Nukutko uninallen kanssa? Ikäsi?
Minulla on ollut lapsesta asti sängyssä joku pehmolelu. En välttämättä nuku sen kanssa ottaen sitä syliin, mutta siellä sängyssä se silti on.
Nainen 32v
Kommentit (38)
Minulla on unikaverina iso pystykorvainen pehmokoira, mutta olen jo pitkään miettinyt hankkivani tilalle luppakorvaisen version. Ne pystyt korvat menevät yöllä suuhun.
Heh, minulla on myös nalle sängyssä ja olen 32v nainen. :D Sain sen jo synnytyslaitoksella ja siitä saakka se on pyörinyt unikaverina (laitan kyllä syrjään kun miesystävä on yötä).
Onhan se jo aika nukkaantunut, pariin kertaan paikattu ja nenä kulunut melkein kokonaan pois. Tainnut olla ainoa kestävä, tuttu asia elämässäni kaikki nämä vuodet.
En ole nukkunut koskaan uninallen tai minkään muunkaan pehmolelun kanssa. En käsitä koko nalle-ideaa!
En muuten paitsi duunimatkoilla :D
Lapsi 6v pakkaa mulle aina jonkun pehmolelun mukaan.
Juu mulla on semmoinen Finlaysonin norsu. Olen melkein nelikymppinen, nukun yksin. Parasta :).
Nukun, olen nyt 33 ja nalle ainakin 30 vuotta ollut unikaverina. Toinen silmä irtosi ja katosi joskus liian rajuissa leikeissä, otsakarvoja on kynitty jostain syystä, turkki on takkuuntunut ja nalle vähän litistynytkin paljosta rutistelusta.
Oma nalleni on jo tosi nuhjaantunut, sain sen kai 6-vuotiaana. Sen turkki on ihan lysyssä ja osin kulunut pois :( Mietin pitäisikö hankkia joku toinen nalle jo nyt ja pitää sitä "kakkosvaihtoehtona" kunnes ensimmäinen joutuu pysyvästi eläkkeelle. Joku muu kirjoitti samaa, että pelkään ettei nalleni kestä vanhuuteeni asti, surullista.
Aluksi uusi nalle tuntuisi varmaan hengettömältä, mutta siihenkin varmaan kiintyisi vuosien saatossa. Voisin pitää ne kuitenkin aina vierekkäin niin vanha nalle voisi opettaa uudelle kaikki nalleuden salat..
Mulla on pehmokisu, niinkuin lapsesta saakka <3
N24
Jossain vaiheessa yritin ottaa uudelleen unikaveriksi yhden pehmolelun, mikä oli minulle lapsena henki ja elämä, mutta en jostain syystä pystynyt nukkumaan kun sängyssä oli jotain "ylimääräistä". Se oli vähän surullista. :(
Nyt se kuitenkin nököttää tuossa sohvalla sohvatyynyjen seassa. Onpa kuitenkin siinä muistona.
Nukun pehmopupun kanssa. Ikää 39-v, pupulla 38-v.
Lapsesta saakka ollut pehmokisu on edelleen sängyssäni näin 30v :D mutta sen lisäksi on elävä kisu jonka TÄYTYY saada nukkua kainalossani, rintani päällä tai pääni ympärillä koko yön, joten pehmokisulle ei enää riitä haleja öisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minulla on Aloy plush. M25
Naisilla söpöä, mutta miehillä HUUUUGE turn off!
Sanoisin että molemilla. Meillä ei edes teini-ikäinen nuku enää pehmojen kanssa, teki jossain vaiheessa huoneensa uudelleen järjestelyn ja pehmot lähti.
Mulla on vartalotyyny nimeltään Pertsa. Miehen antama nimi.
Ennen kun tapasin aviomieheni, mulla oli sänky täynnä :D Jättinalle ja ainakin viisi erilaista koiraa. Nämä kaverukset jäi sängystä tosiaan kun miehen tapasin 19-vuotiaana. Tosin, hän osti mulle seurustelun alkuaikoina jättikoiran ja muutama vuosi sitten semmosen pikkukoiran. Eli ei mun rakkaus pehmoihin ainakaan häviä :D Ja myönnetään, että usein kun mies on iltavuorossa niin mä otan nukkumaan mennessä sen jättikoiran sänkyyn ja halin sitä. Sitten kun mies joskus yöllä tulee nukkumaan niin siirtää pehmon lattialle että mahtuu mun viereen. Kerran kyllä heräsin uuteen aamuun koira kainalossa. Kysyin että mikset ottanut sitä pois yöllä. Sain vastaukseksi että ei hän halunnut herättää kun olin kuulemma rutistanut koiraa onnellisena :D
Ai niin ja olen nykyään 25. (Olen tuo kommentti numero 37)
Kyllä ja ikää on tarpeeksi :)