Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapset
30.08.2020 |
Minä en halua lapsia ja rakastan elämääni miehen kanssa tällaisenaan.
Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitostaan, he ovat luonamme joka toinen viikonloppu. Ne viikonloput ovat olleet enimmäkseen omaa aikaani. Toki tervehdin lapsia ja syömme yhdessä ja mikäli lähdemme jonnekin, esim uimaan, menemme yhdessä. Mutta muutoin kotona en jaksa sitä menoa tai pelejen pelaamista missä kokoajan joku ulvoo kun on hävinnyt jne. Mies saa viettää aikaa lastensa kanssa ja minä lepäilen, lueskelen, katselen makuuhuoneessa ohjelmia, hoidan koirat ym. Järjestely on ollut hyvin toimiva.
Tämä oli pelin henki alusta alkaean koska mies tiesi että minä nautin lapsettomasta elämästä ja oli istekin siitä huojentunut koska ei halua enää lisää lapsia. Nyt mies on kuitenkin alkanut valittaa siitä etten auta ja kokee olevansa lapsivkonloppujen jälkeen ihan poikki. Tänään hän lähes suuttui kun minä jäin nukkumaan kun hän nousi toisen lapsen herätessä klo6 aikaan ylös.
Ymmärrän kyllä että aamuheräilyt kiristävät hermoja ym mutta minusta minulla on oikeus viettää ”eri tahtista” elämää joka toinen viikonloppu, koska hän on itse lapsena hankkinut ja tämä on ollut alusta asti selvä diili.
Nyt ahdistaa kun tuntuu, että minusta leivotaan väkisin äitipuolta ja lapset tuovat eripuraa meidän muuten toimivaan suhteeseemme.
Kommentit (28)
En itse olisi muuttanut yhteen niin kauan kuin toisella on kotona asuvia lapsia, mutta jos teillä oli selkeä diili että muutatte yhteen mutta et ota roolia lasten elämässä, niin minusta siitä on oikeus pitää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on se, että olemme toisillemme sopivia ja parisuhteessamme vastuut ja joustamiset ovat tasapainossa, myös lasten suhteen jako oli sovittu. Mies etsi nimenomaan naista joka ei halua enää lapsia.
Minusta lasten meillä olon aika on kuitenkin aika vähäinen: 2 yötä kahdesta viikosta. Koen epäreiluksi ettei se saisi olla omaan aikaani, mielestäni myös lapset ansaitsisivat sen isältään.
-ap
Lapset ovat miehen, eli tietysti hän huolehtii. Mutta parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja, joten olisiko mahdotonta, että myös kotona ollessa osallistuisit jonkin verran? Ei sen tarvitse olla hoitovastuuta, eikä mies sitä sinulta voi vaatia, mutta tekisitte kaikki kerran päivässä jotain yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että olemme toisillemme sopivia ja parisuhteessamme vastuut ja joustamiset ovat tasapainossa, myös lasten suhteen jako oli sovittu. Mies etsi nimenomaan naista joka ei halua enää lapsia.
Minusta lasten meillä olon aika on kuitenkin aika vähäinen: 2 yötä kahdesta viikosta. Koen epäreiluksi ettei se saisi olla omaan aikaani, mielestäni myös lapset ansaitsisivat sen isältään.-ap
Siinä on syynsä, että miehesi edellinen suhde päätyi eroon. 4 päivää kuukaudessa eikä jaksa nousta ylös klo 6.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat miehen, eli tietysti hän huolehtii. Mutta parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja, joten olisiko mahdotonta, että myös kotona ollessa osallistuisit jonkin verran? Ei sen tarvitse olla hoitovastuuta, eikä mies sitä sinulta voi vaatia, mutta tekisitte kaikki kerran päivässä jotain yhdessä?
Kyllä me teemmekin, esim kesällä uimme, veneilemme ja puistoilemme yhdessä. Mutta ihan tavallisina kotipäivinä vain syömme lounaan ja/tai päivällisen yhdessä. Suoraan sanottuna jos minä osallistuisin enemmän, myös komentaisin enemmän ja siitä ei todennäköisesti seuraisi mitään hyvää.
Minua rasittaa lapsien jatkuva huutaminen ja tappelu ja mikäli minä olisin vastuussa, komentaisin tiukasti lopettamaan sen ja esim ottaisin pelit pois silloin kun he vain tappelevat niiden kanssa. Mies on vain sellainen ”sivusta ihmettelijä” ja lohduttaa toki sitä osapuolta joka itkee milloin mitäkin. Se voi olla myös exän kasvatuskulttuuri ja hyvä jos toimii, minä en jaksaisi edes kuunnella sitä paria päivää pidempään.
