Miksei miehen ja mun sisustusmaku mene yksiin? :(

Meillä ei osu yksiin maku missään, ei niin missään!! (Ah ihanaa, ensimmäisen kerran saan tätä asiaa purkaa jonnekkin :D) Mieheni tykkää kaikesta keski-ikäisten/vanhusten makuun sopivasta. Kun muutimme nykyiseen taloomme, kaikki oli alkuperäistä (1990-luvun kukkatapettia, rumia kaakeleita keittiössä, mäntykatto, jumalattoman suuri punatiilinen leivinuuni), mies ihastui täysin. Lisäksi vanhojen asukkaiden raskaat ja ei niin mätsäävät huonekalut olivat kivoja :O Ollaan nyt 4 vuotta asuttu, eikä olla saatu rempattua kun 2 makuuhuonetta kolmesta. Muuten kaikki on kamalaa, edelleen, koska avopuolisoni ei tykkää rempata tai touhuta muutenkaan käsillään mitään. Mitään uutta ei ole muuta kuin lapsen huoneessa kaikki, sohva ja keittiön pöytä. Miehelle ei kelpaa mikään ehdottamani eikä myöskään ole kiinnostunut sisustamisesta. Itsellä olisi vaikka mitä mielessä, yrittänyt katsoa kirpputoreilta ja käytettynä, jotta säästettäisiin, mutta aina vastauksena tulee, että ei oo hyvä tai että ostetaan kaupasta. Sitten kuitenkaan mitään ei tapahdu koskaan.

Mieheni perintöinä kotiin tuli mm. kaappikello, jota kammoksuin todella pitkään, mutta ajan myötä tein kompromissin ja hyväksyin sen. Lisäksi on kukkaisesti entisöity nojatuoli ja siihen rahi, voi yök! Kirjahylly on miehen peruja, iso, tumma ja massiivinen jo kyllä pimeässä olohuoneessa. Tv-tasoja yrittäny jo pian vuoden kattoa, tuloksetta! Voi kuulostaa hullulta, mutta häpeän kovasti omaa kotiani. Siksi en tykkää ystäviäkään kutsua kylään :( Välillä jopa miettinyt eroa, jotta saisin haluamani ympäristön, jossa elää..

Kiitos, kun sain avautua! :)

jumankauta naiset jotain rotia! Ostatte mistä tykkäätte ja maalaatte itse ne seinät joista ette tykkää! Onpa avutonta touhua!

Mun mies haluaisi ripustaa seinille lempijoukkueensa pelipaitoja...Kuinkahan pitkään pystyn estämään sen suunnitelmat?

Sori mutta naurattaa toi "haaveilu". Pari vuotta ihminen haaveilee rahista! Näen sieluni silmillä sut istumassa käsi poskella tuijottaen ikkunasta ulos, ja haavekuvissasi siintää ihana rahi. Oi, rahi, jospa kerran tiemme kohtaisivat.

Oikeasti, jos haluat rahin, osta rahi. Jos miehesi siitä syystä avioeron ottaa, eiköhän se ole parempi sitten niin. Jäähän sinulle ainakin rahi.

Meillä on miehen kanssa täysin yhteneväinen sisustusmaku. Mies ostaa minulle myös vaatteita ja osuu aina nappiin. En voisi asua miehen kanssa, joka pakottaisi minua kohtuuttomiin kompromisseihin sisustuksen suhteen.

On minunkin miehelläni joskus jyrkän kuuloisia mielipiteitä sisustusasioista. Sitten kun kysyn kiinnostaako häntä oikeasti, niin hän sanoo että ei. Lopulta hänelle tärkeämpää on, että on joku jakkara jolle nostaa ketaransa.

