Lue keskustelun säännöt.
Aloitin aikuisopiskelun ja besser-wisser opiskelutoverit ahdistaa..
17.09.2013 |
...jeps, minä liki nelikymppinen nainen päätin opiskella vielä yhden tutkinnon, englanniksi. Tavoitteena toki oppia, mutta myös päivittää osaamiseni, jos vaikka pääsisi ylöspäin uraportailla kiipeämään. työelämässä on tullut oltua siis yli 15v, myös esimiehenä, olen asunut ulkomailla jne.
No, nyt on opiskelua takana muutama kerta ja mulla alkaa mennä hermot :/ Jotta tänne opinahjoon pääsi edes, piti olla pohjatutkinto ja tietty määrä työkokemusta. Osa opiskelijoista on ulkomaalaisia ja opinnot siis englanniksi. Eniten mua kai ahdistaa se että olen ollut viimeisen vuoden pois työelämästä, äitiyslomalla ja tuntuu että enkunkielen taitoni on ruosteessa. Kirjoittaminen sujuu kyllä, mutta en oikein uskalla avata suutani. Välillä tuntuu että luennot on kilpahuutoa ja joillakin on mielipide asiaan kuin asiaan ja luennoitsijat keskeytetään jne. Kai se on sitä oman itsensä nostamista. No, ei tuokaan mitään - oma vika kun en saa suutani auki.
Se mikä on ruvennut hermostuttamaan on ryhmätyöt. Olen sitten aivan väärässä ryhmässä ja se on täynnä niin erinomaisia tyyppejä jotka ovat juuri vastikään valmistuneet, ehkä juuri ja juuri keränneet vaadittavat työkokemusmäärät. He tietävät kaikesta kaiken ja vaikka eivät tietäisikään niin jyräävät mielipiteillään. Kaikki englanninkieliset sanat mitä käytetään on niin hienoja että minä en edes ymmärrä ( vaikka olen tehnyt ison osan työurasta konsernissa jossa työkieli oli englanti ). En väitä olevani penaalin terävin kynä, mutta en nyt tylsinkään. Jotenkin parin viikon opiskelun jälkeen on vaan jo sellainen olo, että heitänkö hanskat naulaan. Itse olen luonteeltani aika vaatimaton ja en osaa tuoda itseäni esille.... tässä kai vikani. Nyt sitten istun hiljaa ryhmätöissä kun en osaa ja uskalla avata suutani. Vaikka muillakin ryhmillä tuntuu olevan vähän hakusessa miten toimeksiannot on tarkoitus suorittaa jne, niin meidän ryhmä kyllä tietää. Huvittaa kun yksi ryhmämme jäsen on töissä ihan tavallisessa maahantuontifirmassa ( näin olen ymmärtänyt ) ja kaikki on niiiiiiiiiiin kamalan salaista. hän ei voi tehdä mitään toimeksiantoja jos niitä ei voi tehdä anonyymisti jne. okei, ymmärrän että on bisnessalaisuuksia, mutta jotenkin se korostaminen on niin kornia. Ymmärtäisin että tyyppi työskentelisi vaikka Patrialla tai jossain Patrian alihankkijalla, mutta kun on ihan tavallisesta maahantuontifirmasta kyse, niin hoh hohh... Toinen firmamme jäsen on ulkomaalainen joka on valmistumisensa jälkeen ollut isänsä raksafirmassa töissä 3 v ja voi pojat, kyllä tuo nuori mies tietää KAIKEN! Minä olen ollut 7v ison kansainvälisen konsernin palveluksesssa, tehnyt töitä intialaisten, kiinalaisten jne kanssa vuosikaudet, ollut vuosia esimiehenä jne, mutta jotenkin tunnen itseni niin nobodyksi tässä joukossa. Ei, ei ole tarvetta nostaa itseäni sen suurempaan rooliin kuin mikä olen, mutta en tiedä muuta kuin että opiskelu ahdistaa. Olenko vain tyhmä sittenkin, jotenkin tsägällä pärjännyt tämänkin verran työelämässä vai mitä...
Mietin jo että pitäisköhän sitä vaihtaa ryhmää tai jotain, puhua opettajille, että mitä ihmettä teen. En tosiaan halua luovuttaa, mutta en kyllä tällaistakaan jaksa. Tsempatkaa mua av:läiset.
