikka taivaalletähyilyä?? Taidekerho? Vaikkei olisi käsistään kätevä, voisi jostain taidekerhosta saada kivoja kokemuksia? Tai kokkikerho? 

Omat ujot lapseni pitävät partiosta paljon. Isompi aloitti 10-vuotiaana, eli ei ole liian myöhäistä :) Vaikkeivät heti uskaltaneet muille puhua, niin toiset lapset ottivat kontaktia ja siitä ystävystyminen lähti.

Tottakia partioon voi mennä 10vuotiaana! Monet aloittavat vasta aikuisiälläkin.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 09:16"]

EI ole kovin liikunnallinen, eikä kätevä käsistää. Enemmän teoreettinen. En vain keksi mitään harrastusta, joka sopisi hänelle.

[/quote]

Onko teillä mitään taidekoulua lähellä? Joissain paikoissa on esim. elokuvakouluja (ei tarvitse olla kätevä käsistään kuten vaikka kuvataidepuolella). Tai sitten mainittu tiedekerho jos löytyy.

Partiokin voisi kyllä sopia teoreetikollekin. Ja ysille vastaus: partion voi aloittaa periaatteessa missä iässä vain, vaikka ihan aikuisenakin.

Musta mikä tahansa harrastus olisi hyvä, jossa AIKUINEN on ryhmän vetäjänä, ohjaajana, neuvojana koko ajan eli lapsen itse ei tarvitse heti alkuunsa olla ottamassa kontaktia suoraan muihin - näin pääsee ryhmään sisään eikä paine ole liian iso. Joukkuepelit, partio jne. mikä vaan lasta yhtään innostaa. Mukaan kokeilemaan! Meillä ollut joskus vähän samaa jonkun lapsen kanssa, niinpä teimme päätöksen, että jokaisella on oltava yksi harrastus (liikuntaa). Muutakin saa ottaa lisäksi jos haluaa, mutta yksi on pakollinen :) Näin opetetaan liikkumaan lapsesta lähtien sekä että kotona ei kerta kaikkiaan nyhdätä kaiken aikaa naama kiinni jonkun masiinan ruudussa. Tsemppiä teille! 

Mulla on tästä henkilökohtaista kokemusta. Oman poikani laitoin taek won don. Niitä on myös sellaisia alkeiskursseja, jotka voi aloittaa aikuisen kanssa. Eli ikäänkuin vanhempi-lapsi-kombolla tarkoitettuja. Mun poika piti lajista. Siinä saa tehdä rinnakkain ryhmässä yksilönä, mikä helpotti oman poikani kohdalla muiden kanssa toimimista. Nyt on reipas teini, jonka lempiaine on liikunta, kun ennen harrastusta sai poikkeuksetta paniikkikohtauksen kun piti jotain tehdä ryhmässä. Lisäksi sai hyviä kavereita harrastuksesta. Kaksi vuotta harrasti ja kehittyi todella paljon tuona aikana. Nyt harrastaa nyrkkeilyä. En olisi muutama vuosi sitten arasta pojasta ikinä uskonut..

Mun poika on just tuollainen. Ei liikunnallinen, ujo, teoreettinen, kavereita ei käy. Mutta meillä tilanne ei ole katastrofaalinen, koska hänellä on sosiaalinen pikkuveli, jolla käy kavereita, joten tämä isoveli hengailee sitten näiden pienempien kanssa meillä.

Harrastuksia tällä pojalla on ollut kaikenlaista jumppaa, suunnistusta, sun muuta, mutta ei ole noista liikunnallisista harrastuksista koskaan innostunut. On käynyt kyllä, kun on viety paikalle, mutta vähän sillä mielialalla, että kun on pakko.

