Mistä tiedät, että sinun miehesi on sinulle juuri se oikea?

Hänen seurassaan on niin hyvä olla ja meillä on fyysistä vetovoimaa.

Tämä on klisee, mutta voin olla täysin oma itseni, hyvien ja huonoine puolineni, ja hän samoin, ja silti se toinen on juuri se kenen kanssa haluaa olla.

Hah, noista ei oikeasti tiedä ainakaan ennen kuin lapset ovat syntyneet jne.

Meillä oltu yhdessä 23 vuotta ja nyt tiedän kaiken kokeneena ja voisin allekirjoittaa todella kaiken.

Ensihuumassa kun on niin sokea oikeasti ja katsoo maailmaa niiden vaaleanpunaisten lasien läpi, vaikka sitä ei itse edes tajua kuin vasta aina jälkikäteen...;)

Hyvä kysymys, jouduin miettimään vastausta hetken. Ehkä sen näkee siitä, että olen koko ajan onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni. Olemme olleet yhdessä nyt seitsemisen vuotta ja suhteemme tuntuu koko ajan syvemmältä ja ihanammalta. Jos ongelmia tulee, kummallakin on vahva halu selvittää ne, jotta päästäisiin taas siihen normaaliin, ihanaan olotilaan. Kumpikin kokee, että suhde on kehittänyt omaa persoonaa ja antanut jaksamista ja energiaa elämään suhteen ulkopuolellakin.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:58"]

Hyvä kysymys, jouduin miettimään vastausta hetken. Ehkä sen näkee siitä, että olen koko ajan onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni. Olemme olleet yhdessä nyt seitsemisen vuotta ja suhteemme tuntuu koko ajan syvemmältä ja ihanammalta. Jos ongelmia tulee, kummallakin on vahva halu selvittää ne, jotta päästäisiin taas siihen normaaliin, ihanaan olotilaan. Kumpikin kokee, että suhde on kehittänyt omaa persoonaa ja antanut jaksamista ja energiaa elämään suhteen ulkopuolellakin.

[/quote]

Ajattelen suht samoin. Meillä on yhteisiä vuosia 19, ja välillä edelleen tulee se sukat pyörii jaloissa -olo. :)

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:58"]

Hyvä kysymys, jouduin miettimään vastausta hetken. Ehkä sen näkee siitä, että olen koko ajan onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni. Olemme olleet yhdessä nyt seitsemisen vuotta ja suhteemme tuntuu koko ajan syvemmältä ja ihanammalta. Jos ongelmia tulee, kummallakin on vahva halu selvittää ne, jotta päästäisiin taas siihen normaaliin, ihanaan olotilaan. Kumpikin kokee, että suhde on kehittänyt omaa persoonaa ja antanut jaksamista ja energiaa elämään suhteen ulkopuolellakin.

[/quote]

Ajattelen suht samoin. Meillä on yhteisiä vuosia 19, ja välillä edelleen tulee se sukat pyörii jaloissa -olo. :)

[/quote]

tämähän tarkoitta sitä, että sen tietää vasta vuosien jälkeen. Eli ei voi tietää parin vuoden sisällä, onko toinen se oikea, vai?

Siitä, että rakastan miestäni niiiiin paljon. Aina hänet nähdessäni ja häntä katsoessani, tunnen edelleen kouraisun vatsan pohjassa. Minulla on hirvittävän hyvä olla hänen kanssaan, enkä kaipaa mitään tai ketään muuta.

Myös mieheni huomioi minua, pienillä arkisilla teoilla. Hän tuo esim. monesti minulle aamukahvit vuoteeseen, pieniä, nopeita kosketuksia ohikulkiessa jne. Yhdessä olemme olleet viisi vuotta.

Häntä ennen olen ollut 12 vuotta edellisen miehen kanssa, enkä koskaan tuntenut mitään vastaavaa tätä exää kohtaan, eikä mulla koskaan hänen kanssaan ollut näin hyvä olla ja ihana elämä. Esimerkiksi, näistä asioista minä sen tiedän. :)

2 jatkaa...

