Myönnän, en ole kovinkaan kiinnostunut työstä!

Muutama vuosi mennyt työelämän ulkopuolella, enkä kyllä yhtään ole kaivannut. Nyt pitäisi aloittaa uudessa erilaisessa työtehtävässä, ja pakko sanoa, että en koe tätä miksikään huippuasiaksi. Olen huomannut, että pieni elämä sopii mulle oikein hyvin. Tietenkin se elämä pitää rahoittaa, ja siksi tässä taas mennään hetkeksi työelämän pyöritykseen paskapalkalla ja epäinhimillisiin työaikohin ainakin perheellisen näkövinkkelistä. Rahaa jää käteen jotain tonni, ja iltakahdeksan aikoihin sitten kotiin joka helvatan päivä, harmittaa jo valmiiksi, mutta muuta työtä en vaan saanut vaikka yritin mukavampiinkin paikkoihin. Ja sitten viikonloppuja myös töissä, mä en oikeasti ymmärrä miten meidän perhe tämän kestää, että äiti on aina poissa. Onneksi määräaikainen paikka, johon ei tarvitse jämähtää pitkäksi aikaa. Eikä edes vastaa koulutustasoani, vaan on ihan perus duunia. Jos vaan löytäisin jotain muuta...