Lue keskustelun säännöt.
Köyhä, kipeä ja yksinäinen
27.09.2013 |
Tarvitsen välttämättä uudet kengät ja oikeastaan takinkin; toisaalta tarvitsen myös kroonisen suolistosairauden hoitoon määrätyt lääkkeet ja ruokaakin pitäisi välillä saada. Rahat ei millään riitä kaikkeen ja siitä seuraa kauhea huoli ja ahdistus. Vaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: ahdistus vie ruokahalun, joten ehkä voin jättää ruuat ostamatta. Kiitos, kun jaksoit lukea, ei ole ketään kenelle tämän kertoisin.
Kommentit (12)
Miksi rahat ei riitä edes vaatteisiin? Minkä värinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi värinäkökohta oli tosi mielenkiintoinen. Meinaatko kolmonen, että väri vaikuttaa rahojen riittämiseen? Mielestäni olen ihan normaalin värinen; kesällä saatan vähän ruskettua, mutta nyt kovin kalpea. Rahat ei riitä siksi, että ne on lopussa ja sairaseläke on kovin pieni. Kirjoittaa aloittaja.
Eikö sielläpäin ole ruokajonoja, että voisit hakea ruokaa? Entäs diakonissa, oletko kysynyt apua sieltä?
Voimia sulle ja tsemppiä ja toivottavasti saisit jostakin apua.
Ja toivottavasti tän lukisi edes joku sellainen, jolla on pokkaa väittää että Suomi on hyvinvointivaltio, jossa kukaan ei joudu näkemään nälkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos neuvoista; en ole vielä lannistunut. Ruokajonohomma on ainakin tähän asti ollut poissuljettu, sillä suolistovaivat vaativat vähän spesifisempää ruokavaliota, joka lääkityksen kanssa on pitänyt sairauden lähes oireettomana (sairauseläke muista syistä). Seurakuntaa olen miettinyt, mutta pitääköhän sieltä apua saadakseen kuulua kirkkoon vai pamauttavatko tällaista ateistia heti ovella raamatulla päähän.
Ostat lääkkeet ja teet halpaa ruokaa. Kyselet kavereilta joitain vanhoja kenkiä ja takkia. Tai kierrät kirppikset. Onko muka kenkien ja takin ulkonäöllä väliä?kunhan pärjäät jotenkin. Tsemppiä, ja pliis älä masennu.. kyllä se elämä vielö helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveiset toiselta alituisten rahahuolien ahdistamalta. On inhottavaa, kun on liian vähän rahaa. Varsinkin jos sama stressi jatkuu vuosia. Itse olen valmistunut työttömäksi ja maksellut peruspäivärahasta opintolainoja (pakko on jo).
Sanonta, että köyhällä ei ole varaa halpaan on tosi ärsyttävä. Köyhällä ei ole varaa edes halpaan on oma kokemukseni. Ainakin on ekologista olla huono kuluttaja.
Pitää koittaa keskittyä muuhun kuin materiaan ja keksiä jotain, mikä tuntuu itsestä mukavalta eikä maksa paljon mitään, niin helpottaa hiukan. Siis hemmotella itseään halvoilla huveilla, jos muuta ei voi. Stressin lievittämiseksi. Ulkoilu tekee hyvää, mutta saisipa vielä kunnon varusteet, että pärjää Suomen keleissä...
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 18:21"]
Kiitos neuvoista; en ole vielä lannistunut. Ruokajonohomma on ainakin tähän asti ollut poissuljettu, sillä suolistovaivat vaativat vähän spesifisempää ruokavaliota, joka lääkityksen kanssa on pitänyt sairauden lähes oireettomana (sairauseläke muista syistä). Seurakuntaa olen miettinyt, mutta pitääköhän sieltä apua saadakseen kuulua kirkkoon vai pamauttavatko tällaista ateistia heti ovella raamatulla päähän.
[/quote]
Ei tarvitse kuulua kirkkoon, mene vaan rohkeasti kysymään, uskon että saat apua sieltä. Toivotan sulle parempaa jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja tässä vielä. Lääkkeet kai täytyy ekana ostaa ja jäädä kotiin sellaisena päivänä, kun tennareissa ei tarkene (ei tartte töihin mennä). Kavereita ei ole, kun on elämä kuljetellut vähän epäonnisiin suuntiin. Ei ole köyhyys ilo, vaikka se joskus naurattaa, sanoi isäni aina.
Minkäkokoisia kenkiä ja takkia tarvit? Kysyy suolistosairauden vuoksi laihtunut