Miten/milloin kertoa lapselle, ettei isä olekaan isä?

Nro 10 täällä: kirja odottaa kirjahyllyssä kyselyitä, eipä ole vielä tullut :)

Tuo ap:n tilanne on kyllä aika paljon erilaisempi/monimutkaisempi kuin normilisääntyminen.

Edelleen mietin, että miksi lapselle pitäisi kertoa juuri nyt, eikä sitten kun häntä itseään seuraavan kerran kiinnostaa asia?!

Minusta siinä ei ole mitään ihmeeellisä, että lisääntymisestä/seksistä ym kuulee ekaa kertaa vasta kavereilta. Niin mullekin kävi, mutta kun kuulin kavereilta, otin asian puheeksi äitini kanssa, kävimme asiat läpi ja niin ne tulivat selväksi ihan joka suunnalta.Lopputulos sama.

Mikset ole jo kertonut? Minusta tuo olisi pitänyt kertoa lapselle alusta saakka. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:20"]

Mikset ole jo kertonut? Minusta tuo olisi pitänyt kertoa lapselle alusta saakka. 

[/quote]

Ei ole oma lapseni vaan mieheni ja hänen eksänsä. Itse en tuollaiseen olisi lähtenytkään, mieskin tuntee olevansa vähän puun ja kuoren välissä kun "valehtelee" lapselle. Hän siis haluaisi kertoa lapselle, mutta ei tiedä milloin. Josko täältä saisi hyviä neuvoja.

Kyllä se kannattaisi jo kertoa, lapselle varmaan riittää ihan yksinkertaine selitys, kysyy sitten myöhemmin lisää jos haluaa. Tiedän muutaman tapauksen jossa se kertominen jätettiin  teini-ikään ja yhdelle kerrottiin vasta aikuisena, oli tosi huono juttu ja aiheuttivat aika paljon hämminkiä ja vaikeuksiakin. Alusta asti on kerrottava se on vanhemman velvollisuus.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:23"]

Kyllä se kannattaisi jo kertoa, lapselle varmaan riittää ihan yksinkertaine selitys, kysyy sitten myöhemmin lisää jos haluaa. Tiedän muutaman tapauksen jossa se kertominen jätettiin  teini-ikään ja yhdelle kerrottiin vasta aikuisena, oli tosi huono juttu ja aiheuttivat aika paljon hämminkiä ja vaikeuksiakin. Alusta asti on kerrottava se on vanhemman velvollisuus.

[/quote]

Näin minäkin ajattelen, ettei missään nimessä saisi jättää sinne teini-ikään. Siitähän voi seurata vaikka mitä, kun oma identiteetti tavallaan katoaa.

Mutta miten? Mikä se yksinkertainen selitys on? 5v on kuitenkin jo tosi skarppi, kyselee paljon kaikkea eikä niele mitään ihan lapsellisia selityksiä. Mikä tahansa selitys tulee synnyttämään runsaasti lisäkysymyksiä. Mitä tuon ikäiselle tai vähän vanhemmalle lapselle voi kertoa?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:23"]

Kyllä se kannattaisi jo kertoa, lapselle varmaan riittää ihan yksinkertaine selitys, kysyy sitten myöhemmin lisää jos haluaa. Tiedän muutaman tapauksen jossa se kertominen jätettiin  teini-ikään ja yhdelle kerrottiin vasta aikuisena, oli tosi huono juttu ja aiheuttivat aika paljon hämminkiä ja vaikeuksiakin. Alusta asti on kerrottava se on vanhemman velvollisuus.

[/quote]

Apua. Ois kyllä ihan hirveetä kuulla aikuisena , et isä ei oiskaan isä! Hirveetä :( 

No se vaikuttaa aika paljon, että mikä tarina on kokonaisuudessaan. Missä hänen oikea isänsä on? 5-vuotiaalle ei yleensä voi/kannata välttämättä kertoa ihan koko totuutta/koko tarinaa, vaan tuoda siihen vuosien myötä pikku-hiljaa lisää tietoa tai kun lapsi alkaa kysellä. (Neuvolasta voi myös kysellä ohjeita näihin asioihin.)

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:20"]

Mikset ole jo kertonut? Minusta tuo olisi pitänyt kertoa lapselle alusta saakka. 

[/quote]

Ei ole oma lapseni vaan mieheni ja hänen eksänsä. Itse en tuollaiseen olisi lähtenytkään, mieskin tuntee olevansa vähän puun ja kuoren välissä kun "valehtelee" lapselle. Hän siis haluaisi kertoa lapselle, mutta ei tiedä milloin. Josko täältä saisi hyviä neuvoja.

