On siinä hyvätkin puolensa, ettei ole ollut koskaan hyväkroppainen

Miksi oletat, että se olisi vaikeampaa sellaiselle jolla on hyvä lähtökohta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat, että se olisi vaikeampaa sellaiselle jolla on hyvä lähtökohta?

Mun oma äiti esim. Oli nuorena todella hyvävartaloinen, mutta eihän se ikuisuutta kestänyt. Hänelle peilikuvan muuttuminen on ollut kova paikka.

Kun ei ole mitään menetettävää, ei tarvitse kärsiä luopumisen tuskastakaan.

Ap

En osaa sanoa, kun itseäni häiritsevät enemmän omat rumat kasvot. Kroppa oli nuorena hyvä, nyt normaali/ok. Kyllä minä suren vanhenemista ja sitä, etten saanut nuorena kokea olevani kaunis. Toisinaan sitten arvelen, että joillekin kauniille ihmisille rupsahtaminen on varmasti vielä vaikeampaa kuin minulle. Mutta he ovat sentään saaneet kokea kauneuden ja sen tuomat edut, ja onhan moni vielä vanhanakin miellyttävän näköinen.

Eli asiaan liittyy monenlaisia ajatuksia. Kyllä minä olisin mielelläni ollut nuorena kaunis.

Minusta on ollut hyvä tietää se, ettei pelkkä laihuus tee kaikista kaunista, ei edes hyväkroppaista. Näin minun kohdallani.

Eipä ole tarvinnut kuluttaa aikaa elämästään tuskitellen laihdutuskuureilla ajatellen että näyttäisi hyvältä jos vain saisi kilot pois.

Mä en ole enää nuori vaan 42 ja silti koen että hyväkroppaisuudesta ja jonkinasteisesta kauneudesta on hyötyä ja iloa edelleen.

Motivoi pitämään huolta siitä kropasta mikä vaikuttaa terveyteenkin jo positiivisesti.

Jossain kohtaa olin oikeasti (+20kg) ylipainoinen ja se on kyllä totta että tuli tuskiteltua et tän läskin alla olis kaunis kroppa mutta puuttuu kaikki itsekuri