Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löytyykö täältä muita joiden äiti käy todella hermoille?
17.07.2006 |
Äitini oli mielestäni ns. " hyvä äiti" kunnes tulin aikuiseksi ja tajusin maailmasta enemmän, mm. appivanhempieni kautta.
Äitini auttoi aina meitä lapsia, kuskasi harrastuksiin jne. Mutta läheisyys puuttui. Äiti käyttäytyi aina niin kuin häntä ei oli kiinnostanut lastensa asiat, ja käyttäytyy niin vieläkin, ei jaksa kuunnella yhtään jos puhun elämästäni. Äitini ei koskaan kehunut tai kannustanut. Nykyäänkin meille tullessaan vaan arvostelee miten sekaista meillä on tai miten hänestä joku huonekaluistamme on ruma jne jne. Koskaan ei keksi positiivista sanottavaa. En välitä hirveästi olla tekemisissä äitini kanssa, mikä on sääli. Hän on nykyään kovin yksinäinen kun lapset ovat muuttaneet kotoa.
Appivanhempiini tutustuessani tajusin että vanhemmat voivat olla aidosti kiinnostuneita lastensa elämästä ja kysellä vaikka työkavereista sun muuta. Ja myös minusta ollaan aidosti kiinnostuneita. Se tuntuu hyvältä.
Tuntuu että tiedän ainakin miten halua mahdollisia tulevia lapsiani kohdella ja miten en.
Sairastuin vuosi sitten masennukseen ja kas, psykiatri toi esille että suurin syy masennukseeni voi olla lapsuuden hylkäykset, läheisyyden ja turvan tunteen puute. Uskon joka sanan.
Äidit, muistakaa että lapsella on vain teidät. Rakastakaa ja kuunnelkaa ja osallistukaa lapsenne elämään, vaikka se tuntuisi tungettelulta.
Kommentit (4)
kun saa omia lapsia. Toisaalta joitakin oman äidin tekemiä " virheitä" osaa ehkä antaa anteeksikin kun on samoja vaikeuksia vaikka omien lastensa kanssa.. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, itse olen päässyt " katkeruudesta" suurelta osin jo ohi, asiaa ei voi muuttaa että äitini ei ole sellainen kuin " ihanneäiti" mielestäni olisi. Omaa elämääni en aio enää pilata murehtimalla " huonoa" äitisuhdettani, vaikka olisihan se joskus kivaa jos olisi niin läheinen äitinsä kanssa että voisi jutella todellisista tuntemuksista eikä vaan puutaheinää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen vuoksi ottaa välillä todella päähän. Meillä myös puuttui läheisyys ja hellyys, siis ainakin ajalta jonka itse muistan. Syliin ei ottanut enää " isoa" tyttöä eli sen jälkeen kun kouluun menin.
Ei ole kiinnostunut asioistamme, valittaa vain omaa elämäänsä jonka itse tekee niin pirun vaikeaksi. Oikein etsii tilaisuutta päästä valittamaan jostain, kuuntelee muiden keskusteluja & puuttuu niihin. Aina löytyy joku asia mistä pääsee valittamaan.
Kukaan ei hänelle uskalla sanoa suoraan ajatuksiaan, mutta en ole ainoa joka näin ajattelee...
Minun äitini ei voi lisäksi sietää rahvaita, ja on epäsuorasti antanut ymmärtää, että appivanhempani ovat sellaisia.. Ja muutenkin hän on sellainen tuppisuu mököttäjä, niin juhlissa kuin tupperware-illoissakin. Hävettää.
Alue: Aihe vapaa
Ei sekään ole kiva että nenä työnnetään aikuisten lasten yksityisasioihin joka tilanteessa.