Mä en jaksa tätä arkea :(

Kuulostaa tosi tutulta, 19. Olen itsekin aika erakkoluonne, ja tuntuu että lasten jatkuva läheisyydentarve vie viimeisetkin mehut, vaikka rakkaita ovatkin.

Täytyy kokeilla tuota meditaatiota, kiitos vinkistä! Ruokavalion pitäisi olla kunnossa, kävin ravitsemusterapeutilla pari vuotta takaperin ja hyvältä kuulemma näytti. Mutta nyt väsyneenä tulee tietenkin syötyä huonommin, ja sit väsyttää vielä enemmän.

ap

Entä liikunta? Siis sellainen, että tulee kunnolla hiki?

Aloitin itse jumpan pitkän tauon jälkeen, sellaisessa paikassa jossa on järjestetty lastenhoito pienillekin. Kummasti jo heti parin kerran jälkeen oma mieliala kohentui, ja se rutiineja täynnä oleva arki ei painanut niin paljon. Minulla myös mies kotona lähinnä viikonloppuisin.

Laita vaikka pienin rattaisiin ja isommat pyöräilemään, ja lähdet kunnon hikilenkille!

Hei! Hyvin ymmärrän että käy voimille ihan vaan se, että saa yksin olla lasten kanssa, koska on rajansa sillä, miten paljon jaksaa olla heille läsnä. Ja ihmisillä on erilaisia tarpeita yksinoloon ja omaan aikaan ihan omasta luonteesta johtuen. En osaa kauheasti neuvoa kun tilanteeni on toinen (olen jo töissä), mutta sympatiat täältä! Ehkä jotain lisäapuja ja omaa aikaa vois koettaa hakea kuitenkin, parikin tuntia siellä täällä voisi virkistää lisää.

Oikeastaan tuntuu, että teen aika lailla juuri niitä juttuja, joista nautin. Kotihommista tykkään, samoin lasten kanssa puuhailusta, ja työ ja harrastukset on myös mulle tärkeitä. Nyt kun mietin, niin ainoa "ylimääräinen" on varmaan se järjestötoiminta. Ja tietysti se miehen jatkuva poissaolo on kurjaa, vaikka päivittäin vaihdetaan muutama sana puhelimessa, niin se ei kuitenkaan ole sama kuin jos mies olisi kotona. Mutta kiitos 21, paljon ajattelemisen arvoisia juttuja kirjoitit!

ap

Liikunta on enimmäkseen hyötyliikuntaa, kävellään paljon ja ulkoillaan. Inhoan kaikkea ohjattua ryhmäliikuntaa ja kuntosaleja, mutta olen yrittänyt jumppailla kotona. Ne hetket on vaan aika lyhyitä, kun parin minuutin päästä on aina joku roikkumassa lahkeessa. Mutta ehkä mä kokeilen vaikka rattaiden kanssa juoksemista tai jotain, liikunnasta ei kuitenkaan varmasti ole ainakaan haittaa...

ap

Hei

Minkäikäinen on isompi lapsi?

Eivätkö lapset ole päivisin missään kerhossa tai puistossa?

Mun pää ei olisi kestänyt sitä, että olisin ollut kaiket päivät lasten kanssa ilman että saan hengähdystaukoa. Olin siis kotiäitinä ja mieskin tuli joka päivä noin klo 17 kotiin. Mulla oman ajan tarve vaan oli suuri. Pienempi oli muutaman tunnin parina päivänä viikossa puistotädillä. Ja isompi eskarissa.

Sitten päiväunien aikaan tein ruoan valmiiksi ja myös noin tunti ihan omaa aikaa eli kahvia ja lukemista tms.

Eikö teilläpäin olisi kerhoa tai puistotätiä?

Koska tarvitsen omaa aikaa joka päivä, niin myös eskarilainen sai komennuksen olla hetki sängyssä lueskelemassa. Eli vaikka ei enää nuku päiväunia, niin sen piti olla omassa huoneessaan. Sanoin, että nyt on äidin oma aika, juon kahvia ja vasta sitten ollaan yhdessä, kun kukin on saanut omalla tavallaan levähtää.