Kommentit (14)
Sulla nyt kestää vaan hetken sopeutua. Sinuna alkaisin ahkerasti päivittää tuota "korporaatio-englantia" lukemalla business-kirjoja englanniksia ja kuuntelemalla päivittäin esim. BBC:n uutiset ja netin kautta esim. ajankohtaisohjelmia. Kyllä se siitä! Äitiysloman jälkeen tuntuu usein siltä, että pää on täynnä pumpulia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä! Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, nämä nuoret ovat pohjimmiltaan epävarmoja itsestään, vaikka kovin erilaisen kuvan haluavat antaa ja pitävät siksi meteliä. Anna nuorten olla äänekkäitä ja itsekeskeisiä - toisesta korvasta sisään, toisesta ulos - ja tehdä ryhmätyö kuten haluavat. Tee sinä vain oma osuutesi, nauti uuden oppimisesta ja itsesi kehittämisestä. Itseäsi vartenhan sinä opiskelet, et ryhmäkavereitasi tai opettajaa varten.
Joo, älä välitä muista! Aina on niitä, jotka tuovat itseään ja mielipiteitään esille, suhtaudu aikuisesti. Kun tulin hoitovapaalta töihin niin oli huvittavaa, että hoitovapaani aikana tulleet neuvoivat minua asioissa, jotka hyvin tiesin. Pidin kuitenkin ajatukseni ominani ja kuuntelin kiltisti. Ja toisaalta, olisihan se voinut olla että jotain uuttakin olisi tullut poissaoloni aikana. Sanot vaan "niinkö" vaikka tietäisitkin jo asian. Kysy vielä vaikka että "miten mielestäsi tämä asia jne". Sitten jos tiedät jonkun asian paremmin, voit kertoa että "mitä ajattelette siitä kun mielestäni tämä olisi ehkä parempi näin...". Anna toisten päteä kunhan et joudu ottamaan mitään virheitä omalle kontollesi. Jos on joku selkeä virhe tai väärin ymmärrys niin voithan hellästi korjata. Väittelemään ei noiden tyyppien kanssa kannata alkaa. Musta tää on ollut hyvä selviytymistaktiikka erilaisten "jyrääjien" kanssa. Ja uskon että rauhoittuvat ajan myötä kun saavat varmuuden siitä että pärjäävät opiskelussa eivätkä melskaa enää niin kamalasti.
Siis... Olet närkästynyt koska toiset uskaltavat avata suunsa ja kielitaitokin on parempi kuin sinulla?
Anna oman substanssisi tulla esiin luontevasti ja vähitellen. Älä lannistu. Älä myöskään vetäydy liikaa, se rooli voi jäädä päälle, ei ehkä itsellä, mutta toisten mielessä. He roolittavat sinut väärin, ellet "tule ulos".
Jos kuitenkin keskittyisit ryhmätöissä itse tutkittavaan asiaan eikä toisten esiintymiseen; silloin löytäisit myös helpommin oman annettavasi kokonaisuuteen.
Tunnistan tuon ilmiön, josta puhut. Olen itsekin matalan profiilkin ihminen. Mutta: kyllä se osaaminen ja asiantuntemus väistämättä ajan kanssa tulee esille, kun sitä kerran on. Tarkoitan nyt sinua. Kertaan vielä: älä vetäydy. Luota itseesi, kokemukseesi, osaamiseesi ja lahjoisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut 7v ison kansainvälisen konsernin palveluksesssa, tehnyt töitä intialaisten, kiinalaisten jne kanssa vuosikaudet, ollut vuosia esimiehenä jne, niin on ihan tervettä että tuntee itsensä niin nobodyksi tuossa joukossa.
kiitos tsemppaajille! Yhdelle voin kommentoida että en ole närkästynyt toisten kielitaidosta.... Osaan kyllä englantia hyvin, olen puhunut sitä työssäni päivittäin, mutta kyllä vuosi kielitaidotonta elämää jättää näemmä jälkensä. Ja se että JOKA asiaan on kommentti tai mielipide - mun mielestä se on vähän naurettavaa. Mieluummin kuuntelen hyviä luentoja kuin jonninjoutavien päällepäsmärien mielipiteitä. Joo, kyllä, on hyvä että herätetään keskustelua jne, mutta jos sitä tehdään vain ja ainoastaan sen takia, että halutaan tuoda oma naama ja mielipiteet jatkuvalla syötöllä esiin, niin ei ole mielestäni kovin perusteltua.
