Miksi yhä useampi lapsi ja nuori kokee yksinäisyyttä ja mitä esimerkiksi vanhemmat voisivat asialle tehdä?

Asiaa voisi ajatella miten ennen oli sosiaalisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voisi ajatella miten ennen oli sosiaalisempaa.

Ihmisillä oli enemmän aikaa ja ulkona enemmän ilmaista tekemisen mahdollisuuksia. Nykyään keskitytään liikaa pieniin lapsiin, mutta unohdetaan kokonaan mitä teinit voisi tehdä. Teinejä ei juurikaan kiinnosta enää hiekkalaatikko ja muut leikkipuistojen pienille lapsille tarkoitetut leikkivälineet.

Käskekää poikien olla oikeita miehiä, koska muuten ei pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Käskekää poikien olla oikeita miehiä, koska muuten ei pärjää.

Jokainen saa olla reippaasti oma itsensä. Jos yrittää olla jotain muuta kuin mitä on tulee sairaaksi eikä voi hyvin.

Syyttäisin nyky teknologiaa. Mihin tämä kehitys vie meitä?

Vapaa-ajan yksinäisyys koskettaa jo esiteini-ikäisiä. Ei 9-12 vuotias enää halua viettää kaikkea vapaa-aikaansa vanhempien seurassa, sitäpaitsi vanhemmat ovat aika tylsiä.  Rosvoa ja poliisia kotipihalla iskän ja äiskän kanssa, vai muiden lasten kanssa?  Useimmat harrastukset ovat liian tavoitepainotteisia, kalliita, aikaavieviä.  Joissain kunnissa on koululla koulun jälkeistä kerhotoimintaa,  SPR kouluttaa vapaaehtosia mm. läksyhelpeiksi ja muuhun pienimuotoiseen toimintaan lasten kanssa. Kunnat voisivat tarjota nuorisotiloissaan ohjattua tekemistä vapaaehtoisvoimin. Pieni pääsymaksukaan ei varmaan olisi esteenä toiminnalle. Lapset voisivat pelata, leikkiä, leipoa, katsella elokuvia yms. nuorisotiloissa tai koulun tiloissa.  Lapset myös mielellään auttavat toisiaan oppimisessa, eli isommat voisivat auttaa pienempiään läksyissä ja samalla kerrata edellisvuoden oppejaan. Hyöty olisi molemminpuolinen. Tämä on tahdosta kiinni, sillä SPR vapaaehtoiset eivät ota palkkaa työstään, ei voi valittaa rahanmenoakaan. 

Eiköhän suurinpana syynä ole teknologian kehittyminen. Vaikka ne kaverit on aina mukana siellä puhelimessa niin ei se korvaa kasvokkain tapaamisia. Ja jos kasvokkain tavataan niin helposti menee siihen, että jokainen näprää omia puhelimiaan. Kyllä, nettikaveritkin on oikeita kavereita, mutta sosiaalisuuteen kuuluu myös kehokieli, joka internetin läpi ei tule.

Lapset oppivat nykyisin sosiaalisia taitoja aikuisilta eivätkä enää toisiltaan. Oikeasti lasten olisi hyvä olla tekemisissä eri ikäisten lasten kanssa eikä vain samana vuonna syntyneiden tai korkeintaan pari vuotta nuorempien tai vanhempien. Mun mielestä lapsen kehittymisessä osaksi sosiaalista yhteisöä olisi äärettömän tärkeää oppia isommiltaan ja opettaa oppimaansa pienemmilleen.

Valitettavan monet lapset ja nuoret eivät osaa solmia ystävyyssuhteita tai ainakaan ylläpitää ystävyyssuhteitaan. Elämä kuitenkin kulkee eteenpäin eikä se päiväkodissa ollut kaveri tulekaan samaan eskariin (ehkä muutti toiselle paikkakunnalle)  tai eskarikaveri samalle luokalle kouluun (menikin eri kouluun tai ainakin eri luokalle). Noin 10 vuoden iässä lapset alkavat myös muuttua. Siinä missä aiemmin lähes kaikkia lapsia kiinnosti samat asiat (leikkiminen jne), kympin hujakoilla kiinnostuksenkohteet alkavat eriytyä. Olisi tärkeää osata hankkia uusia ystäviä ja kavereita, jos aiemmat kaverit suuntaavat kiinnostuksensa johonkin sellaiseen, mikä lasta itseään taas ei kiinnosta.  