Älä vertaile itseäsi niihin, jotka ihmettelevät suureen ääneen väsymystäsi. Ok, heitä ei väsytä eivätkä koskaan kaipaa mitään.

Mutta sinä ja minä ehkä kaivataan. Minun mielestäni sinun elämä on aika rankkaa tuon miehen reissutyön takia. Siksi yrittäisin järkätä kerhoa tms. lapsille, varata itsellesi oman ajan, jolloin lapset ei saa häiritä, rentoutua pikkukakkosen aikana. Mitä jos vielä ottaisit vaikka kerran viikossa lastenvahdin, vaikka naapurin tyttö. 2-3h yksin kaupungilla, leffassa tms. Tiedän, että se on iso kynnys ottaa se lastenvahti, ja itsekin aina selittelen, että ei ole varaa, mutta se on valintakysymys. Tai jos haluat olla yksin kotona, niin voisiko lastenvahti mennä lasten kanssa pariksi tunniksi ulos.

Hei 27 jatkaa,

Mieti vielä, löytyisikö sille nuoremmallekin joku puisto tai kerho. Yritä hoitaa kauppa-asiat lasten kanssa, niin että niinä päivinä kun on kerho, saat olla joko yksin tai sitten vain sen kuopuksen kanssa. Entä jos vaan antaisit itsellesi luvan, että kuopus saa katsoa vaikka dvd tä niinä päiviä kun on kerho ja ottaisit sen tunnin siitä ihan itsellesi.

Olisin tiukempi esikoisen kanssa siitä, että äitiä ei häiritä silloin kun on sun "päiväuniaika". Vaikka äiti ei nuku, äiti juo silloin YKSIN kahvia, tai katsoo aikuisten ohjelmia tvstä. Älä siis 'yritä' sanoa, että touhuaa yksin, vaan vaadi että touhuaa yksin.

Yritä päästä sen ajatuksen yli, että olisi hölmöä maksaa siitä, että joku toinen hoitaa lapsia. Vaikka sä olet äiti, sulla on myös oma elämä ja sun pitää tehdä itsesi onnelliseksi, ei vain lapsesi. Mieti myös sitä, että on maita, joissa kotiäiditkin vievät lapset päivähoitoon (esim. Ranska). Ja ajattele, että Päivi Räsänenkin (ei mun suosikki:)) sanoi, että on luonnotonta, että äidit ovat yksin kotona lasten kanssa. Amen.

Aikuinen tarvitsee aikuisten omaa aikaa yksin tai aikuisten seurassa. Emme ole täällä vain lapsiamme varten.

Täällä meilläpäin puistot ovat täynnä ihan 1,5-vuotiaita lapsia. Joten jos sun on 3 vuotta, niin kyllä se varmasti pärjäisi kanssa jossain kerhossa/puistossa. Toivotaan, että sun alueeltasi löytyy näitä palveluita.

Tsemppiä matkaan!

Kiitos 27 kauniista sanoista :) Vanhempi lapsi on 4 ja käy kerhossa kaksi kertaa viikossa. Se kerhoaika vaan on niin lyhyt, ettei siinä ehdi paljon kuin käydä kaupassa. Tietenkin ehkä pitäisi mieluummin yrittää levätä, mutta nuorempi lapsi taas vaatii paljon enemmän huomiota, kun isosisarus ei ole viihdyttämässä. Isompi ei pienen päikkäriaikana suostu menemään sänkyyn, saattaa kyllä pienen hetken touhuta omiaan, mutta sitten alkaa taas marina. Mä olen välillä yrittänyt sanoa, että touhuaa omiaan vähän aikaa, että äiti saa hengähtää, mutta se aika on niin lyhyt, että siitä ei kauheasti tunnu olevan apua.

Se lastenhoitaja varmaan olis hyvä idea, vaikka kuinka tuntuisi, ettei siihen olisi rahaa. Ja jotenkin tuntuu myös vähän hassulta maksaa siitä että joku toinen hoitaa lapsia, kun itse olen kotona juuri sen takia. Toisaalta, parin tunnin lepotauon jälkeen jaksaisi varmaan taas olla vähän parempi äiti.

ap