Onko jollain (muullakin) mies, joka ei haluaisi vaimonsa menevän töihin?
Hirveän kätevää, että olen kotona ja voin päivän aikana tehdä kaikki kotityöt, tehdä ruoan ja katsoa lasten läksyt. On omaa aikaa päivällä, joten illalla voidaan olla koko perhe keskenään. Näin mies ajattelee.
Meillä kolme lasta, 14v, 12v ja 10v. Minua ei siis tarvita kotona, mutta tänne olen jäänyt. En ole koskaan ollut töissä.
Mietin, mitä elämästä tulisi, jos menisinkin töihin. Mitä hyötyä siitä olisi, mitä haittaa.
Muuten elämä on mukavaa näinkin, mutta mitäs sitten, kun mies jättää tai kuolee?
Kommentit (17)
Aika harvinaista tänä päivänä tuollainen, mutta jos se on kummallekin ok, niin mikäs siinä. Itse kyllä ajattelisin, että omalle omanarvontunteelle tekisi hyvää, että olisi jokin duuni, edes osa-aikainen. Onko sulla jokin koulutus kuitenkin? Ala opiskella vaikka päivisin jotain kiinnostavaa alaa. Olettehan naimisissa? Jos tulisi ero tai mies kuolisi, avioliitto suojaisi sua niin, ettet jäisi puille paljaille.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 13:23"]
Aika harvinaista tänä päivänä tuollainen, mutta jos se on kummallekin ok, niin mikäs siinä. Itse kyllä ajattelisin, että omalle omanarvontunteelle tekisi hyvää, että olisi jokin duuni, edes osa-aikainen. Onko sulla jokin koulutus kuitenkin? Ala opiskella vaikka päivisin jotain kiinnostavaa alaa. Olettehan naimisissa? Jos tulisi ero tai mies kuolisi, avioliitto suojaisi sua niin, ettet jäisi puille paljaille.
[/quote]
Olen naimisissa. Enkä nyt tosissaan pelkää mitään jättämistä, olen onnellinen ja meillä on loistava parisuhde. Osittain siksi mies haluaakin, että olen kotona - on aikaa toisillemme, kun ei illat mene töistä palautumiseen ja kotitöihin.
Minulla on hyvä koulutus, mutta alalta, jossa pitäisi jatkuvasti kouluttautua. Työvälineet ja -ohjelmat muuttuvat, alan olla jo vähän out kaikesta.
Saan aikani kulumaan, mutta välillä tulee hetkiä, jolloin olisin mieluummin joku minä itse kuin jonkun vaimo tai joidenkin äiti. Kaikilla on joku titteli ja identiteetti, minulla se ehkä vähän on hukassa, siksi näitä mietinkin.
ap
Meilläkään mies ei olisi halunnut ollenkaan että olisin mennyt opiskelemaan ja töihin. Hänestä oli hyvä järjestely että olin kotona ja hoisin kaikki kotityöt ja lapsiin liittyvät asiat. Ja minustakin se oli, niin kauan kun lapset oli pieniä, mutta sitten kun tulivat isommaksi ja menivät kouluun, alkoi kotona kaupunkiasunnossa oleilu kyllästyttää ja kaipasin työelämää.
En minä sitä pelkäisi että mitä jos tulee ero jne. Kyllähän sitä aina ihminen pärjää, eikä kotonaolo tee ihmistä totaaliavuttomaksi. Itse en ainakaan olisi mennyt jonkun yksinjäämispelon takia, mutta menin siksi että kaipasin itse haasteita sitten kun pienten lasten hoito ei enää täyttänyt elämää.
Oma äitini on muuten ollut koko ikänsä kotirouva, ja on ollut hyvin tyytyväinen. Asiaa on helpottanut se, että ovat varsin varakkaita, joten kotirouvailu on ollut melkoista luksusmenoa: matkoja, harrastuksia, shoppailua jne.
Mulle tuo olisi ihan kamala ajatus. Vaikka olenkin parisuhteessa, mulle on tärkeä tuntea, että tulen omillanikin toimeen enkä ole miehestä riippuvainen. Ja elämänpiiri tuppaa kotona olemaan kovin pieni ja ahdistava. Mutta tämä on mun ajatusmaailmani ja ymmärrän, että meitä on monenlaisia.
Mun mies sanoi pari päivää sitten, että hänen mielestään aika, jolloin olin kotirouvana (hain satunnaisesti jotain alani töitä, asuimme siis ulkomailla) oli tavallaan kaikkein onnellisinta aikaamme yhdessä.
Ensi vuonna tilanne menee toisin päin, eli minä lähden komennukselle ja mies mukaan.
