Mitä sanoisit, jos sukulaisesi ostaisivat mökkitontin omasi vierestä?

Joku siinä vieressä kuitenkin olisi... Kyllä sukulainenkin kävisi, ainakin voisi luottaa, että joku seuraa mökkiämme, kun emme itse paikalla. Kunhan saisimme kuitenkin omaakin rauhaa eikä koko ajan tarvi olla tekemisissä.

Kamalaa, kamalaa. Me ilakoidaan nurmikolla, laiturilla, terassilla ja joskus kavereitakin mukana, K-18

Kunpa joku sukulainen ostaisi myynnissä olevan mökin ja tonttimme, jotta voisi vaikka joskus siellä vielä vierailla.

Lähipiirissä on niin ja siellä näyttävät sukulaiset olevan se pahin riesa. Kaikesta tulee sanomista, kaikkea vahditaan, kaikkeen vedetään rakennusviranomaiset mukaan, tulee kiven alle rajalle jätettyjä uhkauskirjeitä, mitataan uudelleen virallisen mittauksen jälkeen rajapyykit ja niitä siirrellään omatoimisesti ja vaikka mitä mukavaa. Tällä "meidän" puolella on piha siisti ja nätti, toisella puolella karmea ryteikkö, mutta toisen puolen sukulaisia siisteys ja nätit istutukset ärsyttävät, tonttihan on kuulema vääryydellä ja viekkaudella saatu. Eli itse en tuohon leikkiin menisi, enkä tätä ko. leikkiä enää seuraamaan, se kun ei ole enää millään tapaa normaalia.

Meidän mökkinaapureina on miehen vanhemmat ja serkut...anoppi käy montakertaa päivässä "hämmentämässä" ja serkkujen perheet tulevat uimaan, nuotiolle ja iltaa istumaan, kalastamaan...kuin kotiinsa. Harkitsemme koko mökin myyntiä oman rauhan toivossa. 

Vielä 1970-luvulla tuo oli ihan normaalia: yksi jäi pitämään kotitilaa, muut saivat rantatontin ja kassikaupalla rahaa.

Riippuu ihan sukulaisista. Jos on sellainen, jonka kanssa vietetään muutenkin aikaa, lapsilla perheessä leikkikaverit, olisi jopa suotavaa, mutta joku vähemmän mukava ei tietenkään olisi hyvä.

Taitaisi lähteä oma myyntiin...

En osaa sanoa, ajatuksena kyllä ihan ok. Kunpa meillä olisi mökki:)

Jos joku sukulainen vaan ostaa paukauttaisi naapuritontin, niin olisi todella ahdistavaa. Eri asia olisi, jos vaikka jonkun sukulaisen kanssa olisi yhdessä pohdittu, että ostetaan vierekkäiset tontit. Tällä hetkellä meidän suvulla on kaksi mökkiä vierekkäin ja se on lapsille mukavaa kun isovanhemmat ovat siinä lähellä. Tämä on kuitenkin ollut tiedossa alusta lähtien ja siksi ihan eri asia kuin jos vanhemapi olisivat vain ilmestyneet meidän mökkimme viereen...

Minulle tulisi ensimmäisenä mieleen, että taka-ajatuksena on saada meiltä valmiit palvelut kuten lumen auraus, rakennusajan työmaakoneet ja maansiirtotyöt sekä polttopuut "siinä sivussa" kun tehdään omamme. Meillä kun on noita työajoneuvoja, niin aika usein sukulaiset tuntuu laskevan niiden varaan. Näyttää unohtuvan, että niitä on meillä _työn_ takia ja että jokainen ajokilometri maksaa meille.

Tavallaan aika kauheaa, että suku"rakkaus" on Suomessa tällaista. Mutta en minäkään suoraan sanottuna haluaisi sukulaisia nurkan taa pyörimään. Mieluummin jotain tuiki tuntemattomia, joiden kanssa ei ole pakko olla tekemisissä eikä tule mitään palvelusten pyytämisiä.

