Koiraihmiset - kokemuksia kahdesta nartusta?

Ei mene ja mahtuu.  Ei se sen kummempaa ole kuin urostenkaan kanssa.

En ole koiraihminen, mutta on kokemusta kolmestakin nartusta. Ongelma on se, että kaikki vaativat huomiota, haukkuvat narsistiksi, riitelevät keskenään ja lopulta liittoutuvat keskenään ja vaihtavat "kokemuksiaan".

Nartut pitää vaihtaa säännöllisesti, ettei homman lähde käsistä.

Meillä naapurissa kaksi narttukoiraa, joita ei voi jättää samaan tilaan kun jäävät kahdestaan - menee ihan rähinäksi... 

Meillä on 4 narttua, kun kasvatan koiria. Kyllä menee osaavalla laumanjohtajalla kaksi tai useampikin narttua. Meidän nartuilla on selkeä valtajärjestys keskenään, ja sitä saa koirat keskenään eleillä vahvistaa mutta tappeluita ei sallita. 

Kahta tai useampaa koiraa, varsinkaan samansukupuolista, ei voi kuitenkaan suositella niille, jotka kuvittelee naiivisti että niistä tulee söpösti yhdessä nukkuvat kaverukset ja ongelmia ei tule. Ongelmia voi tulla, mutta itse en ole koskaan 20 vuoden useamman koiran omistamisvuoteni aikana nähnyt ongelmia joita ei ole voinut ratkaista. Josksu on tilapäisesti tarvittu valtataistelijoiden erotusta toisistaan aidalla silloin kun en ole itse kotona, mutta nämäkin on aina asettuneet lopulta niin että toinen on hyväksynyt toisen ylemmyyden.

Riippuu rodusta ja yksilöistä. Naiivia sanoa että aina onnistuisi.

Ystävälle päätyi (pitkä tarina, jota en pui täällä) kaksi dogo argentino-narttua. Rotua suositellaan AINA pidettäväksi joko perheen ainoana koirana tai niin, että taloudessa on uros ja narttu. Nyt on toinen kasvanut aikuiseksi ja tänään olivat mätsänneet ensimmäistä kertaa verissä päin, reikiä on erottamaan menneessä omistajassakin ja verta huonekaluille asti.

Useimmiten kahden tai useammankin nartun talouksissa pärjätään hyvin ja valtataistelut asettuu ajan kanssa. Tästä valtataistelusta nyt ei vielä tiedä, selvisikö välit tällä vai eikö, mutta kuka muka haluaa jo koiraa hankkiessaan ottaa riskin, että näin käy?

Jos nyt ap miettii, että ottaisiko nartun vai uroksen nartun kaveriksi, niin ota mieluummin uros. Jos rotusi on jokin sävyisä seurakoirarotu ja haluat mieluummin nartun, niin mikäs siinä, ota sitten narttu. Sen sijaan jos rotusi on joku vahvatahtoinen ja dominoiva, kahden nartun hommaaminen on vähän veren kaivamista nenästään, kun narttu-urosyhdistelmällä pääsee kuitenkin helpommalla.

Meillä oli pitkään kaksi mittelinarttua, ja hyvin niiden kanssa meni. Joskus harvoin lenkillä vapaana vanhempi rupesi rähisemään, mutta nuorempi alistui, eikä tuohon tarvinnut koskaan ihmisen mennä väliin. Seniori-ikäisinä ei ollut enää noita vähiäkään rähinöitä.

Nuo nartut olivat kyllä toistensa parhaat kaverit; leikkivät yhdessä, nukkuivat välillä kylki kyljessä jne..

Kaksi kultsu narttua, jo aikuisia. Hyvin pärjätään. Ihmisen sana on laki ja leikki loppuu siihen. Ei kertaakaan verta tai tappeluita ym.

Itsellä aiemmin 2 narttua, toinen selkeästi vanhempi kuin toinen. Ongelmia ei koskaan ollut, mutta koirille syntyi itsestään ns. hierarkia.

Vanhemman koiran ollessa sairaana (joka oli yleensä jahdannut kissat, oravat, jänikset yms. karkuun) olimme pelkästään nuoremman koiran kanssa tavallisella 5km iltalenkillä, nuorempi koira joka ei ollut aiemmin ko. jahtaamista harrastanut kertaakaan ilmeisesti ajatteli, että kun kaveri ei kerran ole mukana ja lähti perään. Kun vanhus taas tuli yhteisille lenkeille mukaan roolit kääntyivät aikaisempaan.

Oman kokemuksen mukaan nartut tulevat paremmin toistensa kanssa toimeen kuin urokset, mutta tämäkin saattaa riippua rodusta

Itsellä aiemmin 2 narttua, toinen selkeästi vanhempi kuin toinen. Ongelmia ei koskaan ollut, mutta koirille syntyi itsestään ns. hierarkia.

Vanhemman koiran ollessa sairaana (joka oli yleensä jahdannut kissat, oravat, jänikset yms. karkuun) olimme pelkästään nuoremman koiran kanssa tavallisella 5km iltalenkillä, nuorempi koira joka ei ollut aiemmin ko. jahtaamista harrastanut kertaakaan ilmeisesti ajatteli, että kun kaveri ei kerran ole mukana ja lähti perään. Kun vanhus taas tuli yhteisille lenkeille mukaan roolit kääntyivät aikaisempaan.

Oman kokemuksen mukaan nartut tulevat paremmin toistensa kanssa toimeen kuin urokset, mutta tämäkin saattaa riippua rodusta

Mulla harjakoiria kaksi narttua, ikäeroa 8kk, eli melko saman ikäisiä. Ei ole ikinä ollut ongelmaa, muista koirista eivät erityisemmin perusta, mutta toistensa kanssa ovat ihan paita ja perse. Nukkuvat kylki kyljessä, leikkivät yhdessä, jakavat luut jne. En edes tiedä kumpi on  hierarkiassa ylempänä, tuntuvat olevan melko tasavertaisia. Toki kyseessä on lempeä seurakoirarotu, eli eiköhän riipu ihan rodusta, ja varmasti yksilöistäkin

meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Ikäeroa 4 vuotta. Nuorempi koira ei juurikaan muista koirista välitä, mutta vanhempi koira kyllä tykkää melkein kaikista. Ongelmia varmaankin tulee sitten kun aika jättää vanhemman koiran, niin nuorempi koira ei varmaan pissalle osaa yksin mennä. Vaikka ovat jo 9 ja 5 niin jaksavat päivittäin leikkiä yhdessä. Ihanaa katseltavaa :)

meillä on kaksi kettuterrierinarttua ja tulevat aivan loistavasti toimeen, nukkuvat juuri silleen söpösti vierekkäin ja touhuavat yhdessä ja ovat toistensa parhaat kaverit. Mutta meilläkin tilanteen on ehkä pelastanut se, että ovat aivan eri-ikäiset ja vanhempi narttu on se joka sitten viheltää painipelin poikki kun haluaa levätä. Siihen riittää se, että se asettuu makaamaan ja irvistää pari kertaa nuorelle koiralle ja tämä rauhottuu sitten ja asettuu vanhemman nartun viereen lepäämään. 

Tiedä häntä sitten jatkuutko tilanne aina näin autuaana...

Meillä on kaksi narttua, ovat samanikäisiä, eikä ainakaan vielä ole tullut tappeluita tms...

up