Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan, miksi sinä olet juuri sinä?
22.09.2013 |
siis että miksi sinä olet syntynyt sinuksi, etkä naapurin villeksi. Koetko oikeudenmukaiseksi sen, että olet syntynyt itseksesi etkä keneksikään muuksi?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt kukaan muu paitsi jälleensyntymiseen uskovat ajattele, että olisi jotenkin oikeudenmukaista, kuka syntyy keneksikin?
Sattuman kauppaa, tietenkin.
En, mutta kyllä vituttas olla naapurin Maija. Sen ukolla on tosi nysä. Kerran koitin ja se sai riittää.
En, mutta kyllä vituttas olla naapurin Maija. Sen ukolla on tosi nysä. Kerran koitin ja se sai riittää.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 07:32"]
En, mutta kyllä vituttas olla naapurin Maija. Sen ukolla on tosi nysä. Kerran koitin ja se sai riittää.
[/quote]
Kerran kuulin, että Ypäjällä olisi joku sinua hauskempi ihminen, mutta taisi olla kuulopuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se pohdinta johda mihinkään. Näin on, kuin on ylhäältä määrätty. Tai voi sitä ihan rauhassa kutsua kohtaloksikin, maailmankatsomuksesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin hedelmätöntä pohdintaa. Sama kun yrittäisi jo edesmenneiltä vanhemmilta tentata, miksi he juuri silloin olivat yhdynnässä, kun oli otollinen aika hedelmöitykselle ja minä sain alkuni. Varsinkin kun vanhemmat eivät koskaan avioituneet, vaan luonto vain ajoi tikanpojan puuhun ja kevätilta huumasi pään.
Tämän tyyppiset eksistentiaaliset kysymykset olivat itselläni pinnalla joskus teininä. Silloin jaksoin niitä (ja muita vastaavia kysymyksiä) ihmetellä.
Nykyisin ajattelen oikeastaan niin, että miksi kaikkien asioiden pitäisi olla "oikeudenmukaisia"? Maailma on tällainen, eivätkä asiat aina suju tai tarinat pääty kuten Disneyn sadussa. Mitä vaikutusmahdollisuuksia minulla tai sinulla on ollut syntyä juuri näihin perheisiin, joihin olemme syntyneet? Niinpä.
Toki:
Jos olemme sattuneet syntymään sellaisiin olosuhteisiin, jotka ovat antaneet meille hyvät eväät elämään, ja pärjäämme ja voimme hyvin, saamme olla kiitollisia. Jos emme, joudumme joka tapauksessa kestämään tilanteen ja parhassa tapauksessa pystymme löytämään siitäkin positiivisia puolia. Ainakin niitä arkipäiväisiä ilonaiheita. Todellisuutta muuttavia, suuria ihmeitä kun tapahtuu harvoin.
Kun eriarvoisuus on todellisuutta, on hyvä muistaa, että meillä paremmat kortit saaneilla on erityinen vastuu auttaa muita. Vaikka saatamme tosinaan sivuuttaa tällaiset aiheet banaaleina, toimivat ne hyvänä muistutuksena siitä, että emme ole kukaan valinneet lähtökohtiamme. Vahvemman velvollisuus on auttaa heikompaa, olkoon heikkous tai vahvuus henkistä, fyysistä tai materiaalista. Se on inhimillisyyden perusta.