Esimerkkinä tämä aamu: tietysti se oli minulle mukava vaihtoehto laittaa makuuhuoneen ovi kiinni kun lapset seitsemän jälkeen alkoivat tapella siitä mitä lastenohjelmaa katsotaan ja alakerrasta kaikui taas toisen parkuminen.
MUTTA minä olisin myös hoitanut tilanteen komentamalla ja laittanut koko töllön pois jos ei sopuratkaisu kelpaa. Mielestäni mies on itse syyllinen omaan kuormittuneisuuteensa kun elää omalla tyylillään sitä hullunmyllyä koko vkonlopun. Se on kuitenkin hänen ja exän kasvatusvalinta, ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka juuri noin. Todellakin parempi kaikille. Meillä muuten sama tilanne, mutta kun itsellä kanssamme kokoaikaisesti asuva saman ikäiien lapsi, oli pakkko puuttua. Ja tästähän ei mitään hyvää ole seurannut.
Me päätettiin miehen kanssa kun alettiin seurustelemaan, että molemmat huolehtii omansa, ja toinen osallistuu sen verran kuin itse haluaa. Mies ei juurikaan hoitanut minun lapseni asioita hänen vielä kotona asuessaan, enkä sitä olettanut. Minä siivosin ja pyykkäsin omani sotkut, ja kuskasin ja rahoitin menot. Jos en millään päässyt, niin mies sitten auttoi, eikä ikinä kitissyt.
Minä en miehen lasten sotkuja siivoa, enkä lähde pelailemaan, koska en pelailemisesta yhtään pidä. Meillä minä pesen pyykit yleensä aina, eli se on minun hommani. Mies hoitaa omat pyykkinsä kuivumisen jälkeen omille paikoilleen, ja myös lastensa pyykit. Kun tämä alkoi unohtumaan, ja kaksi kertaa aiheesta sanottuani en enää lastensa pyykkejä pessyt. Ei siksi etten voisi, vaan siksi että molemmat pitää kiinni sovitusta, muutoin oltaisiin jossain vaiheessa tilanteessa jossa toiselle kasaantuu ylen määrin hommaa, toisne vapaamatkustellessa. Vanhempi lapsista nurisikin jotain, kun ei ole hänen lempivaatettaan pesty. Sanoin että sopii isänsä kanssa kumpi heistä pesee ja mitä pesee, että minulla on kyllä ihan riittävästi hommaa muutenkin. Kyllä se mies sitten alkoi laittamaan lastenkin vaatteet paikoilleen kuivumasta.
Minä olen omani hoitanut, ja yövalvonut, herännyt aamu kuudelta, ja hoitanut ihan kaiken vanhemmuuteen liittyvän oikeastaan yksin sen 18 vuotta. Että minulle on turha valitella väsymystä tai jaksamattomuuttta, ja sillä perusteella hoidattaa lapsensa muilla. Periaatteeni onkin että jokaisella omansa, ja aika aikaansa kutakin. En minäkään sysännyt omaa jälkikasvuani toisten niskoille, enkä ole valmis ottamaan itsekään mitään äitipuolen roolia.
Lasten kanssa meillä on hyvät välit, vaikka isänsä käykin omilla rahoillaan kaupassa lapsille, kuskaa heidät, ja menee peleihin ja harrastuksiin mukaan. Minä tein ne asiat jo omani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua, sillä tuo on ainoa tapa jolla itse voisin ikinä olla "lapsellisen" miehen kanssa. Muistuta miestäsi sopimuksestanne ja pidä pääsi. Ne eivät ole sinun lapsiasi. Voithan sä ehdottaa, että jos mies ei tosiaan jaksa huolehtia omista lapsistaan neljää päivää kuukaudessa, niin ehkä parempi kun ei näkisi niitä ollenkaan. Aika vässykältä kuulostaa.
Lapsettomana on helppoa antaa kasvatusohjeita tai sanoa, että kyllä minä hoitaisin tilanteen aivan toisin. Ei välttämättä hoituisi paremmin kuin miehellekään.
Ensinnäkin miehellä on tunneside lapsiinsaa. Sen vuoksi kohtelee tunteellisemmin ja antaa vapauksia. Myös on ehkä erosta johtuvia syllisyyksiä. Lapset ovat suuren osan äidillään. Mies ei halua pilata yhdessäoloa komentamalla tai olemalla liian tiukka. Kun yhdessäoloaikaa on melko vähän. Riidat ja äänekkyys ovat myös usein normaaleja lapsiperheissä.
Nämä nyt yleisimmät syyt, en puolusta miestä, mutta totean ja tiedän itse kokemuksesta.
