Onko sulla mitään salaisuutta jonka paljastumista pelkäät
Jotakin noloa tai sitten oikeasti vakavaa paljastuessaan. Kuinka kauan olet pelännyt paljastumista?
Kommentit (14)
Kyllä. Vähän yli 10 000 euron luottokortti- ja kulutusluottovelat. Mies ei tiedä ja olen ihan pulassa näiden kanssa. Olen joutunut ottamaan pikavippejä, jotta pystyisin maksamaan näitä lainoja.
On, tai ehkei se ole salaisuus kun pari ihmistä tietää. Mutta jos läheiseni tietäisivät se olisi hirveetä. Olen piilotellut asiaa kolmisen vuotta.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:29"]
Kyllä. Vähän yli 10 000 euron luottokortti- ja kulutusluottovelat. Mies ei tiedä ja olen ihan pulassa näiden kanssa. Olen joutunut ottamaan pikavippejä, jotta pystyisin maksamaan näitä lainoja.
[/quote]
Tunnen erään kotiäidin, joka teki samaa, mutta summat vielä suurempia ja lopulta korttitalo kaatui ja talo meni myyntiin. Mies tienasi todella hyvin, mutta vaimolle sekään ei riittänyt. Mies oli ns orjana, mutta ovat edelleen yhdessä. Mies ihan selvästi rakastaa vaimoaan, itse en katsoisi tuollaista toimintaa vaan olisi pistänyt akan pihalle.
On. Minulla on syvästi kehitysvammainen, yli viisikymppinen laitoksessa asuva veli, josta mieheni ei tiedä. En käy hänen luonaan, koska hän ei tunne sukulaisiaan eikä pysty kommunikoimaan. Oikeastaan olemme sukuni kanssa unohtaneet hänet. Joo, haukkukaa vaan, ansaitsen sen, mutta elämässäni on ollut niin paljon kaikkea, että asiat nyt vaan ovat menneet näin. Olen kertonut miehelleni, montako sisarusta minulla on, mutta hienotunteinen kun on, hän ei ole kysellyt, missä tämä yksi on, koska ei ole häntä koskaan tavannut. En pelkää asian paljastumista, mutta koska olemme olleet yhdessä 8 vuotta, tuntuisi hassulta ottaa asia puheeksi yhtäkkiä ja selitellä, miksen ole aiemmin kertonut.
Ei ole, mutta se ei tarkoita, että olisin kaikkiin tapahtumiin elämässäni tyytyväinen, jotkut voisi pyyhkiä pois muistista.
6, Suosittelisin kyllä kertomaan miehellesi, koska ymmärrät varmaan, että väistämättä miehesi saa asiasta tietää jonain päivänä.
On, mutta ne ovat vähän sellaisia epämääräisiä asioita.
Mä pelkään, että töissä saadaan selville, että mä en oo ihan köyhä.
Äidilläni on eräs sairaus josta mieheni ei tiedä, toiv. Ei saakaan tietää koska ei ymmärtäisi asiaa enkä jaksa selitellä. Olen lähes velaton kavereilla isot velat, en halua selitellä mistä olen rahani saanut, aiheuttaisi kateutta.
Olen valemaisteri. Tätä ei tiedä kukaan, ei työnantajani, mieheni, vanhempani...
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 19:36"]
6, Suosittelisin kyllä kertomaan miehellesi, koska ymmärrät varmaan, että väistämättä miehesi saa asiasta tietää jonain päivänä.
[/quote]
Jos saa tietää, ei se hirveästi haittaa. Eihän se minua ihmisenä miksikään muuta (paitsi ehkä tulee miehelle mieleen, että mitä muuta pimitän), mutta olen kuitenkin kertonut totuudenmukaisesti sisarusteni määrän. Kai hän aavistaa, että yksi ei jostain syystä kestä päivänvaloa, koska en ole hänestä puhunut, mutta en juuri ole muidenkaan sisarusteni kanssa paljon tekemisissä. He ovat kaikki minua paljon vanhempia eikä meillä ole yhteistä lapsuussidettä. Riidoissa emme kuitenkaan ole, olemme vain vieraantuneet.
On se silti omituista, ettei miestä ole kiinnostanut yhtään sun sisarukset.
Mulla ei pahemmin ole salaisuuksia mieheltä. Ainakaan mitään isoa. Näen yhdestä työkaverista pervoja unia, mutta ne on vaan unia. Sitä en kertoisi miehelle.:)
Mä muuten tunnen yhden valemaisterin. Toimi julkisessa virassa yli 30 vuotta ja jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Aikanaan meni "melkein valmiina" töihin ja kertoi vaan jossain vaiheessa saaneensa tutkinnon. 70-luvulla noiden tarkastaminen on vaivallosta, kun sihteeriä sai soitella pitkään ja sitten joku arkistosihteeri on lomalla jne. Ei niitä tarkastettu, jos ei tarvetta ollut. Mistä tiedän, ettei valmistunut? Mun täti oli hänen opiskelukaveri ja tietää 100%, että opinnot jämähti ekaan vuoteen. Ja sitten muka oli yhtäkkiä valmis, vaikka puolta vuotta aiemmin oli opinnoista noin 1/5 kasassa. Gradua ei löydy kirjastosta yliopiston graduista jne.
Sellanen että en ole täyttä työaikaa töissä minään päivänä, meen jo myöhässä ja lähden aiemmin kun olis aika. Työ itsenäistä ja muita ei siellä työaamun alussa ole ja poiskin pääsen livahtamaan. sellasta.
On monia, todella monia, mutta en ole ikinä elänyt pelossa näiden suhteen.