Unohdin lapsen kaverin synttärit,

Ihan hipihiljaa nyt, ihan hipihiljaa. Tämmöinen kannattaa vaieta kuoliaaksi. Ei se lapsi sitä itsekään muista, jos sinäkin sen olit unohtanut.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 21:37"]

Ihan hipihiljaa nyt, ihan hipihiljaa. Tämmöinen kannattaa vaieta kuoliaaksi. Ei se lapsi sitä itsekään muista, jos sinäkin sen olit unohtanut.

[/quote]

No entäs, jos päiväkodissa/koulussa kaverit kyselee, että mikset tullukaan?

Minkä ikäinen lapsesi on? Jos päiväkodissa, niin minäkin neuvon olemaan hyshys hiljaa ja jos siitä joku muistaa sanoa, niin sanot, että ei muistettu sitten kumpikaan niitä, harmin paikka.. Jos lapsi on jo koululainen, niin voit vierittää vastuuta myös vähän hänelle, ei äitikään voi ihan kaikkea muistaa, koululainen olisi voinut itsekin muistaa. Sellaista sattuu paremmissakin perheissä! ;-) (toi oli joku ihmehuono vitsi,"sattuuhan sitä paremmissakin perheissä!")

Taas näitä kuoliaaksi vaikenevia äitejä liikkeellä, en voi sietää tuollaista.

Miksei asiaa voi puhua lapsen kanssa selväksi? Tunteet ne on päiväkoti-ikäiselläkin lapsella. Sitäkö te pelkäätte, että joutuisitte kohtaamaan lapsenne pettymyksen? Vähästäpä te säikytte: P 

Minä olen sanonut lapselleni suoraan, että nyt äidille on tapahtunut virhe. Unohdin syntymäpäivät, anteeksi! Sitten lapsi on itkenyt pettymystään ja huutanut, että tyhmä äiti. Jolloin olen sanonut, että niin taidan olla ja sitten olemme halanneet. Kun lapsi on rauhoittunut, olemme miettineet, mitä teemme. Jos lahja on ollut valmiiksi ostettu, olemme kiikuttaneet sen päiväkotiin tai lapsen kotiin, kumpi nyt vain on lähempänä. Enkä tosiaakaan ole kuollut lapseni tunteenpurkauksiin. 

Ettekä kuole tekään, aikuiset naiset!

Olen 5:n kanssa samaa mieltä! Voihan sitä vaikka ehdottaa että kutsutaan päivänsankari meille, syödään jäätelöt ja annetaan lahja. Paljon parempi on olla avoin, kun huijata ja pelätä jäävänsä kiinni. Voi omalle lapselle myöntää olevansa ihminen, eikö?