Kuuden kuukauden täysimetyssuositus ei perustu juuri mihinkään
http://viite.blogspot.fi/2013/03/kuuden-kuukauden-taysimetyssuositus-ei.html
WHO suosittelee täysimetystä kaikille vauvoille kaikissa maissa kuuden ensimmäisen elinkuukauden ajan[1]. Tähän perustuen Suomessakin on kannettu huolta siitä, että meillä imetetään "liian vähän"[2], huolimatta siitä, että THL:nkin mukaan WHO:n suositus "perustui imetyksen ripulitaudeilta suojaavaan vaikutukseen kehitysmaissa ja Valko-Venäjällä"[3]. Alunperin WHO:n suositusten ilmestyttyä Suomen lastenlääkäriliitto ottikin kannan, että Suomessa tulisi täysimettää vähintään 4, enintään 6 kuukautta, mutta sittemmin STM:n viralliset suositukset ovat Suomessakin asettuneet kuuden kuukauden täysimetyksen kannalle[3].
Vuonna 2011 Fewtrell ja kumppanit arvioivat British Medical Journalissa täysimetyssuosituksen pätevyyttä[4, maksumuuri]. Referoin seuraavaksi heitä.
Kirjoittajat korostavat ensinnäkin, että imetyksen suositteleminen yleensä ja kuuden kuukauden täysimetyssuositus ovat eri asioita. Kyse ei ole imetys vs korvike -ajatuksesta, vaan siitä kauanko imetyksestä on hyötyä missäkin olosuhteissa, ja koska muun ruuan antamisesta ei ole haittaa.
WHO:n suositus kuudesta kuukaudesta kaikissa oloissa perustuu yllättävän vähäiseen todistusaineistoon. Sen pohjana olleessa katsausartikkelissa käytiin läpi 16 tutkimusta, joista 7 oli tehty kehitysmaissa. Vain kaksi tutkimuksista oli tehty niin, että ihmisten imetystapoihin oli oikeasti yritetty vaikuttaa, sen sijaan että olisi vain verrattu niitä jotka joka tapauksessa imettivät tai eivät (jolloin mukaan tulee todella paljon sekoittavia tekijöitä). Nämä kaksi oli tehty Hondurasissa.
Tutkimuksissa todettiin hyötyjä täysimetyksestä (erityisesti infektiot, ja erityisesti vatsataudit, vähenivät), mutta myös riskejä (raudanpuute). Sen jälkeisissä tutkimuksissa mm. USAssa ja Espanjassa on vahvistunut käsitys siitä, että imettäminen jonkin verran ehkäisee infektioita. Imetetyillä lapsilla oli vähemmän sairaalapäiviä mm. hengitystieinfektioiden ja vatsatautien takia. Joissain tutkimuksissa joissa on verrattu eri pituisia imetyskausia vaikutus havaittiin kuitenkin jo kolmen kuukauden rintaruokinnalla, eikä yksinomaisen rintaruokinnan jatkaminen pitempään lisännyt suojavaikutusta.
Länsimaissa tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu, että 6 kk täysimetetyillä lapsilla esiintyisi ravintopuutoksia (esim. raudanpuuteanemiaa). Tutkimukset on kuitenkin tehty vain seuraamalla naisia, jotka joka tapauksessa päättivät imettää, ja 6 kk täysimetykseen päätyneitä oli mukana siksi vain vähän. On mahdollista, että niille vauvoille, joille puutoksia olisi kehittynyt, päädyttiin antamaan korviketta tai kiinteitä aikaisemmin, koska he vaikuttivat nälkäisiltä. Siksi ei voi pitää näiden perusteella varmana, että rintamaito riittäisi kaikille lapsille kuuteen kuukauteen asti.
