Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Niin kyllästynyt siihen, että elämä aina lopulta leviää käsiin oman ADHD:n takia
30.08.2020 |
Ei muuta. Miten paljon ikinä yrittääkään, aina menee pieleen. Vaikka sitoutuu hoitoon ja tekee joka päivä töitä aamusta iltaan sen eteen, että selviäisi elämästä kunnialla. Vaikka tekee listoja, yrittää muistaa, käyttää kalenteria, luo ja noudattaa rutiineja. Vaikka laittaa kaikki laskut suoraveloitukseen, niin aina tulee se päivä että tulee virallinen kirje jossa todetaan ankarasti, että ”koska et ole hoitanut asiaa päivämäärään xy mennessä, seuraavat toimenpiteet on pantu täytäntöön”. Että takaisin lähtöruutuun, mihin tiikeri raidoistaan pääsee. Hulttio mikä hulttio. Joskus vaan tuntuu, että olisi parempi jos en olisi ollenkaan.
Eniten satuttaa kun tuo ihana lapsi on vielä niin pieni ja luottava ja luulee, että hänellä on hyvä äiti. Todellisuudessa aiheutan vain kärsimystä läheisilleni.
Muita samanlaisia?
Kommentit (8)
Se vaan on niin uskomattoman syvältä, kun puoliso yhtäkkiä ilmoittaa, että hän on nyt puoli vuotta huolehtinut tietyistä kotitöistä yksin, on vaan testannut että huomaanko ja teenkö asialle jotain ennen hänen asettamaansa takarajaa. Kun on luullut, että kaikki on hyvin. Kun tietää, että puoliso on oikeassa ja luultavasti kohta entinen. Yhtenä päivänä luulet ihmeen kautta eläväsi normaalia onnellista elämää ja seuraavana taas pudotus syvälle kuiluun alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista. Mun tuntemani Adhd:t vaikuttaa pärjäävän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Mun tuntemani Adhd:t vaikuttaa pärjäävän hyvin.
sehän riippuu millainen adhd kyseessä, ja onko tarvetta edes lääkkeille tai muille tukitoimille.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Mun tuntemani Adhd:t vaikuttaa pärjäävän hyvin.
Ne onkin niitä, jotka syövät lääkkeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas yksi päävikainen mennyt lisääntymään. Haluat sitten siirtää tämän elämä ihanuuden lapsellesi? Voimakkaasti perinnöllinen. Ei taida kauaa pieni lapsi olla enää "ihana".
Tällein ot, toisen polven diagnosoiduilla adhd-lapsilla on kyllä yleensä helpompaa kuin vanhemmillaan. Nykyään apua saa varhain, niin toimintaterapiaa kuin lääkitystä yms, että ei tarvitse käydä läpi sitä nöyryyttämistä, epäonnistumista ja itsetunnon murenemista, mikä on ollut aikaisempien sukupolvien osana. Kun moni tosiaan kulkee elämänsä ilman diagnoosia ja alisuoriutuu. Ei ihme, sen huomaa millainen stigma ja viha aiheeseen liittyy.
Alue: Aihe vapaa
Täällä! Minulla ei ole edes diagnoosia.