[/quote]

En nyt tajunnut. Lapsi ei ole sinun, vaan miehen mutta mieskään ei ole lapsen oikea isä? Mitvit?

8, siis lapsi on miehen eksän ja mieheni on ollut hänelle vauvasta asti isänä :) Ei sen kummempaa.

Lapsen oikea isä ei ole missään kuvioissa ollut koskaan, häntä ei ole tunnustettu edes paperille. Mies ja ex alkoivat seurustella raskausaikana ja siten miehestä tuli luontevasti lapselle isä.

Miten tällainen asia otetaan ylipäätään puheeksi lapsen kanssa? Hei Jenna, olisi yksi juttu, sinulla on kaksi isää joista toista et ole koskaan nähnyt ja toinen on tämä sinun tuntemasi isä tässä?

Tuossa tilanteessa minä antaisin olla niinkuin asia on. Jos/kun lapsen kanssa tulee puhetta jossain yhteydessä syvällisemmin noista isäasioista, niin sitten voisi sanoa niin kuin asia on, että biologinen isä on muualla. Tuon ikäiselle miehesi on kuitenkin "isä" ihan sama miten asia todellisuudessa on mennyt jne. Lapsi ei voi ymmärtää että joku hänet siittänyt on tuolla jossain. Kouluiässä minä ehkä ottaisin asian puheeksi. Ennen murrosikää kuitenkin.

Jonkin aihetta käsittelevän kirjan tai elokuvan jälkipuintina voisi olla hyvä ottaa asia puheeksi: 

Hei Jenna, muistatko, kun siinä elokuvassa/ kirjassa oli poika, jolla oli kaksi isää? Oikeastaan sinullakin on samalla tavalla. Sinulla on tämä isä, ja sitten on toinen isä, joka on sinun biologinen Ville-isä. Sinun äitisi sai Ville-isältä siemenen, josta sinä kasvoit sitten äidin mahassa. Tämä Jukka-isä on ihan yhtä paljon sinun isäsi vaikka ei olekaan antanut siementä sinun äidillesi vaan tämä toinen (Ville). 

jne. 

Saa kopioida ja muokata ideaa itselleen sopivaksi. :)

Tsemppiä!

10 jatkaa: oletko sinä lapselle äitipuoli? Eli onko hän kuitenkin biologiseen äitiinsä yhteydessä?

Biologinen isyys alkaa merkata lapselle jotain vasta murrosiässä, kun näitä asioita pohditaan. (<- Siis koska isä ei ole lapselle läsnä/tiedossa.)

Numerolle 11: 5-vuotias ei voi tuollaista selitystä käsittää, eli odottaa kannattaa.

Olen lapsen äitipuoli. Asia on ollut pinnalla siksikin, että meille on miehen kanssa syntynyt yhteinen lapsi. Voisikohan sitä kautta avata tätä asiaa jotenkin? Nuo vauvansiemenjutut ei oikein tunnu oikeilta, eihän 5-vuotias edes tiedä miten vauvat saavat alkunsa. Sen tietää tietysti, että mahasta ne tulee mutta ei sitä miten ne sinne päätyvät, biologia on ihan hepreaa.

Ehkä kannattaisi suosiolla odottaa muutama vuosi? Vaikka toisaalta tuntuu, että mitä kauemmin odottaa sen vaikeampaa kertomisesta tulee.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:42"]

Numerolle 11: 5-vuotias ei voi tuollaista selitystä käsittää, eli odottaa kannattaa.

[/quote]

Numero 11 on valmentanut omat lapsensa ymmärtämään lisääntymisen salat noin 5-vuotiaana ja oikein hyvin ovat ymmärtäneet. Tukena lisääntymisen saloihin oli väestoliiton video, jossa kerrottiin seikkaperäisesti se, kuinka isä antaa siemenen äidille ja siitä tulee vauva. Tämän tietämyksen pohjalta kehitin tarinani Jennan kahdesta isästä. 

Huomasit varmaan myös lisäykseni, että juttua saa muokata niin paljon kuin haluaa. 

Jos sinun lapsesi eivät vielä tiedä, mistä lapset tulevat, sinulle tulee kiire kertoa asia totuudenmukaisesti ennen kuin ne tulevat neuvomaan sinua. :D

Ja vielä jatkoa lisääntymisasioihin. 

