Lue keskustelun säännöt.
Kyvyttömyys vaikuttaa omaan elämäänsä
28.08.2020 |
Mistä revitte jaksamista te, jotka olette syntyneet epäonnisten tähtien alla? Olen vauvasta saakka ollut toisten ihmisten nyrkkeilysäkki ja heittopussi, ja vaikka olen aikuisiällä tehnyt kaikkeni että pääsisin uhrin roolistani eroon, mikään ei tuota tulosta. Varhaislapsuuden kokemusten takia sairastuin mielenterveydellisesti ja jouduin luopumaan opiskeluista sekä tulevasta työelämästä; myöhemmin kun luulin että vointini alkaisi parantua, uskalsin hankkiutua raskaaksi, mutta sainkin väkivaltaisen, autistisen lapsen; vointini romahti pitkästä aikaa ja yritin itsemurhaa, mutten päässyt hoitoon koska kuulemma äitinä "pitää vaan pärjätä"; sairastuin lisää ja olen nyt pysyvästi eläkkeellä mielenterveyssyistä.
Koko tämän ajan olen mielestäni yrittänyt olla fiksu aikuinen, ja olen mm. pitänyt luottotietoni kunnossa, en ole koskenut päihteisiin tai jättänyt lääkkeitäni syömättä. Kun vointini vielä salli sen, harkitsin opiskelemista ja hain osapäivätöitä. Lopputulos on kaikesta huolimatta kuitenkin se, että olen 36-vuotias, saan minimieläkettä enkä ole elämäni aikana päässyt tekemään oikeastaan mitään, mitä olisin joskus halunnut. Asun huonolla alueella päihdeongelmaisten, häiriköivien naapureiden seurana.
Mietin usein, mitä olisin voinut tehdä toisin, mutten keksi mitään. En valinnut perhettä, johon synnyin; en valinnut koulukiusaamista; lastani yritin auttaa kunnes en enää jaksanut itse edes elää. Listaan näitä juttuja tässä, koska usein saa lukea siitä miten "kaikki on omasta asenteesta kiinni" ja että aina on kuulemma mahdollista parantaa tilannettaan. En kuitenkaan itse keksi, miten olisin voinut tehdä toisin.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Asuuko lapsesi kotona?
Ei asu enää. Oman ja minunkin turvallisuuden takia muutti hoitolaitokseen joitakin vuosia sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko lapsesi kotona?
Ei asu enää. Oman ja minunkin turvallisuuden takia muutti hoitolaitokseen joitakin vuosia sitten.
Ap
No sitten ei ole mitään lisättävää. Olet antanut lapsesi laitokseen ja valitat elämästäsi. Elät helppoa elämää ilman lasta ja lapsi kärsii laitoksessa. Että jotkut kehtaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuuko lapsesi kotona?
Ei asu enää. Oman ja minunkin turvallisuuden takia muutti hoitolaitokseen joitakin vuosia sitten.
Ap
No sitten ei ole mitään lisättävää. Olet antanut lapsesi laitokseen ja valitat elämästäsi. Elät helppoa elämää ilman lasta ja lapsi kärsii laitoksessa. Että jotkut kehtaavat.
"Että jotkut kehtaavat". Katso peiliin. Itse valitat ap:lle, joka on tehnyt parhaansa erityislapsensa kanssa. On erittäin ymmärrettävää, ettei vakavista mt-ongelmista kärsivä pysty selviytymään haastavan lapsen kanssa, kun siitä ei aina selviydy kaikki "terveetkään" . Ap teki siinä asiassa rakkauden teon kun antoi lapsensa laitokseen.
Toivon todella, ettet ap koe syyllisyyttä tämänkaltaisten m*lkkujen viestien vuoksi! Lopulta tämäkin viesti johon vastasin, kertoo vain kirjoittajansa omasta empatiakyvyttömyydestä ja tyhmyydestä.
-Eri
Heti kerrot yhdestä valinnasta, jonka olisit voinut tehdä toisin: teit lapsen, vaikka sinulla ei ole koulutusta, työkokemusta, työpaikkaa jne. Eli tilanteeseen, mihin vastuullinen aikuinen ei lasta tee.
No, nyt olet päässyt siitä eroon. Jos olet pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, saat tehdä mitä lystäät. Esimerkiksi opiskella jonkin ammatin. Ei ole vielä liian myöhäistä: itse olen sinua viisi vuotta vanhempi, ollut yli 10 vuotta pois työelämästä mielenterveysongelmien takia ja nyt kouluttautumassa uudelleen.
Asuuko lapsesi kotona?