Niin ja tuosta päätöksestä että "tämä se on" on jo yli 20 vuotta ja niitä lapsiakin on jo 2 ja ovat jo teini-iässä :)

Hyvin valittu!

Ei se varmaan olekaan. Plus en usko mihinkään "se oikea" hömpötyksiin.

Luulin tietäväni 20v, kunnes hän jätti minut.

Fuck elämälle ja miehille!

No siitä että se on oma mies, ei ésimerkiksi naapurin mies ;)

Tiesin sen heti ensimmäisenä iltana, kun tapasimme opiskelijabileissä 15v sitten. Hänen seurassaan minulla oli täysin luonteva ja turvallinen olo. Pystyin puhumaan hänelle niin kuin vanhalle, hyvälle ystävälle, eikä minua jännittänyt yhtään. Sitten seuraavilla treffeillä aluksi miestä odotellessani minua jännitti aivan hirveästi, kun pelkäsin niin kovasti mokaavani tämän elämäni parhaan tilaisuuden. Mutta heti kun näin miehen, rentouduin, jo ennen kuin ehdimme vaihtaa sanaakaan.

En usko, että ihmiselle on mitään yhtä ja tiettyä oikeaa kumppania. Onnellinen voi olla monen kanssa. Minä olen onnellinen tämän.

Kun kävimme ekoilla treffeillä, mulle tuli sellainen olo että joko meistä tulee hyviä ystäviä, tai sitten me mennään naimisiin; se, että oltaisiin seurusteltu hetki ja erottu ei tuntunut vaihtoehdolta. Nyt olemme naimisissa, ja nautin arjesta. Hän on se oikea, koska kaikki on hänen kanssaan helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:58"]

Hyvä kysymys, jouduin miettimään vastausta hetken. Ehkä sen näkee siitä, että olen koko ajan onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni. Olemme olleet yhdessä nyt seitsemisen vuotta ja suhteemme tuntuu koko ajan syvemmältä ja ihanammalta. Jos ongelmia tulee, kummallakin on vahva halu selvittää ne, jotta päästäisiin taas siihen normaaliin, ihanaan olotilaan. Kumpikin kokee, että suhde on kehittänyt omaa persoonaa ja antanut jaksamista ja energiaa elämään suhteen ulkopuolellakin.

[/quote]

Ajattelen suht samoin. Meillä on yhteisiä vuosia 19, ja välillä edelleen tulee se sukat pyörii jaloissa -olo. :)

[/quote]

Samoin, 17 vuotta yhdessä. Ehkei ihan säkenöivintä intohimoa mutta mielettömän hyvä olla yhdessä - myös fyysisesti.

En kelaa tuollaisia asioita.

Häneen rakastuin ja päätin että tässä on mieheni ja tulevien lasteni isä.

Siitä, että missään tai kenenkään muun kanssa ei ole niin hyvä olla kuin hänen kanssa.

Ei ole vielä mieheni, mutta... Me vaan tiedettiin molemmat se heti. En edes uskonut "siihen oikeaan". Se oli vaan tunne, ei tarvinut miettiä järjellä onko se tämä, kuten aiempien kanssa. Se oli joku meitä suurempi voima joka vaan pisti meidät yhteen eikä voitu mitään. Eikä kummallakaan epäilyksiä, on vaan täydellisen hyvä olla toisen lähellä. Sen vaan tiesi, ei mistään asioista vaan niin vahva tunne sisällä kummallakin.

"Kohtalo" saattoi meidät yhteen. Jo teininä ihastuin mieheeni ja vuosia myöhemmin sain tekstarin joka tarkoitettu jollekin muulle kuin minulle ja tekstarin lähettäjä kukapa muu kuin nykyinen mieheni. Siitä se sitten lähti, ihan vahingosta. Tuskin olis muuten koskaan enää tavattukaan.