Pidä pääs kiinni -> onko tämä normaalia?

Mistä te olitte eri mieltä?

Olin pyytänyt kyytiä. Sanoinkin aamulla että voin mennä bussilla (lapsilla oli leikit kesken ja nuorimmainen ainakin olisi pitänyt ottaa mukaan). Miehen mielestä muutan aina mieltäni, en kuulemma koskaan osaa päättää mistään Sanoi sen kyllä aika paljon rumemmin. En vaan halunnut olla vaivaksi, mielestäni ajattelin muiden parasta, mutta oisinpa ollut taas hiljaa...

Olin siis menossa ylitöihin koska meillä on rahapulaa. Olen viimeisilläni raskaana ja olen ollut ylitöissä ihan kauhean paljon. Nyt vaan olen itkenyt koko viikonlopun täällä töissä. Mies ei tunnu välittävän tunteista lainkaan. Viides lapsi tulossa eikä mies ole oikein muutenkaan tukenut minua. Hassua, sillä hän ennenkaikkea lasta vielä toivoi.

Kertoisin jollekin jos minulla olisi joku jolle kertoa pahasta mielestäni. Tuntuu kovin yksinäiseltä. On mulla onneksi lapset.

Ei ole normaalia olla epäystävällinen omalle puolisolleen. Ongelmanne kuulostaa siltä, että parisuhdeterapia voisi sen parantaa, mutta se vaatii sitä, että myös mies on motivoitunut ja haluaa sitä. Teillä noita lapsiakin piisaa, niin olisi ihan hyvä haluta.

Se mitä voit itse tehdä ilman terapiaakin on varmistaa, että oma kommunikaatiosi toimii miehen suuntaan. Eli varmista, että hän ymmärtää mitä haluat sanoa. Esim tuo esimerkkitapaus, ymmärsihän mies miksi muutit mielesi kyydin tarpeesta? Olethan myös kertonut, että olet väsynyt ja rasittunut? Ja että kaipaat tukea?

Niin ja olethan kertonut konkreettisesti millaista tukea haluaisit. Miehesi ei tiedä millaista on olla raskaana, hänen voi olla vaikea hahmottaa tarpeitasi.

4

Ei ole meidän perheemme kulttuuria. Meillä ei nimitellä ketään eikä huudeta. Joitakin sär,iä on hiottu tässä vuosien varrella, miehellä oli aluksi tapana kivahdella. Ei tee sitä enää, koska olemme puhuneet aika paljons iitä miten tahdomme elää ja millaista mallia antaa lapsille. Yrityksiä ja erehdyksiä on matkan varrella ollut, mutta olemme jo löytäneet yhteisen sävelen.

Ota ukkosi kanssa puheeksi tuo mitä tunnet ja miten en tahdo, että perheenjäsenten arvostusta loukataan muiden kuullen. Opettele myös itse olemaan hiljaa silloin kun toinen on kiehumispisteessä. Tivaaminen ja "keskustelemaan" vaatiminen saattaa keittää ihan yli.

Tuo ei ollut nimittelyä. Minunkin mieheni mielestä minä huudan kiroilen, vaikken ole ikinä käyttänyt yhtään kirosanaa lasten kuullen. Riittää että olen eri mieltä, ja heti muka kiroilen.

Teilläkin kyse on vallankäytöstä: siitä, kuka saa päättä, mikä on liikaa. Molemmat haluaisitte, että toinen tekee täsmälleen niin kuin teistä on oikein. Tulevatko mallit ehkä lapsuudenkodeistanne? Erilaiset ne ovat joka tapauksessa.

Teidänkin kannattaisi ehkä joskus ihan rauhassa keskustella siitä, millaiset sanat ja ilmaukset tuntuvat loukkaavilta. Entä miten erimielisyyttä ja vihaa saa ilmaista? Kyllä riidat ja erimielisyydet ovat ihan normaaleja. Pitää voida sanoa, että nyt harmittaa, kun muutit mieltäsi. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa, mutta niitä pitää opetella myös hallitsemaan.

Olisikohan parisuhdeneuvonta mitään? Miehellä ei selvästi ole kotoa mallia, kuinka voi olla huutamatta eri mieltä, ja että nainenkin voi olla oikeassa. Nytkö vasta olet huomannut miehesi tavan? Montako vuotta olette olleet yksissä? Pitikö mies luontteensa piilossa / kurissa seurusteluaikana? Keksustelu asiantuntijan kanssa voisi auttaa, jos mies vain suostuisi lähtemään keskustelemaan (voi olla hankala saada mukaan).

www.turvakoti.netissä on testi siitä, millainen riitely on normaalia ja mikä henkistä väkivaltaa ja alistamista. Kannattaa tehdä se testi, voi avata silmiäsi.

https://www.turvakoti.net/swf/pspkysely/hyvinvointi_ja_parisuhdekysely.html

Eihän mies mihinkään pariterapiaan lähde. Katsos kun ei hän siitä mitään hyötyisi, kun vika on vain sinussa.

Kuinka pitkään olette olleet yhdessä kun kirjoitat lapsista monikossa? Ovatko lapset yhteisiä eli olette olleet jo hyvin pitkään yhdessä? Ja nyt vasta huomasit miehessä tämän piirteen, että ei arvosta sinun mielipiteitäsi?

Hyvä että jo nyt, vielä voit kääntää tilanteen parempaan suuntaan. Et miestä, mutta omasi ja lasten.