Olin 90-luvulla ala-asteikäinen. En tiennyt että oli lama enkä

Mistä lamasta, mitäh häh?

Olin jo parikymppinen 90-luvulla enkä silti tiennyt, että oli lama.. Omaan lähipiiriin ei osunut ja opiskelijalla oli joka tapauksessa vähän rahaa eikä omaisuutta.

Sekin jäi huomaamatta, kun alkoi taas nousukausi. Vasta, kun uutta lamaa alettin uutisoida 2000-luvulla, selvisi, että välissä oli ollut "lihavat vuodet". Sitä ei kyllä mistään huomannut.. juustohöylä oli höylännyt eikä takaisin ollut mitään höylättyä palannut.

Nykyään en edes jaksa ajatella koko asiaa. Taloushöpinää, johon mattimeikäläinen ei voi mitenkään itse vaikuttaa. Oli sitten lama tai nousukausi, yksilö on voimaton ja julkista sektoria supistetaan.

Meillä meni taloudellisesti tosi hyvin 90-luvulla. Isän siskolta meinas mennä lamassa talo, jonka sitten isäni maksoi.. lainaksi tietty. Se selkeästi ahdisti aikuisia. Mutta itse olin teininä kirppishippi, joten rahaa ei ajateltu ja yritettiin kaveriporukassa elää mahdollisimman ekohenkisesti ja vähällä.

Eikö ole hyvä että vanhempasi eivät rasittaneet sinua elämän kovuudella lapsena. Itse olin jo aikuinen 90-luvun lamassa ja se vaikutti paljonkin elämääni, vaikka tiedän että omat lapsini eivät nähneet mitään lamaa. Ei meillä taloudellisesti ollut mitään hätää, mutta minusta tuli kotiäiti pidemmäksi aikaa kuin olin ajatellut, myöhemmin jouduin töihin, jotka eivät vastanneet koulutustani ja sitten vielä jouduin tai sain kouluttautua uudelleen.

Mä olen ollut lapsi myös. Muistan että säästöt esim. koulussa alkoivat viiveellä, vasta ehkä 94-95 alettiin kierrättää kirjoja ja puhuttiin siitä, että rahat ei riitä. Muutoin aika lailla vapaa laman huolista olin. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että esim. isäni ylityöt johtuivat laman tiukasta tilanteesta (oli pakko tehdä ylitöitä ettei yt:ssä lentänyt ulos).

Meillä kotona se ei näkynyt. Asuimme turvallisesti vuokralla ja kun mieheni joutui työttömäksi, hän jäi hoitovapaalle ja minä menin takaisin töihin. Ja koska olimme jo silloin ekologisia kierrättäjiä, oli varaa lentää etelään tenavien kanssa pari kertaa lamavuosina. Eikä lama estänyt normaalia kotielämää ja pullan paistamista.

olen myös 90-luvun koululainen. Minulle oli täysin normaalia,että kirjat kierrätettiin koulussa ja ei ollut leipänä muuta kuin näkkileipää. Siis koulussa. En osannut kuvitella,että asiat olisivat olleet toisin. 

Leskiäitini potkittiin pihalle, joten lama tuli kyllä tutuksi. Meillä näistä asioista puhui ihan opettajakin koulussa, meille sanottiin mm. että aikuisena voi joutua kouluttautumaan monta kertaa. Olin n. 9-vuotias kun äitini sai potkut, ja sen ikäisenä seurasin uutisia aktiivisesti.

Minä tiesin 90-luvulla, että on lama, vaikka olin myös vasta koululainen. Toinen vanhemmistani joutui työttömäksi todella pitkäksi aikaa. Ei lama kuitenkaan mitenkään radikaalisti vaikuttanut elämääni, saatiin elää edelleen talossamme, vaikka lainanmaksun kanssa olikin tosi tiukkaa. Tietenkin meillä oli paljon vähemmän esim. uusia vaatteita tai muita kuin kavereillani, joiden perheisiin lama ei vaikuttanut samalla tavalla. Toisaalta meillä on aina eletty sillä tavoin, että paljon tehdään itse (esim. leivät leivottu aina itse jne.), joten en silloin lapsena osannut ajatella, että olisin ollut jotenkin erityisen huono-osainen. Harrastuksissa saatiin käydä, mutta en esim. päässyt ratsastamaan, vaikka olisin halunnut. Eli tosi pieniä juttuja loppujen lopuksi. Mutta totta kai sitä muistaa sellaisen tietyn ilmapiirin mikä kotona joskus oli, etenkin silloin, jos toisenkin vanhemman työpaikalla oli yt-neuvottelut käynnissä ja oli pelko, että jos toinenkin jää ilman työtä...

Isän työpaikka meni konkkaan 90-luvun lamassa. Ei kyllä näkynyt meidän taloudellisessa tilanteessa kotona mitenkään, kun vanhemmat oli muutenkin säästäväistä sorttia. Kaikki tarpeellinen saatiin ennen ja jälkeen. Talon saivat maksettua aina alkulamasta kokonaan omaksi. Jäänyt joitakin kohtaloita mieleen, kuten kuinka yksi tuttavaperhe muuttu uima-altaalla varustetusta omakotitalosta kaksioon asumaan. Vanhemmat nukkuivat olohuoneessa ja lapsi sai siis pitää oman huoneen. Itse aloitin ala-asteen 80-luvun lopussa. Koulussa muistan kun koulukirjojen kierrätys alkoi. Suunnilleen samoihin aikoihin taisi jäädä ilmaiset välipalat kouluista pois.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:20"]

olen myös 90-luvun koululainen. Minulle oli täysin normaalia,että kirjat kierrätettiin koulussa ja ei ollut leipänä muuta kuin näkkileipää. Siis koulussa. En osannut kuvitella,että asiat olisivat olleet toisin. 

[/quote]

Juuri näin. Eikö 80-luvulla muka oikeasti sitten kierrätetty kirjoja?

Ilmaiset välipalat koulussa, mitä ne on? :D Ikinä kuullutkaan.

ap