Äitini ei ymmärrä vieläkään että tyttären poikansa siis minun lapseni näyttää isältään.
Aina se jankutus että jos kuitenkin olisi kuten isäni vaan ei ole. Tullut muutenkin isänsä sukuun.
Kommentit (4)
Niin tyypillistä. Lapsessa halutaan nähdä juuri se oman suvun jatkuvuus.
Juu kyllästyttää lähinnä. Onneksi tosiaan näyttää isältään. On komea isä.
Itseäni ärsyttää itserakkaan suvut, joissa hoetaan vaan, että lapsi tai lapset näyttää omalta suvulta. Meillä tämä tulee miehen suvusta. Ulkonäkö ja kaikki taidot kuulemma periytyneet miehen suvusta. Jopa lapsen pianonsoittotaito, vaikka isä ei soita pianoa, mutta minä olen aina soittanut. Taitoaan on myös opeteltu. Lapsemme ovat myös kauniita (me vanhemmat emme niinkään), joten hokevat kokoajan, että isän tai isän siskon tai isän äidin näköisiä. Objektiivisesti heissä on kummastakin vanhemmasta ja suvusta näköä. Näin lasten isänkin mielestä. Ja ihmekös tuo, perinteisesti alkunsa saaneet joten molempien geenejä tietty kantavat hyvässä ja pahassa.
No mitä sitten?
Mikä on aloituksen pointti?