Hah, kakkonen, olipas osuva analyysi :D Ainakin vähensi tätä harmitusta kun saa vähän nauraa asialle :)

En mä viitsi ostaa tänne sellaista tavaraa josta mieskin ei tykkää, ainakaan keskelle olohuonetta. Tämä on kuitenkin miehenkin koti. Enkä itsekään tykkäisi jos mies toisi jotain mun mielestä kamalaa tänne...

ap

Mun mies taitaa olla vähän samanlainen pohjimmiltaan kuin nelosella. Mutta sitten aina välillä sen on pakko sanoa vastaan jossain ihan-missä-vaan asiassa todistaakseen itselleen, että sillä on edelleen jotain sananvaltaa tässä talossa :)

ap

Minä kyllä menisin tuossa tilanteessa ostamaan sen rahin. Tuollainen nyt on aika pikku juttu. 

Tuttu tilanne kyllä sikäli, että meillä on remontoinnin suhteen hyvin erilainen näkemys. Ja valitettavasti ostimme vanhan, remontoitavan talon, ennenkuin tilanne huomattiin. Tässä asiassa onkin jo vähän vaikeampi toimia oman mielensä mukaan, koska en tosiaankaan osaa enkä edes pysty yksin tekemään ainakaan mitään isompaa. Ei siis ole tapetoinnista/maalamisesta tms. kyse, vaan järeämmästä remontista. Mies mm. haluaa kaikesta puunväristä, siis seinät, lattiat, katot, ihan kaikki, ja itse taas haluaisin vähän modernimpaa tyyliä. Mies siis ei hyväksy edes sitä, että ne valmiit puupinnat maalattaisiin. Lisäksi remontoinnin kohteista on jatkuva eripura, mies on mm. rakentanut tänne jo kaksi saunaa (!), mutta raha- ja aikapulan takia ns. tärkeimmät huoneet (pääasialliset oleskeluhuoneet, jotka ovat heti ensimmäisenä sisääntullessa) ovat edelleen remontoimatta.

Rehellisesti voin sanoa, että meillä miehellä on parempi maku. Ja en edes ole mikään "vaaleanpunaistahörhelöä" sisustaja, vaan pidän selkeistä jutuista. Lisäksi minulla on hyvä värisilmä (usein saan kehuja ja kysymyksiä esim. vaatteistani) mutta jotenkin sisustus on enemmän miehen juttu.

Hän esim. osaa hahmottaa verhot (niiden värin ja mallin jne.) minua paremmin. Samoin monissa muissakin sisustukseen liittyvässä hän vain tietää paremmin :) Jos kyseessä olisi esim. rahi, niin minä varmaan katsoisin enemmän sitä rahia enkä näkisi ns. koko kokonaisuuttaa niin hyvin mitä mieheni.

Mulla on myös erilainen sisustusmaku kuin miehellä. Tosi harvasta asiasta on kuitenkaan sanonut ei. Mä vietän kotona enemmän aikaa kuin hän, joten mä saan päättää suurimman osan asioista. Pääasia, että ei tarvitse pelätä sotkevansa sohvia ja niissä on mukava istua. Missään ei ole mikään tavara tiellä ja lamput on oikeissa paikoissa.

Mies taas on ostanut meidän molempien autot, aluvanteet sun muut miesten jutut ja mä tyydyn siihen mitä hän päättä. Mulle riittää, että mun auto on turvallinen eikä jätä mua tielle.

Omasta mielestäni mulla on meistä parempi sisustusmaku ja pystyn myös hahmottamaan kokonaisuudet paljon paremmin kuin mies. Monesti mies on ollut vähän epävarma jostain jutusta, mutta toteutuksen jälkeen ollutkin tosi tyytyväinen. Mä tavallaan pystyn "näkemään" mielessäni valmiin lopputuloksen aika realistisesti. Mies taas ei. Esim tästä kakkosvaihtoehtorahista ei ollut saatavilla oikean väristä kuvaa, joten mies sanoi ettei tiedä miltä se näyttäisi erivärisenä. Mulle täysin käsittämätön tilanne, koska itse tiedän ihan selkeästi miltä se näyttää.

Ja tsemppiä 7, kuulostaa tosi ikävältä tuo tilanne! Harmi jos mies ei yhtään pysty joustamaan tai tekemään asioita muuten kuin oman päänsä mukaan :(

ap