Mulla on ihan hirveät syyllisyydentuskat työnhausta.

Olen nyt työssä, josta tykkään, jossa minua arvostetaan, palkka on hyvä ja kaikki sujuu. Tästä vaan ei ole mitään mahdollisuutta edetä mihinkään suuntaan, tämä on tätä ja jatkuu samanlaisena hamaan kuolemaan asti.

Minua on alkanut harmittaa se, etten pääse haastamaan itseäni, kehittymään, etenemään millään tavalla. Päätin kesällä hakea työtä, jossa pääsisi eteenpäin. Olen vasta 32-vuotias, joten työelämää on vielä edessä vuosikymmeniksi.

Pääsin yhteen työhaastatteluun ja koen ristiriitaisia tunteita. Nykyisessä työpaikassani tulee olemaan hetkellisesti todella, todella hankalaa, jos yhtäkkiä lähden. En ole korvaamaton, mutta tilalle on vaikea yhtäkkiä saada joku muu ja kaiken sen opettelu, jota minä nyt teen..

En kestä, jos pääsen siihen työhön. Mitä sanon työkavereille? Että heippa, lähden huonommin palkattuun työhön tästä..