Ikuinen läski

Jojoilin 10 vuotta painon kanssa, eli sama ongelma että osasin kyllä laihduttaa mutta paino nousi aina takaisin. Kun laihdutin ekan kerran, painoin 73 kiloa. Nelikymppisenä, 10 vuoden jojoilun jälkleen painoin 125 kg ja työterveyslääkäri sanoi tarkatuksessa, että se on kuule diabetes ja verenpainelääkkeiden aika, ja kohta keinonivelet polviin, jos et heti laihdu merkittävästi.

Se peläytti jotenkin niin paljon, että motivaatio oli riittävä pitää paino pois. Laihdutin ihan sairaalan painonhallintaryhmässä VLCD-valmisteilla ja niiiden jälkeen oli ryhmäohjausta ravitsemukseen ja seurantaan. Pari kertaa tuli juurikin alkoholin takia takapakkia, kunnes tajusin että minun on pakko lopettaa juominen koska se vie myös syömiskontrollin. Tein päätöksen absolutismista vuodeksi, ja sen jälkeen katselen onnistuisiko kohtuukäyttö. Lisäksi aloin harrastaa mindfulness meditaatiota päivittäin, koska se auttoi ajoissa huomaamaan syöpöttelyimpulssit ja retkahdusten petaamiset mielessä ja katkaisemaan ne. 

Nyt 7 vuotta myöhemmn painan 58 kg. Käytän alkoholia muutaman kerran vuodessa, en enää tissuttele ollenkaan (en voi, lihoisin takaisin). Olen ryhtynyt kasvissyöjäksi, mutta herkuttelen myös kyllä välillä enkä laskeskele kaloreita. Enää ei ole edes erityisemmin taisteluita syömisistä, mutta kyllä se eka vuosi rajun painonpudotuksen jälkeen oli vaikea. Siiitä tosin varoitettiinkin painonpudotusryhmässä, että noin vuoden kylläisyys- ja nälkähormonit on sekaisin ja silloin on kova nälkä ja mielitekoja, jotka pitää vaan tahdonvoimalla voittaa.