Miehen halveksiva käytös - missä menee raja?

Onneksi ette asu yhdessä. Lukkojen vaihto nyt kuitenkin on aika pieni asia hoidettavaksi.

Älä turhaan yritä järkiperäistää ja ymmärtää miehen käytöstä, siinä käy ajan kanssa niin että alat syyttää itseäsi siitä että hän toimii tuolla tavalla. Vika ei ole sinussa, eikä sinun missään nimessä pidä joutua sietämään tuollaista käytöstä.

Puheet rakkaudesta ovat yhdentekeviä, koska miehen teot kertovat täysin muuta. Tuollainen ihminen ei edes osaa rakastaa, vaikka ehkä luulee osaavansa.

Mies ei halua erota, kun joutuu sitten etsimään uuden lelun itselleen jota voi sitten huvikseen alistaa, halveksua, ja mitätöidä. Vaikka mies on eri mieltä, sinulla on täysin yhtälainen oikeus erota suhteesta. Suhde ei ole hyvä jos toinen mitätöi ja alistaa, sinun pitää itse valita hyväksytkö tulla kohdelluksi noin. Ulkopuolisen korviin kuulostaa että vaihdoit väkivaltaisesta avioliitosta väkivaltaiseen suhteeseen.

Erotilanteet noiden kanssa ovat hankalia, eron lisäksi saattaa tulla ajankohtaiseksi muutto, numeron vaihto, uusi sähköposti, sometilien sulku. Tsemppiä!

T. Saman kokenut, lopulta poliisiasia ja ero, mies vainosi vuoden tuon jälkeen

Oma rajani menee siinä, etten siedä mitään halveksivaa tai ivallista käytöstä tai räyhäämistä parisuhteessa. Olen siinä onnellisessa asemassa että mies aina kohtelee minua hyvin ja kunnioittavasti, joten minulle on aivan absurdi ajatus että puoliso puhuisi minulle rumasti missään tilanteessa.

Paljon parempi olla ilman parisuhdetta kuin sinua huonosti kohtelevan puolison kanssa.

Kiitos kaikille kommenteista. En tiedä, miksi ensimmäinen viestini poistettiin :/

Oli hyvä kuulla muidenkin näkemyksiä, tavallaan tiedän, ettei asiat ole hyvin ja ettei näin voi jatkua. Tiedän, miten neuvoisin ystävääni tai tytärtäni vastaavassa tilanteessa. Miten onkin vain niin vaikea repiä itsensä irti. Enemmän olen vuodattanut kyyneleitä tässä suhteessa kuin kokenut onnea.

Silti jaksan vain toivoa, vaikka usko on koetuksella. Ehkä kaipaan vain niin paljon parisuhdetta, että on vaikea luopua siitä. Mutta kaipaanko parisuhdetta juuri hänen kanssaan? Ehkä en. Olenkohan jollain tavalla läheisriippuvainen?!

Herää pahvi! Tunnut odottavan että mies muuttuisi takaisin sellaiseksi kun se oli suhteen alussa. No, sitä on turha odottaa. Tämä on nyt se toinen naama joka pysyy ja on. Ei sitä aina voi etukäteen tietää mitä toisesta kuoriutuu ajan mittaan mutta Aina voi kuitenkin erota ja se jos mikä on helpottavaa.

Elin lapsuuteni ilman isää, hän menehtyi ollessani aivan pieni. Olen kasvanut äitini ja isosiskoni kanssa, jossa siskoni oli se ehdoton ykkönen ja silmäterä. Sain usein kuulla äidiltäni, miten kukaan ei voisi minua rakastaa. Ehkä niin. Rakkauttahan en tältä mieheltä saa. Exäni pahoinpitelyt äitini laittoi minun syyksi ja kehotti vain jatkamaan, koska kukaan muukaan ei minua huolisi ja kehotti vain olemaan ärsyttämättä miestä.

Kun aletaan käymään käsiksi niin kannattaa lähteä samantien eikä antaa kertaakaan anteeksi, mitään lattiaharjan työntämistä naamaan tai lautasten heittelyä jne.. Sama pätee molempiin sukupuoliin. 

Elämä on tuonut eteesi oppiläksyn itsekunnioituksessa.

Tuo on täysin totta ja sitä oppituntia on käyty kovalla tavalla.

Kysymykseni voi tuntua kummalliselta ja on varmasti totta, että jokainen vetää rajat itse. Minulla on todella vähän kokemusta ns. normaalista parisuhteesta: mikä on ns. normaalia ja mitä tulisi sietää ja yrittää ymmärtää. Omat kokemukseni ovat varmasti enemmän sitä ääripäätä.

Ei kuulosta siltä, että hän oikeasti rakastaa sinua vaikka niin sanoo. Kuulostaa kuin kyseessä olisi jokin räikeän ristiriitaista käytöstä aiheuttava mt-ongelma.

Vaikka mies sanoisi katuvansa ja pyytäisi anteeksi jälkeenpäin, en pitäisi koko anteeksipyyntöä uskottavana, jos ilkeä ja halveksiva käytös toistuu taas.