Tämä tuli ajankohtaiseksi silloin, kun rupesin odottamaan toista lastani. Esikoinen halusi tietää, mistä vauvat tulevat. Ap, teilläkin olisi ollut oiva tilaisuus kertoa lasten alkuperä silloin, kun odotit omaa vauvaasi. Vaikka eihän sen kertominen ole vieläkään liian myöhäistä. 

11 (ja 15)

Maksaako miehesi elatusmaksuja? Ei ole adoptoinut lasta eikä lapsi tule perimään tätä isää?

Jossain vaiheessa mm. näiden asioiden takia tämä asia tulee lapselle avata.

Ja tietysti myös normaalien geeniperimäjuttujen takia.

Ja totuuden.

Nro 10 jatkaa:

miehesi on lapselle isä kirjaimellisesti vielä monta vuotta, vaikka miten selittäisitte asian hänelle! Ei pysty ymmärtämään kokonaisuutta: mikä on isän ja "isän" ero vaikka kuinka vääntäisitte rautalangasta. Eli mikä kiire teillä on kertoa? Varmasti lapsi ottaa asian tavalla tai toisella esille lähivuosina/-aikoina, ja sitten on hyvä hetki kertoa. En oikein ymmärrä, että miksi hänelle pitäisi kertoa nyt? Siksikö, että asian ottamisen esille myöhemmin pelottaa teitä (uskotte että se on vaikeampaa sitten) ? MITÄ (tuonikäinen) LAPSI HYÖTYY siitä että kertoisitte hänelle nyt heti? Luultavasti muutenkin unohtaisi selityksen aika piakkoin ja olisitte sitten kertaamassa juttua vaikka sen hänelle esittäsittekin.

Lapsille on hyvä kertoa hyvissä ajoin, miten he saavat alkunsa. Olen lukenut omille lapsilleni tarinoita, miten vauvat syntyvät ja siitä on ollut luontevaa jatkaa, miten he ovat saaneet alkunsa. Myös hyviä valistufilmejä voi näyttää lapsille. Lainasimme kirjastosta jonkun kivan piirretyn. Oma 5-vuotias poikani halusi katsoa filmin monta kertaa perätysten ensin minun kanssani monta kertaa ja sen jälkeen yksin. Ja välillä aina juteltiin asiasta. Lapsilleni on ollut täysin luonnollista, että isällä on siemen ja äidillä on muna, joista tulee vauva äidin kohtuun kasvamaan ennen kuin hän syntyy. 

Mielestäni on parempi, että vanhemmat huolehtivat elämän perusasioista kertomisen, ettei käy niin kuin minulle. Olin varmaankin jo 4-luokkalainen, kun luokkakaverini valisti minua, miten vauvat saavat alkunsa omalla epätarkalla ja lapsenomaisella tavallaan. 

Pidän tärkeänä, että lapsille puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ei pidä myöskään väheksyä lasten omaksumiskykyä. Täälläkin epäiltiin, etteivät lapset ymmärrä lisääntymistarinaa, koska se on liian vaikea. Jos minun ja 11:n lapset ovat ymmärtäneet nämä asiat, varmaan myös teidän lapsenne ymmärtävät. Kannattaa kokeilla. Voi olla, että yllätytte iloisesti. :) Varatkaa kuitenkin vaikkapa kirja tueksenne, jos epäilette omia kertojan taitojanne. 

Juridinen isä on olemassa,niin lapsi perii tämän juridisen isän. Eikö ole tämän juridisen isän oma asia,kertooko vai eikö milloinkaan? Koska pitäisi vaatia isyyden kumoamista,dna- testin jälkeen,josta käynnistyy isyyden selvittäminen.

Täällä tilanne: kumpikin lapsi aikoinaan tunnustettu. Viime keväänä toinen lapsista kävi ns ihan puskista kysymään yli 30 v iässä,oikean isänsä nimeä.

Kehotin aloittamaan dna- testistä. Ihmettelen ettei asiaa ole jo aikanaan hänelle tämä ainut ja oikea isä selvittänyt,vaan ilmeisesti on saanut väärää tietoa.

Eipä ole kuulunut mitään,mitä se testi toi ilmi. Itse tiedän mitä siinä on ilmennyt,jos tehty,koska muita vaihtoehtoja ei asiassa edes ole ollut. Lähinnä se kummastutti,miksi edes olisi tunnustanut,tarkka ja säntillinen,kenenkään vieraan lasta. Sitoohan se,juridisesti lapseen,kunnes asiaa ruvetaan varman( dna- tiedon) pohjalta selvittämään.