Masennus raskauden aikana - sairaslomalleko?

Minulla on tosi korkea kynnys ensinnäkin edes mainita olostani rehellisesti neuvolassa ja periksiantaminen tuntuu vielä pahemmalta, vaikka joku lääkäri sairaslomaa kirjoittaisikin pelkästään siksi että ihminen on krooninen epäonnistuja. Kaikkein eniten pelkään mitä muut sitten sanovat. Sitä että anoppi tulee vittuilemaan ja omat vanhemmat latelevat rohkaisuksi verhottuja vaatimuksia jaksaa vaikkei jaksakaan.

Mutta ei tästä näinkään oikein mitään tule. Itken joka päivä, voisin nukkua loputtomiin (eikä tämä ole mitään ohimenevää alkuraskauden väsymystä enää), en osaa rentoutua koskaan koska oikeasti koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain töiden eteen, kompensoimassa sitä etten todellisuudessa jaksa enkä pysty keskittymään (minulta menee kohtuuton aika yksinkertaisiinkin asioihin ja työpäivä jatkuu siis kotona).

Vihaan itseäni, enkä usko että sairasloma ainakaan lievittäisi itseinhoani, sittenhän olisin vihoviimeinen lusmu. En todellakaan kuvittele olevani töissä mitenkään korvaamaton tai että pulju kaatuisi poissaolooni. Mutta se että tavallaan terve ihminen hengaisi kotona, eikös se ole laiskuutta?

Ja joudunko johonkin erityistarkkailuun jos uskallan neuvolassa sanoa että nyt ei kyllä enää onnistu, ei suju, en jaksa, ei haittaa vaikka kuolisin.