Se älypuhelimeen tuijotus ei ainakaan sitä läsnäoloa liiemmin luo. Varmasti sen takia moni tuntee itsensä yksinäiseksi vaikka somessa olisikin jatkuvasti tyydyttämässä sosiaaliset tarpeensa, silti joku jää puuttumaan. Eli se oikeasti fyysisesti paikalla oleminen.

Olen jo aikuisten lasten vanhempi. Minulla ei ole ollut yhtään ystävää kouluaikojen jälkeen. Kun parisuhde on loppunut, miehet eivät jää kaveeraamaan.

Onneksi lapsillani oli ja on ystäviä.

Minä olisin ollut huono opastamaan tuossa asiassa.

Lapseni saattavat pitää yksinäisyyttäni nolona. Yritän esittää, ettei minua haittaa ja viihdyn hyvin näin, sinkkuna. Osin tämä on tottakin. Laatu ennen kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Se älypuhelimeen tuijotus ei ainakaan sitä läsnäoloa liiemmin luo. Varmasti sen takia moni tuntee itsensä yksinäiseksi vaikka somessa olisikin jatkuvasti tyydyttämässä sosiaaliset tarpeensa, silti joku jää puuttumaan. Eli se oikeasti fyysisesti paikalla oleminen.

Minusta myös sometuttavuudet ovat ihan ok. Kunhan ollaan rehellisiä.

Ei ole varaa vaatia fyysistä kaveruutta. Jos niitä kamuja ei ole eikä tule, niin ei sitten.

Perheistä on nykyään tullut minäminä-keskeisiä, yhteisöllisyys ja auttamishalu puuttuu täysin. Oma Isla-Lottahan se tärkein on ja mitä väliä jos puolitutun kaveriperheen lapsi on yksinäinen...

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voisi ajatella miten ennen oli sosiaalisempaa.

Ei ennen sen sosiaalisempaa ollut. Kiusaaminen ja syrjintä oli ennen paljon raaempaa ja yleisempää kuin nykyään. Nykyään vain on paljon hyväksytympää kertoa tunteistaan avoimesti ja myöntää olevansa yksinäinen.

Järjestääkö seurakunta nuorille nykyisin ohjelmaa?

Omassa nuoruudessani 90 luvulla oli näin.

Vierailija kirjoitti:

Järjestääkö seurakunta nuorille nykyisin ohjelmaa?

Omassa nuoruudessani 90 luvulla oli näin.

Järjestetään. Mutta ei seurakunnan toiminta poistanut yksinäisyyttä 90-luvulla eikä poista nykyäänkään.

Liian kovat vaatimukset ystäville ja kavereille. Pitää olla just tietynlainen, jotta kelpaa. Itse ei kuitenkaan olla mitään tavistiinaa parempia, vaikka kuvitellaan olevan uniikkeja lumihiutaleita. Vanhemmat voisivat lastensa palvomisen ja jalustalle nostamisen  sijasta välillä tipauttaa lapsensa takaisin maanpinnalle. Sinne, missä muutkin lapset ovat. 

Moni nuori myös haluaa olla yksin. Introvertit väsyy sosialisoimisesta joka on tälle kuormittavaa ja kuluttavaa. Silloin introvertti tarvitsevat omaa aikaa akkujen lataamiseen. Kavereita ei kannata eikä saa pakottaa kaveeraamaan jos eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Moni nuori myös haluaa olla yksin. Introvertit väsyy sosialisoimisesta joka on tälle kuormittavaa ja kuluttavaa. Silloin introvertti tarvitsevat omaa aikaa akkujen lataamiseen. Kavereita ei kannata eikä saa pakottaa kaveeraamaan jos eivät halua.

Mutta vaikka olisi kuinka introvertti niin silti moni kaipaa sosiaalisia kontakteja. Yksin olo ja yksinäisyys on eri asioita.