Käyttekö usein ravintoloissa syömässä, eri paikoissa

Lauantaisin syömme ulkona koko perhe.

ap jatkaa.. varmaankin tää sosiaalisen median yleistyminen antaa kuvan, että muiden elämä olisi jotenkin hohdokkaampaa kuin oma. Blogit on tulvillaan glamouria, hienoja ravintoloita, ostoksia yms.. itse käyn ostoksilla lähinnä ruokakaupassa. :D Muutenkin vierastan nykyään ajatusta lähteä shoppailemaan itselleni hirveitä määriä tavaraa.. toisin kuin nuorempana. Kuuluuks tää vaan tähän aikuistumiseen ja äitiyteen. Lapsiin uppoo kaikki rahat ja niiden hankintoihin kuluu kaikki energia. Nykyään suosin nettikauppoja. En pidä väentungoksesta ja valtavista shoppailuparatiiseista - enää. 

Käyn usein eri ravintoloissa, istun kahviloissa, kuljen luonnossa ja lenkkeilen. :) Ravintolat on mun ja mieheni heikkous ja rahareikä; saattaa mennä pari viikkoa, ettei syödä ollenkaan kotona, vaan joka päivä ja ilta ravintoloissa. 

Pulliaiselämää. Välillä tuntuu, että voisi kai sitä edes JOSKUS käydä ravintolassakin syömässä.

Tulee käytyä, mutta kertyy paljon reissaaville bonuksia ja ne yritetään käyttää pois. Miinuksena se on s-paikoissa ruokailua. 

Silloin kun lapset olivat pieniä, kävimme kirjaimellisesti ulkona syömässä useinkin, eli jossain laavulla paistelemassa makkaraa ja juomassa kahvia, ehkä kalastelemassa samalla. Meillä kun ei omaa pihaa eikä mökkiä, niin korvattiin se näillä luontoretkillä. 

Kahvilassa käyn joskus yksin kun töiden jälkeen on jotain menoa enkä ehdi majapaikkaan välillä. Meillä on myös ollut isojen lasten kanssa tapana, että synttäripäivinä sankari valitsee ruokapaikan ja sitten mennään sinne syömään. 

Me asutaan suurkaupungissa ja käydään vähintään kerran viikossa koko perhe illalla ulkona syömässä, usein myös lauantaisin ja/tai sunnuntaisin lounaalla. En pidä sitä hienona, se on vain yksi tapa viettää aikaa perheenä ja ruokkia lapset. Shoppailua ei harrasteta, jos jotain tarvitaan niin silloin käydään ostoksilla, ei huvikseen.

Me vaellamme, uimme ja lenkkeilemme.

Mutta kylllä me myös ratsastamme, harrastamme kamppailulajeja, käymme elokuvissa, teatterissa ja oopperassa. Ja käymme pari kertaa viikossa ulkona syömässä.

Aika paljon käydään ulkona syömässä perheen kanssa. Nyt viimeksi lauantaina GW Sundmansilla. En kylläkään jaksa tehdä mitään Facebook-päivityksiä.

Kotona on kiva syödä, kun mies tekee niin hyvää ruokaa. Toisaalta liikkeellä ollessa on kovin helppo käyttää palveluita.

Käydään me. 2-3 kertaa viikossa ulkona syömässä. Samoin parisen kertaa viikossa kahvilassa. Kotona tehdään yhdessä ruokaa tai toinen hemmottelee toista 3 ruokalajin aterioilla. Toisaalta taas myös ihan normaalia kotiruokaa sellaista perus.

Muutoin taas aikamme vie, ja joka on myös eräänlainen harrastuksemme niin on matkustus.

