Lue keskustelun säännöt.
mies suosii omaa sukuaan
21.09.2013 |
Mieheni ei jaksaisi seurustella mun sukulaisten kanssa,on tuppisuu vaikka yleensä sosiaalinen.paljastanut myös mielipiteitä heistä,köyhiä,tyhmiä jne.Mutta hänen sukuaan pitäisi palvoa,istua tuntikausia ja anopin jokaista oikkua totella.tekisi mieli sanoa että tavataan kumpikin omaa sukua yksin kun on vaikeaa.muilla samoja ongelmia?
Kommentit (8)
Vaikuttaa kovin tutulta. Minä olen sukurakas ja tykkäisin olla tekemisissä niin omien kuin miehenkin sukulaisten kanssa. Mies juuri ja juuri sietää omia sukulaisiaan, minun sukulaisia ei siedä lainkaan. Luonteeltaan on melkoisen äksy. En oikein jaksa tuollaista, kun pilaa muidenkin päivän kiukuttelullaan. Lopetan kohta sukuloimisen hänen sukulaisillaan ja käyn lasten kanssa kolmestaan omieni luona. Jätän ukon murjottamaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette kerran pidä kumpikaan toistenne sukulaisista, ehkä tosiaan olisi parempi tavata heitä erikseen. Ihmetyttää vain, miten sitten tulette toistenne kanssa toimeen? Vai oletteko kumpikin adoptoituja?
Jos ette kerran pidä kumpikaan toistenne sukulaisista, ehkä tosiaan olisi parempi tavata heitä erikseen. Ihmetyttää vain, miten sitten tulette toistenne kanssa toimeen? Vai oletteko kumpikin adoptoituja?
Olemme kyllä molemmat eri maata sukujemme kanssa.Miehen suku mielestäni snobia,hän itse ei-paitsi mun sukuni kanssa.Ikuisuuskysymys mikä sukuloinnissa velvollisuusmäärä.ap
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 22:58"]Ikuisuuskysymys mikä sukuloinnissa velvollisuusmäärä.
[/quote]
Nolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en siedä juuri yhtään omaa sukua, liikaa samanmaltaisuutta tai ehkä ennemminkin liian erilaisia, mutta silti rakkaita. miehen sukua siedän hiukan, ehkä siksi että ne ei ole mun verta, niitä en haluaisi nähdä myöskään, mutta miehen mieliksi teen sen. Onneksi nyt kun just ollaan just molempien sukulaisia hiljattain nähty niin saisin olla hetken ihan rauhassa.
Meilläkään mies ei välitä minun sukulaisistani ollenkaan, mutta eipä kyllä juuri omistaankaan, minä taas pääsen hyvin juttuun myös hänen sukulaistensa kanssa. Niinpä minä ja lapset käydään keskenämme niin oman sukuni kuin hänenkin suvun juhlissa (esim. lasten synttärit) ja mies jää kotiin. En selittele hänen puolestaan mitään, selitelköön itse jos haluaa. Näin on ollut jo vuosia ja varmaan vuosia jatkuukin, ihan kiva lähteä liikenteeseen ilman miestäkin. :)
Heh, taitaa olla myös niin, että suosit omaa sukuasi; tasapeli ettenkö sanoisi...