AMK+huono menestyminen!!!

Voi kuule. KETÄÄN ei tule kiinnostamaan sun arvosanat ja lopputyö. Mulla oli hyvät arvosanat, eikä niitä koskaan, kukaan, ikinä halunnut nähdä. Kun haet töihin, et hae sillä todistuksellasi, ja haastattelussa katsotaan persoonaasi, eikä papereitasi. Jos olet tehnyt jotain hanttihommaa tässä välissä, ja sulla on työtodistuksia, voi olla että ne halutaan nähdä mutta varaudu siihen etteivät nekään ketään kiinnosta.

Koulumenestys ja työmenesteys eivät aina korreloi keskenään, koska ne ovat kaksi eri maailmaa. Koulussa heikosti motivoitunut voi olla hyvä työntekijä koska motivoituu palkan ja käytännön tekemisen vuoksi ja päinvastoin; koulussa hyviä tuloksia saanut voi kestää stressiä heikosti ja lamaantua kun työympäristö ei asetakaan selkeitä vaatimuksia.

Kuka kysyy työhaastattelussa koulumenestyksestä? Ainoa kysymys sosiaali- ja terveysalan puolella koulutuksesta taitaa olla vain se, että onko Valviran rekisterissä. Yritä hakea jonnekin pitkäaikaishoidon puolelle, siellä tahti on edes vähän rauhallisempaa kuin akuutissa ja perehdytyksen aikana ehtii asiat muistua mieleen.

Siis sosionomiksiko valmistut? 

Joo... itselläni myös sama tutkinto. Tottahan se on että työssä oppii parhaiten. Ei mikään kurssi valmenna juuri tietyn työpaikan tavoille. Silti kaikkeen vaikuttaa se, mitkä ovat henkilökohtaiset valmiutesi esimerkiksi ihmisten kanssa toimiseen, sosiaaliset taidot ja kyky omaksua ja oppia uutta ja soveltaa. Asioita joita ei koulusta välttämättä opi.

Sosionomeille on todella paljon tarjolla duunia laidasta laitaan. Osa ihan helppoa hoitohommaa, ja toisessä ääripäässä vaativaa myös teoriatietoa tarvitsevaa sosiaalityötä. Haet sellaisiin paikkoihin joissa uskot pärjääväsi, älä hae töihin missä pääset vaikeuttamaan omalla ammattitaidottomuudellasi muiden elämää.

Tietenkin huonot numerot ja huono menestys työharjoittelussa kertoo jostain. Itse en voi ymmärtää miten joku voi saada pääsääntöisesti  alle kolmosia sosionomiopinnoista tai selviytyä juuri ja juuri työharjottelusta. Onkohan sulle ihan väärä ala kuitenkin? Mene töihin johki päiväkotiin, siellä on lähäreitäkin.

Minulla on kaltaisesi työkaveri. Paperilla valmis, työkaverina täysin mahdoton. Ei osaa, ei opi, ai viitsi. Palkan kyllä haluaa, kun me muut on tehty työt.

Voi hyvinkin olla ettei kukaan ole kiinnostunut koko tutkinnostakaan... arvosanoista puhumattakaan.

Olen kuin mies ja kuvittele itsesi fiksuksi ja pärjääväksi arvosanoista huolimatta. :) Totta puhuen, eräs professori sanoi että "elämä nauraa meidän arvosanoille". Loppupelissä tärkeintä on käytännön osaaminen työssäsi. Sinun pitää luottaa itseesi ja yrittää saada se ensimmäinen työpaikka, jossa alat vähitellen kehittyä. Jos ajattelen kaveripiiriäni, niin monet keskiverto-opiskelijat ovat pärjänneet erittäin hyvin, kun taas loistavasti opinnoissaan menestyneet ovat kohdanneet työssään vaikeuksia mm. perfektionisminsa takia.

En minäkään olisin huolissani niistä arvosanoista ja opparista, mutta se että et ole pärjännyt myöskään harjoittelussa, on jo ongelma. Onko harjoittelusi ollut ihan normaalissa työelämässä oppimista? Jos näin on, kerrohan tarkemmin ongelmistasi siellä. Miksi et menestynyt, etkö oppinut vai etkö sopeutunut työyhteisöön?

Kanna huonot arvosanat ylepydellä, sillä itse olen aina mennyt ja antanut kaiken itsestäni ja saanut numeron sen mukaan paljonko naamani on opettajaa miellyttänyt.

Tässä tapauksessa mukaan mahtuu kakkosta ,ykköstä ja kolmosta. Ei suuria asioita töitä haettaessa, sillä jos opettaja tietäisi jotain jotain hän ei olisi opettaja. Unohda menneet ja suuntaa rohkeasti haastattteluun =)

Olen valmistunut sosionomiksi 2,5 vuotta sitten ja tehnyt koulutusta vastaavaa työtä vasta noin vuoden verran kolmessa eri paikassa. Vaikka työpaikkoja on kivasti, hakijoita on paljon ja lisää valmistuu satoja joka vuosi. Itselläni on ihan kiva todistuskin. Kaduttaa koko koulutus.

No sun pitäisi ekaksi päästä sille uudelle alalle, mikä on tehty vaikeammaksi kun 70 prosenttia opiskelupaikoista on varattu ensikertalaisille ja sitten valmistua siltä uudeltakin alalta eli töihin voisit mennä sitten joskus 5-7 vuoden päästä riippuen milloin olisit onnistunut saamaan sen opiskelupaikan. Kannattaa siis nyt ainakin hakea niitä töitä eikä höpistä mistään huonoista arvosanoista ja vasta jos vuodenkaan päästä et ole töitä saanut niin harkita jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuin mies ja kuvittele itsesi fiksuksi ja pärjääväksi arvosanoista huolimatta. :) Totta puhuen, eräs professori sanoi että "elämä nauraa meidän arvosanoille". Loppupelissä tärkeintä on käytännön osaaminen työssäsi. Sinun pitää luottaa itseesi ja yrittää saada se ensimmäinen työpaikka, jossa alat vähitellen kehittyä. Jos ajattelen kaveripiiriäni, niin monet keskiverto-opiskelijat ovat pärjänneet erittäin hyvin, kun taas loistavasti opinnoissaan menestyneet ovat kohdanneet työssään vaikeuksia mm. perfektionisminsa takia.

Ei ihme, että naiset ei työelämän vaativissa kohdissa pärjää kun olettavat että miesten menestyksen takana on tyhmänylpeä itsevarmuus. Ikävää, että et todennäköisesti ikinä opi pois tästä tavasta vaan katkeroidut koska maailma tulee muistuttamaan sinua, kerta toisensa jälkeen, että olet toiminut väärin.