Sinä aikana kun on neuvottu lykkäämään allergisoivien aineiden antamista vauvoille myöhäisemmäksi, allergioiden määrä länsimaissa on lisääntynyt. Toisaalta maissa, joissa neuvotaan antamaan maapähkinää yhtenä ensimmäisistä ruuista (esim. Israel), maapähkinäallergiaa esiintyy harvoin. Ruotsissa varhain alkavan keliakian esiintyvyys kasvoi niiden lasten kohdalla, joille suositeltiin viljojen aloittamista vasta kuuden kuukauden iässä ja laski taas kun suositus laskettiin neljään kuukauteen. Diabetes1-riskilapsilla tehdyissä tutkimuksissa keliakian esiintyvyys kasvoi jos viljoja alettiin antaa joko ennen kolmen kuukauden ikää tai kuuden kuukauden iän jälkeen. Vehnäallergian esiintyvyys neljävuotiaana oli tavallisinta niillä lapsilla, joille viljoja oli annettu ensimmäistä kertaa vasta puolen vuoden ikää myöhemmin.
PROBIT-tutkimuksessa, jossa on seurattu tuhansia lapsia vauvasta kouluikään, ei löydetty eroja kolme- ja kuusi kuukautta täysimetetyillä lapsilla verenpaineessa, älyllisessä suorituskyvyssä, atopian esiintymisessä, tai karieksessa, kun nämä olivat koulunaloitusiässä.
Kirjoittajat ovatkin sitä mieltä, ja tähän on helppo yhtyä, että kuuden kuukauden täysimetyssuositus perustuu liian heppoiseen tieteelliseen todistusaineistoon ja riskienarviointiin. Kirjoittajat huomauttavat myös, että on epätodennäköistä, että se ikä, jossa rintamaito lakkaa olemasta hyvä yksinomainen ravinnonlähde, olisi sama kaikille äiti/vauvapareille, vaan todennäköisesti se riippuu monista tekijöistä, kuten lapsen koko, aktiivisuus ja kehitysvauhti sekä äidin maidon määrä ja laatu.
Tieteellisen todistusaineiston perusteella voisi olla perusteltua suositella länsimaissa 3-4 kk täysimetystä, joka vaikuttaa suojaavan allergioilta, diabetekseltä ja keliakialta (ainakin sukuriskin omaavilla lapsilla). Ei ilmeisesti ole syytä välttää muiden ruoka-aineiden tarjoamista 4-6 kk iässä, ja on mahdollista joskin epätodennäköistä, että joidenkin lasten tapauksessa täysimetys ei riitä enää puolen vuoden iässä takamaan riittävää ravintoa, esimerkiksi raudansaantia.
Tämän ajatuksen valossa suomalaisten äitien imetystapojen muutos näyttäytyykin yllättäen varsin positiivisessa valossa[5]. Vuonna 1995 kolmen kuukauden iässä vauvoista oli haastatteluvuorokauden aikana saanut pelkästään äidinmaitoa 26 prosenttia (joka neljäs), vuonna 2010 jo 53 prosenttia (noin puolet) sai tyypillisenä päivänä pelkkää rintamaitoa. Ehkä imetyskeskustelussa olisikin syytä keskittyä tähän myönteiseen kehitykseen ja sen tukemiseen, eikä jankata jatkuvasti siitä, kuinka onnettoman huonosti suomalaiset äidit imettävät?
Hömppämittari: 3/5. Imetys vauvan elämän alkuvaiheessa on ilmeisen kiistatta hyvä asia. Kuuden kuukauden yksinomaiselle imetykselle länsimaissa ei kuitenkaan ole mitään perusteita.
(Tarkoitukseni oli alunperin julkaista tämä vasta muutaman viikon päästä, normaalissa julkaisujärjestyksessäni perjantaina. Kaveri kuitenkin tarvitsi referenssiksi, joten menköön nyt samantien. Jään odottelemaan imetysintoilijoiden lynkkauspartiota. Hesarin mielipidepalstalla on ennenkin kritisoitu jopa alan professoria siitä, että ei saa levittää tutkimustietoa siitä, että imetys puolen vuoden ikään ei ehkä olekaan niin tärkeää, koska se saattaa vähentää ihmisten intoa imettää puolen vuoden ikään. {{citation needed, koska en jaksa murtautua maksumuurin läpi}})