Tässä tilanteessa sinun on riskaabelia alkaa komentamaan jos olisit enemmän lasten kanssa. Kun mies ja lasten äiti kasvattavat tällä tavalla sinun ei kannata puuttua.
Vaikka kuinka mielestäsi mies toimii "väärin" lapset ovat kuitenkin hänen.
Mies voi kokea, vaikka olette sopineet näin, että olet välinpitämätön. Tai tvoi tosiaan kaivata sitä, että olisitte enemmän yhdessä kuin vain ruokapöydässä. Keskustelkaa uudestaan ja voisitko kuitenkin "uhrautua" edes joskus tavallisena päivinä olemaan jossain muussakin mukana. Edes jonkin aikaa. Ilman, että alat komentamaan tms.
Saat ja sinulla on oikeus kuitenkin olla suurimman osan rauhassa ja omissa oloissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opin uusperheessä sen, että mietin haluanko olla onnellinen vai oikeassa.
Koska olen onnellinen miehen kanssa ja rakastamme toisiamme niin en puutu hänen kasvatustyyliinsä. Enkä ikinä lasten aikana.
Vaikka kuinka tekisi mieli.
Kyllä juttelemme lapsista ja kaikesta uusperheeseen liittyvästä, mutta rauhassa ja silloin kun lapset eivät ole paikalla.
Minä ymmärrän oikein hyvin toimintasi. Itse yritin tuon tapaista, mutta se ei vaan onnistunut.
Myös meillä mies halusi minut mukaan lapsi-vkl:n touhuihin.
Sain sitten miehen käymään lastensa kanssa pienillä reissuilla, mihin itse en mennyt mukaan ja sai olla lasten kanssa keskenään.
Meillä mies oli eronnut useita vuosia aikasemmin ennen kuin minä tulin mukaan kuvioihin.
Hänen kouluikäiset lapsensa asuivat äidin uuden perheen kanssa monen sadan kilometrin päässä ja tämän vuoksi isä näki heitä muutaman viikon välein.
Ajattelin itse, että isä ei vaan ennä oikein”osannut” olla lastensa kanssa. Itse työskentelen lasten parissa ja sinänsä touhu heidän kanssaan oli tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ottaa lapsellista, käytettyä miestä, kun ihan uusiakin on olemassa.
Teet ihan oikein. Mies vain yrittää vierittää syyllisyyttä sinun niskaasi siitä, ettei itse jaksaisi lapsiaan.
Parisuhde vaatii kompromisseja, mutta ei sinun tarvitse tehdä enempää kompromissejä tämän suhteen. Teet jo paljon, enemmän kuin tarpeeksi. Lapset ovat miehen, jahänen vastuullaan on viihdyttääja kasvattaa heitä. Sinun vastuusi on ainoastaan tukea hätätilanteessa, kun hän ei pysty. Ja aamunukkuminen ei kuulu siihen, että ei pystyisi.
Uusperheellinen, molemmilla omia lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me päätettiin miehen kanssa kun alettiin seurustelemaan, että molemmat huolehtii omansa, ja toinen osallistuu sen verran kuin itse haluaa. Mies ei juurikaan hoitanut minun lapseni asioita hänen vielä kotona asuessaan, enkä sitä olettanut. Minä siivosin ja pyykkäsin omani sotkut, ja kuskasin ja rahoitin menot. Jos en millään päässyt, niin mies sitten auttoi, eikä ikinä kitissyt.
Minä en miehen lasten sotkuja siivoa, enkä lähde pelailemaan, koska en pelailemisesta yhtään pidä. Meillä minä pesen pyykit yleensä aina, eli se on minun hommani. Mies hoitaa omat pyykkinsä kuivumisen jälkeen omille paikoilleen, ja myös lastensa pyykit. Kun tämä alkoi unohtumaan, ja kaksi kertaa aiheesta sanottuani en enää lastensa pyykkejä pessyt. Ei siksi etten voisi, vaan siksi että molemmat pitää kiinni sovitusta, muutoin oltaisiin jossain vaiheessa tilanteessa jossa toiselle kasaantuu ylen määrin hommaa, toisne vapaamatkustellessa. Vanhempi lapsista nurisikin jotain, kun ei ole hänen lempivaatettaan pesty. Sanoin että sopii isänsä kanssa kumpi heistä pesee ja mitä pesee, että minulla on kyllä ihan riittävästi hommaa muutenkin. Kyllä se mies sitten alkoi laittamaan lastenkin vaatteet paikoilleen kuivumasta.
