Ahdistaa, kun en nykyään enää tee mitään luovaa!

Hakeudu työväenopistoon. Sinne mäkin vastaavassa luomisen tuskassa menin ja siellä on paljon perheenäitejä ja eläkeläisiä samoissa tunnelmissa. 

Samaa minäkin olen miettinyt. Minusta vaan tuntuu, että luova sais olla myös sellaista, mistä ei jäisi mitään turhaa roinaa nurkkiin lojumaan. Kaipaan sitä tekemisen iloa, mutta en halua mitään ylimääräistä tavaraa muutenkin ahtaaseen asuntoon.

En mä halua enkä jaksa mennä mihinkään muualle "luomaan", missä on joku opettaja ja muita ihmisiä, vaan haluaisin tehdä luovia juttuja yksin rauhassa kotona...

ap

Tere sellaista, millä pääsee alkuun. Vaikka ihan vanhasta muistista, "autopilotilla". MInua ainakin auttaa, kun tartun käsitöihin; virkaamiseen ja neulomiseen. Sitä kautta löytyvät myös vähitellen sanat kirjoittamiseen, joka on se tärkein luova harrastukseni.

Jos sanoja ei tule, teen vaikka lampunkuvun kertakäyttömukeista tai luen kirjan. Jostakin se tie yleensä aukeaa, vaikkakin varsinainen flow-tila luoda on aina vain vaikeampaa saavuttaa.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 20:01"]

Tere sellaista, millä pääsee alkuun. Vaikka ihan vanhasta muistista, "autopilotilla". MInua ainakin auttaa, kun tartun käsitöihin; virkaamiseen ja neulomiseen. Sitä kautta löytyvät myös vähitellen sanat kirjoittamiseen, joka on se tärkein luova harrastukseni.

Jos sanoja ei tule, teen vaikka lampunkuvun kertakäyttömukeista tai luen kirjan. Jostakin se tie yleensä aukeaa, vaikkakin varsinainen flow-tila luoda on aina vain vaikeampaa saavuttaa.

[/quote]

Tuo on hyvä neuvo, jotain sellaista itsekin mietin, että kunhan jostakin aloittaisi. Kirjojenkin lukeminen on jäänyt tosi vähälle, kun työn ohessa pakko-opiskelun takia meni maku kaikkeen lukemiseen pitkäksi aikaa. Pitkään on ollut tilanne, että kaikki vapaa-aika menee joko netissä tai elokuvia/televisiota katsellen, kun muuhun ei muka ole rahkeet riittäneet. Liikiuntaan sentään olen saanut aikaa järjestettyä ja olen saanut siitä sisältöä elämään, mutta nyt raskausväsymyksen takia sekään ei hetkellisesti onnistu.

ap

Sepä se. Ne hetket, jolloin voisi -vaikka nyt sitten kutoa- menevät helposti sohvalla ja telkkarin äärellä. Olen saanut itseni pois mm. tietokoneelta niin, että varaan jo päiväsaikaan esille valmiiksi langat, puikot, ohjeet odottamaan. Jääkaappiin Pepsi Maxia :) Kun sitten illalla on aikaa tehdä käsillään jotakin, en avaakaan läppäriä vaan laitan musiinkin soimaan ja alan hommiin.

Valmista ei tarvitse syntyä, mutta yksi tuntikin poissa rutiineista tekee tosi hyvää. Rentouttaa puuhata käsillään ihan mitä vain, ajatus liitelee... MIeli paranee.

T: kirjoittelija

Kirjoittamista ajattelin ehdottaa... Jos tuntuu, ettet pääse vireeseen ilman tuuppausta, niin esim. Jyväskylän yliopistolla on netissä avoimen yliopiston puolella kirjoittamisen verkko- ja etäopiskelukursseja, voisit ottaa jonkun sellaisen suoritettavaksi, sitä voi tehdä kotona omaan tahtiin.

Visual journal on minulla saanut luovuuden taas liikkeelle. Googleta, niin  näet, mitä tarkoitan. Itse en pyri mihinkään ultrahienoon lopputulokseen. Tärkeintä on, että teen joka päivä jotain pientä kirjaani. Liimaan yhden valokuvan. Piirrän yhden kuvan, vaikka ihan pienenkin yhteen nurkkaan. Liimaan tarran. Kirjoitan yhden lauseen... Ja olen antanut itselleni luvan, että sivusta tai aukeamasta saa tulla ruma tai epäonnistunutkin. Tärkeintä on, että teen jotain luovaa, annan ajatusten lentää.

Olen hankkinut sidotun, kovakantisen, viivattoman päiväkirjan, joka aukeaa nätisti keskeltä ja jossa on hyvälaatuista, tukevaa paperia. Lisäksi olen ostanut hyviä, inspiroivia kyniä, erilaisia kuvio- ja väripapereita, tarroja, kaksipuoleisen valokuvateippauskoneen, tulostanut valokuvia, jne. Minulla on nämä kaikki samassa työpöydän laatikossa. Joka päivä otan kirjan esiin ja teen jotain. Tämä lähti siitä, että halusin oppia taas piirtämään. En ole siinä hyvä - mutta jos en piirrä ollenkaan, niin sitten en osaa piirustella enää mitään. Visuaaliseen/taidepäiväkirjaan voi tehdä ihan mitä tahansa kollaasitekniikoilla.

Ja otathan huomioon, että myös arkipäivän asioiden keskellä, opiskeluissa, töissä, kotona, ihmissuhteissa luoviminen kysyy myös luovuutta! EI vain taidepläjäykset ole luovuuden ilmentymiä.