Kerrankin mukava saada av:llä hyvää ja mukavaa palautetta ja tsemppiä! ( aina se yksi mätä omena joukkoon mahtuu ) Yritän asettautua tosiaan näiden "junioreiden" yläpuolelle, niinkuin joku sanoi, itseäni varten minä opiskelen, en ketään muuta. Eikä sitä kynttilää pidä liikaa pitää vakan alla, se on totta. Tuntuu vaan jotenkin niin uskomattomalta millaiseen "lastentarhaan" sitä on taas yhtäkkiä astunut. Työelämässäkin noihin tyyppeihin aina välillä törmää, mutta jotenkin sitä on ihan hämmentynyt että millaisella innolla sitä jyrätään toisten mielipiteet ja ei anneta edes suunvuoroa. En tosiaan sano että minä lähellekkään kaikkea osaan ja paljon on opittavaa, myös niiltä nuoremmilta. Jotenkin vaan ehkä odottaisi pientä "kunnioitustakin" muita opiskelutovereita kohtaan, myös sitä joka on ollut työelämässä ehkä kolmekin kertaa heitä kauemmin.
Mutta kiitos tsempeistä - kyllä tää varmaan tästä - alkushokin jälkeen helpottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ongelma ei muuten ole matalanprofiilin ihmisten ongelma. me matalan profiilin ihmiset emme hermostu siitä, että muut ovat enemmän esillä ja vaikuttavat päteviltä. Ne hermostuvat, jotka haluaisivat itselleen näkyvämmän profillin, mutta eivät osaa tai uskalla avata suutaan.
Ryhmätyöskentely on usein ongelma alkuvaiheessa. Siihen liittyy vielä sekin, että opiskelu sinänsä on vasta alussa. Sitä jotenkin kuvittelee, että tämä on nyt jotain hienoa aja erinomaista ja on heti pettynyt kun ei olekaan. VÄhän kui npikkulapsi, joka opettelee hiihtämään ja kuvittelee ensin, että kohta sitä mennään kuin olympialaisissa, mutta joutuu huomaamaan, ettei pysy jaloillaan. Että siis ne asiat, joita on kuvitellut osaavansa ja joiden on kuvitellut olevan tärkeitä, ei ehkä olekaan yksiselitteisesti niin. Että sulla on sekä annettavaa niille ryhmäläisillesi, mutta myös opittavaa niiltä, niiden kokemuksen puutteellisuudesta ja firmojen pienuudesta huolimatta - tai juuri siksi, että heidän kokemuksensa ja näkökulmansa on erilainen kuin sinun ja siksi tuottaa lisää siihen nähden, mitä jo tiesit. Tavallaan se on siis juuri se, minkä takia sä siellä kurssilla olet. Ethän sä siihen, mitä sä jo tiedät, mitään kurssia tarvitsekaan.
Tämän tajuamisen jälkeen sitä voi valita, ryhtyykö opettelemaan ja selvittämään itselleen näitä uusia asioita ja näkökantoja, vai jääkö nurkkaan valittamaan ja narisemaan.
Minä opiskelin /täydensin aikuispuolella ammattiani nykyisten vaatimusten mukaiseksi ja luokassa oli kaksi besserwisseriä. Toinen oli nainen, jonka oli aina pakko päteä sillä, miten hän on johtavassa asemassa ja aina hän piti pitkiä puheenvuoroja, joissa toisti samaa asiaa etu- ja takaperin. Tämän naisen kanssa opin kyllä tulemaan toimeen.
Mutta se toinen, nelikymppinen mies, joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken, vaikka hänellä oli omat ongelmansa opintojen suhteen eli ei ollut täydellinen hänkään.
Tämä mies aloitti jokaikisen tunnin puhumalla opettajalle päättötyönsä aiheesta ja kysymällä siihen jotain lisävinkkiä. Tunnista ja aiheesta riippumatta, joka kerta:"Siis kun mehän teemme työtä tästä ja tästä paikasta ja siellähän on tällainen ja tällainen menetelmä ja blaa blaa blaa..." ketä kiinnostaa? Hoitaisi omat asiansa muulla ajalla, eikä yhteisellä oppitunnilla.
Tyyppi oli sellainen lipevä, joka muka ymmärtää kaikkia ja kaikkea. Hän oli jo pääsykokeissa kanssani samassa ryhmässä ja mielisteli kaikkia osoittaakseen miten hyvin hän tulee kaikkien kanssa toimeen.
