Ajaako kateus tavoittelemaan menestystä?

Tietenkin.

Sekin.

Mutta ei pelkästään se - muitakin tekijöitä on. Esim. kunnianhimo, halu saavuttaa henkilökohtainen taloudellinen riippumattomuus jne.

Itsekin joskus mietin. Mutta toisaalta, mikä kenellekin on menestystä.

Itse olen esim kouluttautunut pitkälle. En oikein osaa ajatella, että lähtökohtaisesti olisi pitänyt jäädä nuoruuteni pikkukaupunkiin ja opiskella siellä lähihoitajaksi tai merkonomiksi. Mutta ihan tällä valinnalla jotkut nuoruudenystäväni pitävät minua menestyneenä. Itse olen mielestäni ihan tavis, kun urakaan ei koulutukseen nähden ole ihmeellinen, vaan ihan tavallinen.

Itse taas ihmettelen mikä vimma ajaa ihmisiä siihen, että uran pitää olla hieno, asunnon iso ja arvokkaalla paikalla ja lasten harrastaa kaikkia kehittäviä harrastuksia. Mutta siinäpä ihmettelen.

Tuskinpa. Eiköhän kateus ole vain lyhytkestoinen epäreiluudesta johtuva tunne, joka menee ajan kanssa ohi kun hyväksyy, että mitään reiluutta ei tässä elämässä ole. Tämän kun ymmärtää niin tajuaa, ettei kateuden kohteenkaan ole syytä tottua hyvään tilanteeseensa, koska sekin voi hävitä milloin hyvänsä.

Saattaa ajaa yrittämään tai sitten se laitaa sabotoimaan toisten menestystä.

Tai sitten vaikka halu päästä elämään omannäköistään elämää

Ap:lle: Voi ajaa muttei tietenkään välttämättä.

Ja mitä se menestyskin sitten on?

Riippuu varmaan tapauksesta. Minun piirissäni se ei todellakaan innosta menestymään vaan katkeroittaa. Tämä lähtee jo lapsuuden kodista, jossa menestyjiä haukuttiin ja jopa omaa lasta joka koulussa pärjäsi parjattiin. Kukaan ei saa olla parempi kuin muut. Tämä ei ollut mitään kaunista kommunistista tasa-arvoa, vaan ihan silkkaa omaa huonommuuden tunnetta.

Jos ajaisi, olisin jo huipulla.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa. Eiköhän kateus ole vain lyhytkestoinen epäreiluudesta johtuva tunne, joka menee ajan kanssa ohi kun hyväksyy, että mitään reiluutta ei tässä elämässä ole. Tämän kun ymmärtää niin tajuaa, ettei kateuden kohteenkaan ole syytä tottua hyvään tilanteeseensa, koska sekin voi hävitä milloin hyvänsä.

Menestys taitaa tosiaan olla kombinaatio sopivia olosuhteita sekä ominaisuuksia. Yksittäisenä tekijänä kateus tuskin kantaa pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa. Eiköhän kateus ole vain lyhytkestoinen epäreiluudesta johtuva tunne, joka menee ajan kanssa ohi kun hyväksyy, että mitään reiluutta ei tässä elämässä ole. Tämän kun ymmärtää niin tajuaa, ettei kateuden kohteenkaan ole syytä tottua hyvään tilanteeseensa, koska sekin voi hävitä milloin hyvänsä.

Jos ajattelet, että toisten menestys on epäreilua niin olet kyllä luuseri.

Kateus? Vieras ajatus itselle, mutta on niitäkin, jotka kokee noin. En koe kateutta. Tai no ärsyynnyn valtiomme tavasta kodella kansalaisiaan eriarvoisesti. Terve huonoiten verokassaan rahaa kerrännyt tuhlaaja on valtiomme paras asukas.

Ei se väärin ole heiltä, jotka näitä ovat, mutta valtiomme on todella epäreilu tilanteessa, jossa toisen pitää myydä omaisuus ennen tukien saamista ja tuhluri saa, koska on otellut menemään eikä säästänyt esim. asuntoa...