Nuukat isovanhemmat

Olivat nuukia jo omassa lapsuudessani. Kodin kalusteita ei uusittu juuri ikinä, tai jos uusittiin, luonnollisesti ostettiin ne kaikista halvimmat. Keittiön pöytä ja sohva uusittiin kerran, muita kalusteita ei uusittu koskaan. Oma sänkyni oli jonkun serkkuni vanha 70-luvulta.
Kun tietokoneet tulivat, meillä ei edes puhuttu sellaisen hankkimisesta. Äitini haaveili hartaasti leipäkoneesta ainakin 10 vuotta, koskaan sitä ei hankittu. Nyt kun itselläni on lapsia, lapset saavat lahjaksi(jos ylipäätään saavat lahjaa) minun vanhoja ja hyvin elähtäneitä lelujani, osa on ollut jopa likaisia. Likakin on peräisin jostain 80-90 luvulta.
Mistäköhän tällainen nuukuus voi johtua? Raha ei voi olla syynä, sillä vaikka vanhempani eivät varakkaita olleetkaan, niin jonkun leipäkoneen tai tietokoneen hankinta ei kuitenkaan olisi ollut rahallisesti ongelma, kun molemmat vanhempani kävivät töissä, ja ihan hyvät työpaikat oli.