Tilastomatikassa sanoin, että mitäs se moodi tarkoittikaan ja tämä tyyppi katsoi minua vakavana ja sanoi: "Ei se kuulu tähän aineeseen, eikös se tarkoita mielentilaa." Ha ha. Seuraavalla tunnilla se moodi sitten meille opetettiinkin.
Tyyppi toimii alalla, jossa kannattaisi hiukan harkita mitä itsestään nettiin omalla nimellä kirjoittaa, mutta eipä tämä ole sitäkään osannut harkita.
Koulu on onneksi jo loppu, mutta kuten huomata saattaa, en vieläkään voi sietää ajatusta tuosta henkilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä vikaa on tunnustaa omat puutteensa?
Olet siellä luokassa ja ryhmätöissä mukana osaltasi, kun puhe alkaa sujumaan niin sitten otat enempi osaa, tavallaan sinä vaan parannat itseäsi siinä tehdessäsi ja sehän kuuluu mennäkin niin, eikö?
Minusta sinun ei kuulu verrata itseäsi muihin, puhut pahaa muista. Huomaatko tuota?
Mitä sitten mitä muut ovat? Tai paljonko he tekevät itsestään numeroa? Olet suomalainen joten älä vertaa itseäsi ulkomaalaiseen. Ole oma itsesi, niin sinua arvostellaankin.
Se on sitten sinun oma virhe jos et voi nostaa kättä vaikka pystyyn ja ota puheenvuoroa. Jos sinut keskeytetään niin sanot vaan että anteeksi mutta sinulla on juttu kesken! Teet vähintään selväksi että mitä on sun hommat ryhmätyössä ja teet ne.
Koska jos juttu menee huonosti niin syyllisiä aletaan hakea, tälläsiä ihmisiä on.
Joten ryhmätyössä kuuntelet ja otat tehtäviä jotka suoritat hyvin, näin sinua ei voida syyttää.. Jätä ihmeessä tälläisille yli-innokkaille esiintyjille parrasvaloa ja menet vanavedessä. Kun kehut heitä niin he toistaa samaa ja kehutte toisianne!
Unohdat nyt kaikki kielteiset asiat ja keskityt asia kerrallaan juttuihin, valmistuminen tulee automaattisesti mutta ehdottomasti olet siellä läsnä. Kyllä siellä opettajat on tietoisia sinustakin vaikka rauhallinen olisitkin. Ole positiivinen ja kehu muita. Ota itsellesikin siis vastuuta.
Ei mitään kilpajuoksentaa puheessa. Tottakai erilaiset puhujat ovat iloisia että heidän aiheensa kiinnostaa yleisöäkin mutta jätä ihmeessä puheet muille jos siltä tuntuu. Ole oma itsesi ja lakkaa vertaamasta muihin.
vaikutat ap ihan yhdeltä tuttavaltani. hänen täytyy itse tietää kaikista asioista parhaiten ja on joka alan asiantuntija. hän ärsyyntyy, jos joku muu tietää omalta ammattialaltaan enemmän kuin hän ihan toisen alan edustajana. ko. henkilö syyttää tämän jälkeen muita besserwissereiksi, kun he tietää jostakin asiasta paremmin... kyse tällä henkilöllä on kai jonkin sortin epävarmuudesta itsestä.
toinen henkilö omilta opiskeluajoiltani; hän oli koko ajan äänessä, vaikka hänellä ei ollut mitään asiaakaan eikä tiennyt oikeita vastauksia, kun opettaja jotakin kysyi. hänelläkin epäilisin olevan kyse epävarmuudesta, hän varmaan uskoi, että jos hän olisi hiljaa, niin häntä ei silloin huomaisi kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa kulttuureissa nyt vain on epäkohteliasta olla hiljaa, ja sen vuoksi sanotaan mielipiteitä asioista kuin asioista. Olisit valinnut suomenkielisen linjan.
Voisiko tässä olla pienestä sukupolvierostakin jo kyse? Nykyään luokkamalli toimii usein ns. kaksisuuntaisesti. Äänessä ei ole enää opettaja, vaan oppijoita kannustetaan kyselemään ja kommentoimaan, ja sitä kautta vastaanottamaan ja sisäistämään tietoa. Yksisuuntaisesta tiedon latelusta on alettu luopua.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:07"]
Kerrankin mukava saada av:llä hyvää ja mukavaa palautetta ja tsemppiä! ( aina se yksi mätä omena joukkoon mahtuu )
[/quote]
Keski-ikäinen ämmä johtotehtävissä....eipä ole yllätys.