Ihmettelisin, koska meidän mökkitontti rajoittuu luonnonsuojelualueeseen, johon ei koskaan rakenneta. 

Ei ole yhtään sellaista sukulaista, jonka haluaisin mielelläni naapuriksi.

Sanoisin, että tervetuloa. Tosin ihmettelisin hiukan jos nykyiset naapurit myisivät tonttinsa, mutta periaatteessa ei mitään sukulaisia vastaan.

Sanoisin "nyt sit hei oikeesti"

riippuu tietty sukulaisista. Veljen kanssa jo jaetaan tämä mökki ja serkku asuu lähellä. Naapurimökki on sedän, mutta nyt se myydään. Olis olltu kiva, jos joku serkuista olisi ostanut sen omakseen, nyt tulee vieraita ihmisiä naapuriin. Meidän suvussa ei olla niin sosiaalisia, hyvin voitais olla se viikko-kaks siellä samaan aikaan ja tavata kerran sinä aikana keksien ääressä...

Riippuisi tietysti siitä, minkälainen suhde minulla olisi kyseisiin sukulaisiin. Omat sukulaiseni ovat kaikki mukavia, joten olisin tietysti mielissäni.

Olisi kauheaa, minun (tai miehen) sukulaisissa ei siis ole mitään vikaa, nähdään silloin tällöin ja pidetään muutenkin yhteyttä mutta olisi kamalaa olla mökkinaapureita niin että nähdään esimerkiksi toistemme laitureille. Haluan olla rennosti enkä ottaa paineita siitä että pitäisi olla tekemisissä jos samaan aikaan siellä oltaisiin, sit taas jos molemmat olisi omissa oloissa niin tulisi tunne että hiertääkö välillämme joku. Kylään livahtavat lapset olisi myös kauhistus.

Kaksi sanaa: vankka aita.

Meillä samalla kylällä asuvat äitini, enoni, isoenoni, serkkuni, serkku 2, pikkuserkku, ukkini ja setäni ja tätini omistavat valtavasti metsää vierestä.

Kaikki siis omissa mökeissään. Itsekin asuin muutama vuosi sitten mutta pääsin onneksi isoon sitiin opiskelemaan. Meillä onneksi sukulaiset suhtkoht hyvissä väleissä. Kaikki talkoohommelit onnistuvat porukalla kun ottaa soppatykin mukaan.

Ainut ongelma on että olen tämän suvun ainut "nuorisolainen" eli milloin kenenkin kihti vaivaa ja autot on rempassa, pittää käyvä apteekisa jne. niin se olen minä joka kuskaa eestaas kaupasta tupakkia ja voileviä. Minä myös käyn kantamassa talvisin halkoja, linkoamassa pihat ja nytkin leikkaan äidillä nurmikkoa.

Palkaksi saan toki mahan täydeltä tuoretta ryisleipää ja kuuman saunan milloin missäkin.

Mutta usei olen todennut että oisko vähän helpompaa vaan ostaa joku kartano kimpassa ja jokaisella ois ihan ikioma kerros siellä.

Ainakin pihahommia ois vähemmän.

Mutta ihana että vanhat vielä saavat asua omissa tuvissaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän mökkinaapureina on miehen vanhemmat ja serkut...anoppi käy montakertaa päivässä "hämmentämässä" ja serkkujen perheet tulevat uimaan, nuotiolle ja iltaa istumaan, kalastamaan...kuin kotiinsa. Harkitsemme koko mökin myyntiä oman rauhan toivossa.

Tätä mä just pelkäisin. Kait olen vaan sitten niin erakkoluonne. Se ei haittaisi yhtään jos sukulaisten mökki olisi vähän matkan päässä, joten mielelläni pyytäisin kahville välillä tai kysyisin sopiiko piipahtaa kylässä, mutta ei tuollaista "yhteistä leiriä".