Minä olen omani hoitanut, ja yövalvonut, herännyt aamu kuudelta, ja hoitanut ihan kaiken vanhemmuuteen liittyvän oikeastaan yksin sen 18 vuotta. Että minulle on turha valitella väsymystä tai jaksamattomuuttta, ja sillä perusteella hoidattaa lapsensa muilla. Periaatteeni onkin että jokaisella omansa, ja aika aikaansa kutakin. En minäkään sysännyt omaa jälkikasvuani toisten niskoille, enkä ole valmis ottamaan itsekään mitään äitipuolen roolia.
Lasten kanssa meillä on hyvät välit, vaikka isänsä käykin omilla rahoillaan kaupassa lapsille, kuskaa heidät, ja menee peleihin ja harrastuksiin mukaan. Minä tein ne asiat jo omani kanssa.
Sama täällä. En pese lasten pyykkejä siitä syystä, että huomaisin pian peseväni ne koko ajan.
"Miehen pitää hyväksyä lapset, ne kuuluvat pakettiin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1111111111"
t. jokainen nainen jolla lapseton miesystävä.
naisilla on aina kahdet rattaat joka asiassa ajossa
Miksi molempien pitäisi nousta kuudelta? Sehän on vaan hyvä, että edes toinen saa nukkua. Vai meinaako mies, että nousisitte vuorotellen? Oletko muistuttanut miestä teidän ihan selvästä diilistä? Mitä mies on vastannut?
Siis isä näkee lapsiaan muutaman päivän kuukaudessa, eikä edes silloin jaksa olla heidän kanssaan? Ihme luuseri. Ja aivan selvää, miksi edellinen liitto on päättynyt. Yrittää nyt saada seuraavan akankin hoitamaan akkojen hommia. Kunnon voittaja. Itse en katselisi koko äijää.
Joo kyllä se näin on, että tänään asiasta täytyy puhua kunhan lapset lähtevät. Olen täällä makuuhuoneessa taas kuunnellut alakerrasta pari tuntia huutoa ja kiljumista, aivan varmasti on miehellä rankkaa kun on sadepäivä kyseessä, mutta näin on hänen kakkunsa ja hän on kasvatuslinjansa valinnut.
En aijo tänään illalla kuulla rutinaa siitä miten väsynyt hän on eikä minusta ole ollut mitään tukea. Aijon puhua auki myös tämän oman puoleni.
Joillekin edellisille kommentoijille: en ole väittänyt olevani ”vuoden vanhempi” joka osaisi hoitaa kaiken. Juuri siksihän haluankin pysyä sivussa. En halua lapsiperhe-elämää ja minut on kasvatettu tiukemmassa kurissa kuin nykylapset, eikä minun tarvitse ymmärtää sitä että aikuisten täytyisi nykypäivänä kuunnella aamusta iltaan sirkusta vain siksi että minulla itselläni ei ole lapsia. En puutu koska tiedän ettei se ole minun asiani, mutta en myöskään altista sille itseäni.
Ja ennen kaikkea: me olemme alunperinkin sopineet että minä olen sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se näin on, että tänään asiasta täytyy puhua kunhan lapset lähtevät. Olen täällä makuuhuoneessa taas kuunnellut alakerrasta pari tuntia huutoa ja kiljumista, aivan varmasti on miehellä rankkaa kun on sadepäivä kyseessä, mutta näin on hänen kakkunsa ja hän on kasvatuslinjansa valinnut.
En aijo tänään illalla kuulla rutinaa siitä miten väsynyt hän on eikä minusta ole ollut mitään tukea. Aijon puhua auki myös tämän oman puoleni.Joillekin edellisille kommentoijille: en ole väittänyt olevani ”vuoden vanhempi” joka osaisi hoitaa kaiken. Juuri siksihän haluankin pysyä sivussa. En halua lapsiperhe-elämää ja minut on kasvatettu tiukemmassa kurissa kuin nykylapset, eikä minun tarvitse ymmärtää sitä että aikuisten täytyisi nykypäivänä kuunnella aamusta iltaan sirkusta vain siksi että minulla itselläni ei ole lapsia. En puutu koska tiedän ettei se ole minun asiani, mutta en myöskään altista sille itseäni.
Ja ennen kaikkea: me olemme alunperinkin sopineet että minä olen sivussa.
Tuohon sopimukseen sinun tulee vedota.
Ymmärrän pointtisi, mutta toisaalta parisuhde on kompromisseja ja toisen auttamista ja tukemista. Jokainen itse valitsee, kuinka paljon on valmis joustamaan ja kenties tulemaan ulos omalta mukavuusalueeltaan parisuhteen, ja puolison vuoksi. Jos et ole valmis puolisoasi auttamaan lasten kanssa, kerrot sen hänelle. Jos hän vaatii kumppaniltaan osallistumista, sinä et ole hänelle sopiva puoliso. So simple.