Nyt kuitenkin, kun aloitti veljen kanssa yhdessä partion, niin on tykännyt siitä tosi paljon. Ja vaikka suunnistuksestakaan ei innostunut (vaikka on siinä hyvä), niin suunnistuskoulun sählyvuorossa tykkää talvella käydä. Perheen kesken käydään uimassa ja siitä tykkää. Ei välitä uida matkaa, mutta on kova hyppimään altaaseen, tyypillistä tuon ikäisten hommaa.

Hän itse sanoo harrastavansa pyöräilyä. Eli kun hän oppi ajamaan paremmin pyörää, niin hän innostui siitä osaamisen ajatuksesta niin, että sanoi harrastavansa pyöräilyä. Tosiasiallisesti pyöräilee vain koulumatkat, mutta hyvä kyllä sekin. Kotona harrastaa myös kolikoiden keräilyä ja shakin pelaamista, jossa päihittää jo minut.

Minäkin olen ollut pojasta kovasti huolissani. Ja olen vieläkin, koska hänellä ei oikeastaan ole lainkaan omia kavereita. Mutta kuitenkin hänellä on veljensä kautta sosiaalista elämää ja hänellä on asioita, joista hän innostuu ja on viikottaista touhua. Joten oikeastaan kaikki on aivan erinomaisesti.

Mutta on se työtäkin teettänyt. Vuosien mittaan ollaan kokeiltu monenlaisia harrastuksia. Luokkakavereihin ollaan yritetty tutustua, mutta tulosta ei ole tullut. Nyt olen sitten toisaalta ajatellut niinkin, että onko tämä vain jokin minun tyttömäinen mallini, että pitäisi olla joku paras kaveri omalla luokalla. Että ehkä mun pitäisi lopettaa yrittämästä niin kovasti. Sillä poika viihtyy koulussa, leikkii välitunnilla muiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 09:16"]

EI ole kovin liikunnallinen, eikä kätevä käsistää. Enemmän teoreettinen. En vain keksi mitään harrastusta, joka sopisi hänelle.

[/quote]

Shakkikerho, kokeilkaapa, aivan loistava paikka. Tai esim partio, vaikka ei ole kätevä käsistään, siellä kyllä varmasti pääsee oppimaan.

Ammunta?

Kiitos viesteistä. Tuota partiota olen useamman kerran pojalle ehdottanut, mutta ilman tulosta. Pitänee vaan kärrätä hänet sinne kokeilemaan. Myös shakkikerho voisi olla hänen juttunsa. Vaikeus on vaan saada hänet menemään sinne yksin, kun kaveria ei ole. Kaverin kanssa olisi paljon helpompaa. ap

ap 

suosittelen viemään lapsesi harrastuksiin, useampaan, jotta löytyy se mieluinen

entäpä kuvaus/taide ? niitä on sellaisia kuvataideharrastuksia, joissa hydynnetään tietsikka.. kuvankäsittelya, taidetta kuvien avulla jne

joskos siitä pääsisi alkun?

omani on tyttö ja kavereita vaan ei ole...ihmettelen kyllä miksi..kun saa kavereita helposti harrastuksista

koulussa on omat tyttöpiirinsä, joihin ei omani ole päässyt/halunnut..

meillä sitten ratkaistu harrratuksilla, kolmena iltana harrastuksia, joissa kavereiden seuraa. sitten yhdessä teemme retkiä, käymme eri paikoissa, esim teatteri/musiiki esityksissä, museoissa, elokuvissa, jne

älä anna lapsesi hautautua tietsikalle !

Voi ei, kuulostaa kyllä tosi pahalta. Sinuna laittaisin pojan johonkin reippaaseen fyysiseen harrastukseen, esim. jääkiekko tai jalkapallo voisi olla hyvä. Jotain mikä kehittää rohkeutta ja missä joutuu toimimaan ryhmässä. Valitettavasti tuon ikäinen nuoren miehen alku tarvitsee niitä sosiaalisia ja fyysisiä taitoja, muuten voi tulla tuskainen teini-ikä, jonka tuloksia korjaillaan pitkään.