Voiko oppia ärsyyntymään vähemmän helposti?

Hih, tunnistan. Mulla on kausiluonteisesti tällaista, että ärsyyntymiskynnys on hyvin matala. Mun mies silloin nauraa mulle, että on sullakin ongelmat. Yleensä tajuan itsekin, että ongelma ei ole maailmassa vaan mussa.

Kerrankin vaahtosin ties kuinka kauan siitä, että on tosi ärsyttävää, kun porkkanat eivät kasva suorassa rivissä, koska keväällä naapurin kissa oli käynyt toistuvasti paskalla siellä kasvimaalla ja siirrellyt siemenet miten sattuu. Mies lopulta siihen, että no kasvavat kuitenkin. Ja aika hauskan näköisesti mutkitellen vieläpä.

Minä en ärsyynny helposti. Ihmiset ihmettelevät miksi en. Olen siis jo ennen tätä avausta ajatellut asiaa. 

Ensinnäkin ajattelen, että kukin taplatkoon tyylillään. Sinä saat olla oma itsesi ja piru vie, minäkin olen oma itseni. Tämä tarkoittaa erilaisia tapoja. Yleensä vain kohauttelen olkapäitäni siinä, missä kaveri ärsyyntyy, että "se nyt vain on sellainen". 

Toinen on suhteellisuudentajuni. Eli laitan ongelmat persektiiviin, kun jokin asia ärsyttää. Ajattelen, että onneksi tuo naapuri "vain polttaa", ei kuitenkaan huuda suureen ääneen. Että onneksi se on vain "yksi kissa", eikä naapurissa ole viittä kissaa.  Jne. 

Sitten myös usein ajattelen, että jos joku äksyilee, että onpa siinä onneton tyyppi. Hänellä mahtaa olla vaikea elämä. Tunnen siis ihan sympatiaa, että toisella on niin ankea elämä, että pitää näyttää nyrpeää naamaa. 

Yksi hyvä tapa muuttaa ajatteluaan ja sitä kautta tunteitaan on keskittyä ajattelemaan mistä on kiitollinen. Eli sinä vähän teetkin sitä, mutta ehkä minä enemmän ajattelen, että "kiva, että lapset ovat ulkona tähän aikaan eikä silloin kun yritän nukkua".

Voi oppia. Vaikea sitä on tajuta, mutta asennetta voi kyllä muuttaa sitkeällä toisinajattelulla.

Olen kyllä kiitollinen todella monista asioista elämässäni ja yleensä sellainen peruspositiivinen, mutta se ei jotenkin tunnu liittyvän tähän ärsyyntymiseen. Itseäni ei ärsytä muiden olemiset ja tekemiset, elleivät ne liity muhun jotenkin suoraan, vaikka pakko laittaa ikkuna kiinni kun tupakansavut tulee sisään. Siis oikeastaan naapurin tupakointi ei suoranaisesti häiritse vaan se, että joudun haistelemaan pahaa hajua ja näkemään vaivaa laittamalla ikkunan kiinni. En tiedä onko tässä oikeasti mitään logiikkaa...

Täytyy varmaan kuitenkin kokeilla tuota neuvoa, ja yrittää vain sitkeästi ajatella positiivisemmin. Onko joku oikeasti onnistunut muuttamaan omaa asennettaan tällä tavalla?  ap

Meditointi voi auttaa :)

Facebookissa oli juuri tämmöinen "Huoleton huhtikuu" haaste. Löytyy myös Ong Namo joogakoulun sivuilta! Tyypit on saanu apua ärsytykseen tästä. :)

Muuten, toi positiivinen ajattelu alkaa vituttaa vielä enemmän. Sanoisin, että ala tarttua siihen asiaan mikä ärsyttää. Mene sanomaan sille naapurille että ei oo hyvä juttu kun polttelee sun ikkunen alla, laita aitaus porkkanapenkin ympärille. Ei ne asiat muutu jos niihin ei itse tartu, eikä varmasti lopu ärsyyntymällä.
Jos taas ei ole pokkaa, tai tarpeellisuutta tarttua näihin, niin sitten sulla ei oo oikeutta ärsyyntyä. Simple as that.

(Ps. Kuka oikeesti hikeentyy porkkanarivistä??? Suosittelen tota joogaa edelleen. :D )

Jatkuva ärsyyntyminen on myös takakireyttä joissakin tuttavissani. Ovat ihan selkeästi tyytymättömiä omaan elämäänsä, jokin mättää ja pahasti, ja kun sille asialle ei voi mitään, niin suunnataan se ärsytys, negatiiviset tunteet yms. johonkin mihin itse voi vaikutta esim. sanomalla pahasti naapurin lapsille, kun meluavat pihalla (olisi siis voinut sanoa sen saman asian kivemminkin), purkavat pahan olonsa kaikkeen lähipiiriiin, valittavat kaikesta, ärstyyntyvät helposti.

Mieti omaa elämääsi, tunteitasi, ja niitäkin asioita, joita et haluaisi miettiä. Älä pura muihin pahaa oloasi, vaan ala käydä läpi ahdistavia, ikäviä asioita elämässäsi esim. terapeutin johdolla. Pyri tunnistamaan omat tunteesi ja tuntemuksesi.

Voi johtua myös ongelmista hormonitoiminassa.

Onko tutkittu?