Menisin töihin jo oman terveydenkin vuoksi, on tutkittu, että esim. moni muistisairaus iskee herkemmin sellaisiin ihmisiin jotkai eivät ns. "käytä aivojaan". Ja kotona olemista ei voi verrata siihen että tekisi että tekisi ns. vaativaa työtä, toki jos työ on hyvin "likuhihnamaista" ei siitä sen kummempaa hyötyä ole.
Ja täsmennän sen verran, että toki muistisairaus iskee niihin joihin se iskee eikä sille mitään voi. Mutta jos on ns. haastanut/käyttänyt paljon aivojaan, aivot pystyvät paikkaamaan asioita (tekemään nk. uusia polkuja) paljon paremmin mitä sellaiset aivot joita on "käytetty vähemmän", joten ensin mainituilla sairaus etenee hitaammin.
No meillä mies tykkäisi myös, että jäisin kotiin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska yhden palkalla emme elä millään tai sitten kulutus menisi minimiin eli emme ostaisi kuin ruokaa ja vaatteita. Ei leffassa käyntiä tms. Ei ole kyllä sen arvoista.
Itse en myöskään innostu ajatuksesta vaikka rahaa tuohon olisikin. Tykkään työstäni vaikka ei mitään haastavaa olekaan.
Meillä tulis kyllä ero, jos mies vaatisi, että jäisin kotiin.
T: 6
Ap valvooko miehesi muutenkin tekemisiäsi. Saisitko yksin käydä esim kaupassa, harrastuksissa? Vaikka olla vkonlopun poissa jonkun eri paikkakunnalla asuvan tyttökaverin luona?
No varmaan melkein kaikilla, mutta harvempi uskaltaa kertoa toiveensa ääneen.
mun mies olisi pakottanut mut töihin heti äitiysloman päätyttyä..ilmeisesti siksi, etten eläisi hänen rahoillaan..meninkin kyllä osa-aikaisesti ja ihan omasta tahdosta vähän myöhemmin. mutta ei se silti kivalta tuntunut..
Mun on pakko lisätä, vaikka en ap olekaan, että ei kaikkien kotiäitien taustalla ole mustasukkainen mies. Esim. mun mies ei ole varmaan ollut musta edes koskaan mustasukkainen, ei ole sen luontoinen. On sitä mieltä, että jos rakastaa, niin ei edes ajattele muita, joten ei edes osaa kuvitella mua pettämässä.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:05"]
mun mies olisi pakottanut mut töihin heti äitiysloman päätyttyä..ilmeisesti siksi, etten eläisi hänen rahoillaan..meninkin kyllä osa-aikaisesti ja ihan omasta tahdosta vähän myöhemmin. mutta ei se silti kivalta tuntunut..
[/quote]
Haha meillä myös näin, heti töihin kun kykenen sillä hän ei halua elättää. =)
Pidä puolesi ja mene töihin, jos työtä saat. Kotona ollessa eläkkeesi ei kartu vai maksaako miehesi sinulle ns, ostoeläkettä. Eläkkeesi jää nyt jo melko alhaiseksi, jos olet ollut koko lasten syntymän jälkeisen ajan kotona. Suomessahan ei kotityötä arvosteta mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:05"]
mun mies olisi pakottanut mut töihin heti äitiysloman päätyttyä..ilmeisesti siksi, etten eläisi hänen rahoillaan..meninkin kyllä osa-aikaisesti ja ihan omasta tahdosta vähän myöhemmin. mutta ei se silti kivalta tuntunut..
[/quote]
Haha meillä myös näin, heti töihin kun kykenen sillä hän ei halua elättää. =)
[/quote]
No eiköhän nämä suuntaan tai toiseen pakottajat ole ääripäitä. Suuren enemmistön mielestä lienee ok toisen vanhemmista olla kotona jos on alle 3-vuotiaita lapsia, mutta ei loppuikäänsä (harvemmin Suomessa taloudellisesti mahdollistakaan).
Ap: kuulostaa siltä, että sun kannattaisi lähteä töihin. Esim. mun anoppi katuu nyt, että on ollut ikänsä kotona (ei pienten lasten kanssa oloa, mutta sitä, ettei koskaan enää päässyt/mennyt töihin, ja nyt kun lapset aikuisia hän kokee, ettei hänellä ole ns. mitään omaa, sosiaaliset kontaktitkin ovat jääneet harvoiksi ja talous huolestuttaa).
Minua kyllä mietityttäisi eläkeasiat, vai oletteko turvanneet taloudellisen puolen jotenkin, jos/kun miehesi kuolee?
Mun nuorin on 11 v. ja kotona olen. Viihdyn hyvin, välillä tulee kausia, kun ei meinaa mikään kiinnostaa ja vain oleilen, mutta menevät nopeasti ohitse.
Oletko naimisissa? Sittenhän omaisuus jaetaan puoliksi, kummassakin tapauksessa eikä Suomessa ketään ole nälkään kuollut.