Voi kyllä tosiaan liittyä myös tähän pikkulapsi elämään tämä menemättömyys vaihe.. ja rahanpuutteeseen.. :) mut toisaalta taas kun mietin, niin en mä edes halua. :D Käydään kyllä kans paljon tommosilla retkillä ja omassa pihassa grillataan ja syödään (varsinkin nyt kesäisin usein), rannalla, käydään välillä kavereitten luona tai tulevat meille, isovanhempien luona usein, kirjastossa jne.. mut lasten kanssa ei tule kyllä lähdettyä mihinkään ravintoloihin (ovat niin pieniäkin vielä, että en kokisi sitä mitenkään rentouttavaksi)  Ehkä mullakin on vielä elämä, kun lapset vähän kasvaa. Jotenkin vaan stressaannun tuolla kauheassa hulinassa ja ihmispaljoudessa.

-ap

Noniin, kuten huomaamme, niin yksi pulliainen meikäläisen lisäksi ilmoittautui. :D

-ap

Eipä käydä. Kotona pienten lasten kanssa ollessa ei tosiaan jää aikaa/energiaa/rahaa ulkona syömisiin ja muihin rahaa vieviin juttuihin. Mutta näin on hyvä. :) En kans pidä tästä nykyajan kiireisestä elämänmenosta.

Aika harvassa on omassakaan tuttavapiirissä nämä ravintoloissa syöjät.. ihan tavallista kotiruokaa syödään ja perus taviselämää vietetään. Ei sovi myöskään meidän elämäntyyliin. Me ollaan nuoria ja köyhiä. :D

Ei kiinnosta.

Lähinnä mäkkärissä jos lasten kanssa jossain käydään, kaikkein mieluiten kuitenkin haetaan sapuskat mukaan autoluukulta :P

Ei käydä perheen kanssa juuri ikinä. Melko kallista minusta ja se on semmosta härdelliä noitten pikkulapsien kanssa, kukaan ei saa siitä mitään irti. Mäkkäristä tai pizzeriasta haetaan joskus pizzat kotiin, tyyliin kerran pari kuussa. Ravintolassa syön yksin lounaan lähes päivittäin, sillä se on työsuhde-etu, maksan vain verotusarvon verran.

Ei käydä. Meillä ei riitä keskusteltavaa niiden pitkien odotusaikojen ajaksi.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 18:16"]

vai vietättekö tämmöstä tavallisen pulliaisen elämää, kuten minä? En innostu ulkona syömisistä, kaupungilla pyörimisestä, kahvilassa istuskelusta harva se päivä.. Enimmäkseen tykkään kulkea luonnossa, touhuta kotona lasten kanssa, lenkkeillä ja käydä vesijumpassa.  Tuntuu että nykyään on oltava kovin paljon kaikenlaista "hienoa" tekemistä ja menemistä ja koen itseni jokseenkin outolinnuksi. Silti kun katson esim. naapureitani niin hyvin tavallista elämää tuntuvat viettävän.. 

[/quote]

Kuules, eikö hienoa elämää ole sellainen, joka tuntuu sinulle itsellesi sopivalta?

Jos yritetään tehdä jotain vain sen takia että on hienoa, kiivetään aika pian perse edellä puuhun. Sitäpaitsi sinulla vaikuttaa olevan aika aktiivinen elämä kertomasi perusteella.

t. 9

Suomesssa vain kerran vuodessa, silloinkin vain jos Grouponista tai vastaavasta saa tarjouksen. HInta ja laatu ei kohtaa Suomen ravintoloissa, en suostu maksamaan ruuasta minkä teen itse paremmin.

Ulkomailla syömme ulkona 5-6 vkoa vuodessa 1-2x päivässä. Todella nautinto saada hyvää ruokaa ja viiniä kohtuuhinnalla. Suosimme tähdettömiä mutta nousevia huippuravintoloita ja bistroja joissa saa aitoa paikallista ruokaa ja joita "allkuasukkaat" suosivat. Se voi yhtä hyvin olla food court Singaporessa, katukeittiö Bangkokissa tai maatilaravintola Ranskan ja Espanjan rajamailla. Rakastamme hyvää ruokaa ja lapsemmekin nauttivat näistä kokemuksista todella!

Joo syödään usein ja niin kaveritkin, ilman lapsia ehkä kerran tai kaksi viikossa, lasten kanssa myös kerran tai kaksi. Tosin lasken näihin nyt mukaan myös mäkkärin, kotipizzan, picnicin jne.